Sormet mullassa :)

Vähän on nyt tänä vuonna päässyt venymään tämä meikäläisen huonekasvien lannoitus ja mullanvaihto, eikä vieläkään ole tullut käytyä kaikkia läpi. Aina tässä vaiheessa vuotta sitä miettii, että miksi hitossa noita risuja on tullut haalittua noin hirveästi?! Sitten hetken päästä kävelen jossain Prismassa ja veri vain jotenkin vetää sinne kasviosastolle. Ja harvoin sieltä tulee lähdettyä ilman uutta puskaa :)

Tämä postaus siis sisältää risuja, risuja ja risuja :P Ja se on muuten mukava tunne, kun saa upottaa sormet multaan, vaihdella ruukkuja ja taputella uutta multaa! :D En tiedä miksi, mutta siinä hermo lepää, vähän samalla lailla kuin käsitöitä tehdessä. Ja luonnon omaa väripalettia ei voi koskaan ihailla liikaa... :)

Rönsylilja on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi lempparihuonekasveistani, etenkin tuo "kikkara" versio :P Vaikka ne kukat ovatkin aika tylsiä, niin minusta nuo viherraitaiset lehdet ovat tosi nätit :) Tämä pääsi nyt melkein tuplasti isompaan ruukkuun, ja pääsi vielä aitiopaikalle keittiön ikkunalle amppeliin roikkumaan :)

Koska violetti on lempparivärini, tämä samettilehti on myös yksi suosikeistani :) Alunperin tämä kukka on pistokkaasta kasvatettu ja vielä viime kesänä se oli aika tuuhea ja kiva, mutta nyt talven aikana se kuoli lähes kokonaan ja vain yksi köynnöksenpätkä selvisi... Pätkäisin sen nyt kahteen osaan ja toivon, että toinenkin osa juurtuisi! Pidetään peukkuja...

Tämän värinokkosen värit ovat kivemmat luonnossa, mutta tuo kamera sai ne nyt näyttämään vähän pliisuilta. Edelleen tuommoinen violetin, keltaisen, valkoisen ja vihreän "harmoninen sekamelska" miellyttää minun silmääni suuresti :P Mitä enemmän väriä, sen parempi! Tämä sai myös kokea leikkuuta ja uudelleenistutusta, toivotaan että tämäkin lähtee uuteen kukoistukseen pistokkaiden myötä. Näillä kun on tapana jotenkin varresta alkaa "kaljuuntua", jolloin kukasta tulee vähän ankean näköinen... Siispä pätkäisin kivannäköiset päät pois ja istutin uudestaan :P Ainakin yleensä nämä on juurtuneet aika äkkiä, toivottavasti nytkin. Tämä koristaa tytön huonetta ja likka aina mielissään sitä kastelee, toivotaan siis että se lähtee kasvuun.

Kirjovehkoja tässä mökissä taitaa olla nyt kaikkinensa 3 kipaletta. :P Alunperin sain tämän anopiltani, n. metrin mittaisena. Se kasvoi ja kasvoi, ja kun se oli jo minun pituiseni ajattelin että pakko kai tätä on vähän lyhentää! :P Pätkäisin sen siis kolmeen osaan: jätin "kannon" ruukkuun, välistä pieni varrenpala meni mullan alle ja latvaosa on vielä tänä päivänäkin ruukussa pelkässä vedessä :P Ja kyllä, kaikki kolme palaa lähti kasvuun! Tosin kantopala on aika koomisen näköinen ilmestys, kun se on n. puolimetrinen suora pölli jonka sivusta on lähtenyt uusi iso nippu lehtiä... :P

Mutta mikä tämä kasvi on?! Tällaisen karvalehtisen kukan olen kaveriltani saanut, eikä hänkään muistanut tälle nimeä. Kukinnoista ei ole mitään hajua, koska minulla tämä ei ole koskaan kukkinut... Mutta hyvin se muuten tuntuu kasvavan. Eli jos joku tietää mikä tämä on, saa infota! :P

Aurinkoista kevättä ja kaikkea muuta kivaa kaikille! :P

-S.

Hupsis!

Melkein kuukausi viime blogipäivityksestä jo vierähtänyt! On ollut niin paljon kaikenlaista härdelliä ja reissuja, ettei ole saanut aikaiseksi mitään postailuja väsäillä. No, nyt tuleekin tällainen pitempi sekalaistilitys, vähän kaikesta mitä nyt on viimepäivinä sattunut ja tapahtunut... Eli tiedossa siis sekalainen soppa meikäläisen arkea kaikilla mausteilla :D

Niin joo, hauskaa vappua kaikille blogiini eksyneille! :) Vappua täällä meillä ei ole mitenkään sinänsä juhlittu, koska tyttö oli meillä yötä eikä simat/tippaleivät ole koskaan olleet meidän juttu. Muutaman ilmapallon tosin puhaltelin, ja serpentiini koristaa olohuonettamme... Siinäpäs ne vaput tässä talossa :P

Sääkin on mitä mahtavin! Hetki sitten parvekkeeltamme avautui tällainen näkymä:

...Aivan yllättäen tänne iski ihan mieletön lumisade! Hiutaleetkin olivat peukalonpään kokoisia. Mahtava vappusää, eikö? Juuri sopivasti vaihdoimme autoon kesärenkaat alle viikonloppuna. Tulivatkin tarpeeseen...

