Varaslähtö jouluun (ja vaatetta Baby Bornille)

Käyn nykyään parina päivänä viikossa paikallisella käsityöpajalla "töissä", joten käsitöitä tulee tehtyä nyt paljon reippaammin kuin aikaisemmin. Töissä -sana on hipsuissa lähinnä siksi, koska minun on hankala ajatella sitä varsinaisena työntekona, kun saa istuskella kahvikupposen vierellä ja virkata radiota kuunnellen... Mutta onhan siinä toisaalta työn makua, kun ajattelee että omat tuotokset tulevat myyntiin ja osa tehdään ihan tilauksestakin.

Kuitenkin, käsityöpajalaisten mukaan joulujuttuja kannattaa alkaa nyt jo väsäilemään, koska viime vuonna koko joulu oli muistettu vasta sitten, kun kauppoihin alkoi tulla joulukrääsät myyntiin. Parempi aloittaa siis hyvissä ajoin niin saa rauhassa tehdä :P Siispä virkkasin aikani kuluksi tällaisia kuusenkoristeita (kuvat edelleen kännykkälaatua):

En ole noita vielä tärkännyt, joten ovat vielä vähän kummallisen näköisiä... Muutenkin nuo mallit on omasta päästä heitettyjä, joten tuskin mikään noista on tismalleen samanlainen :D Mutta ovatpahan ainakin uniikkeja... :D

Sitten nukenvaatteita. Niillä on pajalla kova kysyntä, koska kaupassa ne maksavat ihan älyttömästi. Monet isät ja äidit tulevat lastensa kanssa katselemaan ja valitsemaan nukelle uusia asuja. Aika söpöä oikeastaan :)

Pajalla on ihka oikeita ammattiompelijoitakin töissä, ja he tekevät aivan ihania asuja! Oikein kateeksi käy, kun ovat niin taitavia :) Minä en ole enkä ole uskaltanut vielä edes yrittää, joten olen yrittänyt kantaa korteni kekoon virkkaamalla vaatteita... Tällaisia on tähän asti tullut värkättyä:

En osannut nukkeraukalle tehdä housuja, mutta pipo, takki ja tohvelit sentään onnistuivat :P Etenkin tossut ovat minusta hirmuisen söpöt, ja tuo takki onnistui ensimmäiseksi yrityksekseni ihan kivasti. Ja nuo napit ovat kuin pikku karkit :)

Tuo ihanan kirjava mutta samalla hempeä lanka oli jotain Cottonellaa, kuulemma lähemmäs parikymmentä vuotta vanhaa tavaraa! Yksi pajalainen nainen oli jostain lopettaneesta tehtaasta/kaupasta saanut pussillisen tuota lankaa joskus aikoinaan. Vuosikymmenet oli sitä säilönyt kaapeissaan kunnes toi sen sitten tuonne pajalle käytettäväksi. Ihastuin tuohon lankaan ihan täysin :P

Vielä lähikuva tossuista:

Tuon langan kanssa värkkääminen oli kyllä täydellistä väriterapiaa :) Vaikka itse en tykkää (tai uskalla) käyttää hirveästi eri värejä pukeutumisessa, tuommoiset pastellivärit ovat kyllä herkullisia :P

Nyt en keksi mitään muuta "käsityöasiallista" kirjoitettavaa tähän hätään. Ukkoni on juonut muutaman olusen ja luukuttaa tuttuun tapaansa 90-luvun kultaisia klassikoita.... Hurjaa perjantaimeininkiä siis :P Palailen taas bloggerin maailmaan jahka muistan ja kerkeän. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-S.

Pannulappuja, pannulappuja.....

Vaikka blogirintamalla on ollut hiljaista, käsityöpuolella on tullut jotain jopa tehtyäkin. Ja ihan valmiiksi asti! Mitäpäs muutakaan, kuin pannulappuja. Ne ovat aina tarpeellisia, ja helppojakin.

Pahoittelut kuvien laadusta - pikaisia räpsyjä puhelimella. Lisäsin tässä koneella tietty nuo "leimat" niihin, mutta muuten en jaksanut niitä alkaa muokkailemaan hienommiksi. Ja on minulla lisääkin kuvia valmistuneista töistä, mutta ne ovat kamerassa ja se niiden siirtäminenhän on niin kauhean vaikeaa.... Ei vaan ole saanut aikaiseksi ;)

Eikös ole aika ihanan romanttiset? :D Huomaa ettei ole tullut vietettyä hirveästi aikaa ompelukoneella... Jotenkin tuo pelkän SUORAN tikin tekeminen on meikäläiselle jo haaste!

Ja sitten vielä useampi virkattu pannulappu:

Noiden teko on kyllä tosi mukavaa, kun voi käyttää kaikenlaiset ylijäämänöttöset. Ja valmista tulee nopeaa, niin tämmöinenkin hätähousu saa ne valmiiksi. Taustapuolet tein noihin kaikkiin yksivärisiksi, näin ikään:

Tällaista tällä kertaa. Ensi postaus sisältänee ainakin nukenvaatteita, erityisesti Baby Bornille. Niin, ja jotain joulujuttujakin on jo tullut tehtyä, hyvissä ajoin :D Nättiä syksyä tasapuolisesti kaikille teille! <3

- S.

I'm back!!

Hupsista, tässähän vierähti useampi kuukausi ilman ainuttakaan postausta. :( Kuvia olen tänä aikana jonkin verran räpsinyt, ajatuksena että ne voisi käydä tänne laittamassa, mutta ainahan se sitten tietysti jäi. No, nyt tuleekin sitten useampi kuva kerralla!

Kesä on mennyt vauhdilla, vaikkei ole tullut missään edes käytyä. Ukolla on työharjoittelu menossa ilman minkäänlaista kesälomaa, joten tuskin tulee minnekään lähdettyäkään :/ Aikamoista riistoa kun ajattelee, että koulun puolesta täytyy mennä pariksi kuukaudeksi harjoittelemaan eikä koko ajasta saa edes palkkaa tai kulukorvauksia... Mutta sittenpä saakin koulusta paperit ja pääsee työttömyyskassalle. Jee!

Käsityörintamalla on ollut hiljaista, ellei paria tällaista pikkunäperrystä lasketa:

Tuli omasta päästä keksittyä tällainen pikkuliina, josta tuli mielestäni aika nätti! Mitään käyttöä tälle ei oikeastaan ole, kun sinistä ei tule juuri käytettyä... Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Virkkasin aikani kuluksi kukkasen, ja kun bongasin romulaatikosta tuollaisia ihanan keltaisia nappeja, tuli jotenkin vain idea pinnistä. :P Sopivasti löytyikin pinkki pinni, jossa oli joskus ollut jokin koriste... Siihen oli jäänyt sopivasti reikä, johon tuon kukan sai kiinnitettyä täydellisesti! :D

Pirteän punainen hellehattu! Laitoin ruusukkeen taakse hakaneulan, joten siihen tilalle voi vaihtaa vaikkapa tuon rusetin tai toisen kukkasen... Ja noitahan voi tehdä vaikka minkälaisia lisää! Tämä tuli juhlahatuksi tytölle häihin :)

...Ei omiin häihini, valitettavasti. Tänä kesänä taas iso osa tutuista on mennyt naimisiin, saanut lapsia, ostanut taloja... Ja meikäläinen elelee tässä tylsässä vuokrakolmiossa. Ei sillä, että katkera olisin... :D Hehe. No tokihan olen onnellinen niiden puolesta, joilla unelmat toteutuvat ja onni kukoistaa. Enkä minä itsekään mitenkään onneton sinänsä ole! Joskus sitä vain on hieman kateellinen toisten menestykselle, vaikka niin ei kai saisikaan tehdä... >:)

Tässä sitten pari muuta räpsyä, jota on tullut tässä nätteinä kesäpäivinä otettua kun olen haahuillut pihalla :P :

Kaikenlaista kerrottavaa kesästä vielä olisi, mutta nyt iski niin kauhea nälkä että oikein näköä haittaa. :D Koitan muistaa palailla asiaan taas ennen kuukauden vaihtumista! Täytyy myös alkaa selailemaan kaikkia niitä ihanuuksia, joita seuraamissani blogeissa on päivitelty tänä aikana. Siinä voi mennä hetkonen...

Ihanaa kesää kaikille!!! <3

-S.

Sormet mullassa :)

Vähän on nyt tänä vuonna päässyt venymään tämä meikäläisen huonekasvien lannoitus ja mullanvaihto, eikä vieläkään ole tullut käytyä kaikkia läpi. Aina tässä vaiheessa vuotta sitä miettii, että miksi hitossa noita risuja on tullut haalittua noin hirveästi?! Sitten hetken päästä kävelen jossain Prismassa ja veri vain jotenkin vetää sinne kasviosastolle. Ja harvoin sieltä tulee lähdettyä ilman uutta puskaa :)

Tämä postaus siis sisältää risuja, risuja ja risuja :P Ja se on muuten mukava tunne, kun saa upottaa sormet multaan, vaihdella ruukkuja ja taputella uutta multaa! :D En tiedä miksi, mutta siinä hermo lepää, vähän samalla lailla kuin käsitöitä tehdessä. Ja luonnon omaa väripalettia ei voi koskaan ihailla liikaa... :)

Rönsylilja on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi lempparihuonekasveistani, etenkin tuo "kikkara" versio :P Vaikka ne kukat ovatkin aika tylsiä, niin minusta nuo viherraitaiset lehdet ovat tosi nätit :) Tämä pääsi nyt melkein tuplasti isompaan ruukkuun, ja pääsi vielä aitiopaikalle keittiön ikkunalle amppeliin roikkumaan :)

Koska violetti on lempparivärini, tämä samettilehti on myös yksi suosikeistani :) Alunperin tämä kukka on pistokkaasta kasvatettu ja vielä viime kesänä se oli aika tuuhea ja kiva, mutta nyt talven aikana se kuoli lähes kokonaan ja vain yksi köynnöksenpätkä selvisi... Pätkäisin sen nyt kahteen osaan ja toivon, että toinenkin osa juurtuisi! Pidetään peukkuja...