Olimme ukkoni kanssa viikonlopun reissussa eteläsuomessa, appivanhemmilla. Se oli sellainen pikainen kesärenkaanvaihtovisiitti, kun renkaat olivat siellä ja ajateltiin että kyllä se on nyt aika jo vaihtaa nastat pois alta. Samalla tuli käytyä kiertelemässä kirppareita, joista löytyikin taas kassitolkulla tavaraa - leluja tytölle, vaatteita itselle ja ukkokin löysi toisen PlayStation 2:sen (aikoi kokeilla siihen jotain softmodausjuttua, mitä lie nörttijuttuja :P).

Nämä servetit oli pakko ostaa, että saa reteillä ja pyyhkiä seteleihin vaikka suunsa. Kyllä meillon varaa!! (Olisikin...)

Anoppi antoi mukaan ison läjän hänen kutomiaan mattoja! Hänellä on nyt eläkepäivät alkaneet joten mattoja ilmestynee aika rutkasti lisääkin... Vanhuksen sormet vaan kuulemma eivät taivu enää niin hirveän hyvin, joten sain tehtäväkseni päätellä reunat, ja tulihan niistä kai jonkinmoiset:

Pääasia etteivät heti purkaudu tai kierry varpaiden väleihin ohi kävellessä... :P Nuo matot ovat tosi kivan väriset, sopivat meille hyvin! Vaaleanruskeaa, beigeä, valkoista... Kerrankin kävi näin, että kun joku toinen tekee jotain niin se on just passeli. :) Yksi sukulaiseni aina haluaa neuloa minulle vaatteita, mutta väritoivomuksistani huolimatta sieltä tulee aina kaikkea räikeää... Hyh. Mutta anoppi osaa onneksi kuunnella :D

Yhden illan pikakäsityönä tein jonkinaikaa sitten tällaisen pannulapun/alusen. Ihan vain virkkailin suunnilleen samankokoiset neliöt ja harsin pikaisesti yhteen. Helppo nakki :P Tietty voisi paksuutta lisätä laittamalla väliin kangasta tai kolmannenkin virkatun neliön, mutta hyvin tämä on näinkin toiminut.

Yksi juttu vielä! Koimme lieviä kauhunhetkiä sunnuntaina, kun yksi deguistamme sai syödäkseen palan peikonlehdestäni! Se oli viikonloppuna kasvaa venähtänyt sen verran, että lehti osui degujen häkin kaltereihin... Saavuimme kotiin, istahdimme olohuoneeseen ja hetken päästä yksi elukoista äkkäsi lehden ja ehti syödä siitä n. sentin kokoisen palan kunnes äkkäsin mitä tapahtuu. No, ei muuta kuin googlaamaan kuinka myrkyllinen kasvi tuo peikonlehti sitten onkaan...

Ja myrkyllinenhän se, tietenkin! Aloin soitella paikallisille eläinlääkäreille, joista kukaan ei tietenkään joko vastannut tai pelkkä vastaaja höpötti joutavuuksia. Loppujen lopuksi sain kiinni naapurikunnan pieneläinlääkärin, joka osasi tilanteeseen neuvoa antaa. Loppusissaanhan sitten kuitenkin onni oli matkassa, mitään ei käynyt ja tarina päättyy onnellisesti :P

Koska Elli-degu on nuori, n. puolivuotias, niin sen elimistö ottaa kuulemma tuollaiset myrkyt paremmin vastaan kuin vanhemman. Ja toisekseen, lehti jota Elli nakerteli, oli vanha ja ilmeisesti sisältää vähemmän myrkyllisiä aineita kuin tuoreet lehdet... Ja kuulemma pahempi juttu olisi ollut jos elukka olisi päässyt käsiksi (tai hampaiksi) kasvin varteen tai juuriin. Joten säikähdyksellä ja pienellä ylireagoinnilla asiasta selvittiin, onneksi! Pikkuinen jatkoi eloansa ihan normaaliin malliin, eikä minkäänlaista oireilua näkynyt missään vaiheessa... Ruoka, juoma, kaivelu ja juoksupyöräily maistuu entiseen tapaan :)

Sellainen pikakollaasi viimeaikojen tapahtumista. Seuraavaksi täytyy alkaa selailemaan seuraamieni blogien anteja viimeisen kuukauden ajalta, kun en ole niitäkään muistanut käydä tarkistelemassa. Kahvia kupposeen ja inspiraatiota etsimään siis! Mukavaa ja turvallista vappua kaikille!

-S.