Tämän värinokkosen värit ovat kivemmat luonnossa, mutta tuo kamera sai ne nyt näyttämään vähän pliisuilta. Edelleen tuommoinen violetin, keltaisen, valkoisen ja vihreän "harmoninen sekamelska" miellyttää minun silmääni suuresti :P Mitä enemmän väriä, sen parempi! Tämä sai myös kokea leikkuuta ja uudelleenistutusta, toivotaan että tämäkin lähtee uuteen kukoistukseen pistokkaiden myötä. Näillä kun on tapana jotenkin varresta alkaa "kaljuuntua", jolloin kukasta tulee vähän ankean näköinen... Siispä pätkäisin kivannäköiset päät pois ja istutin uudestaan :P Ainakin yleensä nämä on juurtuneet aika äkkiä, toivottavasti nytkin. Tämä koristaa tytön huonetta ja likka aina mielissään sitä kastelee, toivotaan siis että se lähtee kasvuun.

Kirjovehkoja tässä mökissä taitaa olla nyt kaikkinensa 3 kipaletta. :P Alunperin sain tämän anopiltani, n. metrin mittaisena. Se kasvoi ja kasvoi, ja kun se oli jo minun pituiseni ajattelin että pakko kai tätä on vähän lyhentää! :P Pätkäisin sen siis kolmeen osaan: jätin "kannon" ruukkuun, välistä pieni varrenpala meni mullan alle ja latvaosa on vielä tänä päivänäkin ruukussa pelkässä vedessä :P Ja kyllä, kaikki kolme palaa lähti kasvuun! Tosin kantopala on aika koomisen näköinen ilmestys, kun se on n. puolimetrinen suora pölli jonka sivusta on lähtenyt uusi iso nippu lehtiä... :P

Mutta mikä tämä kasvi on?! Tällaisen karvalehtisen kukan olen kaveriltani saanut, eikä hänkään muistanut tälle nimeä. Kukinnoista ei ole mitään hajua, koska minulla tämä ei ole koskaan kukkinut... Mutta hyvin se muuten tuntuu kasvavan. Eli jos joku tietää mikä tämä on, saa infota! :P

Aurinkoista kevättä ja kaikkea muuta kivaa kaikille! :P

-S.

Hupsis!

Melkein kuukausi viime blogipäivityksestä jo vierähtänyt! On ollut niin paljon kaikenlaista härdelliä ja reissuja, ettei ole saanut aikaiseksi mitään postailuja väsäillä. No, nyt tuleekin tällainen pitempi sekalaistilitys, vähän kaikesta mitä nyt on viimepäivinä sattunut ja tapahtunut... Eli tiedossa siis sekalainen soppa meikäläisen arkea kaikilla mausteilla :D

Niin joo, hauskaa vappua kaikille blogiini eksyneille! :) Vappua täällä meillä ei ole mitenkään sinänsä juhlittu, koska tyttö oli meillä yötä eikä simat/tippaleivät ole koskaan olleet meidän juttu. Muutaman ilmapallon tosin puhaltelin, ja serpentiini koristaa olohuonettamme... Siinäpäs ne vaput tässä talossa :P

Sääkin on mitä mahtavin! Hetki sitten parvekkeeltamme avautui tällainen näkymä:

...Aivan yllättäen tänne iski ihan mieletön lumisade! Hiutaleetkin olivat peukalonpään kokoisia. Mahtava vappusää, eikö? Juuri sopivasti vaihdoimme autoon kesärenkaat alle viikonloppuna. Tulivatkin tarpeeseen...

Olimme ukkoni kanssa viikonlopun reissussa eteläsuomessa, appivanhemmilla. Se oli sellainen pikainen kesärenkaanvaihtovisiitti, kun renkaat olivat siellä ja ajateltiin että kyllä se on nyt aika jo vaihtaa nastat pois alta. Samalla tuli käytyä kiertelemässä kirppareita, joista löytyikin taas kassitolkulla tavaraa - leluja tytölle, vaatteita itselle ja ukkokin löysi toisen PlayStation 2:sen (aikoi kokeilla siihen jotain softmodausjuttua, mitä lie nörttijuttuja :P).

Nämä servetit oli pakko ostaa, että saa reteillä ja pyyhkiä seteleihin vaikka suunsa. Kyllä meillon varaa!! (Olisikin...)

Anoppi antoi mukaan ison läjän hänen kutomiaan mattoja! Hänellä on nyt eläkepäivät alkaneet joten mattoja ilmestynee aika rutkasti lisääkin... Vanhuksen sormet vaan kuulemma eivät taivu enää niin hirveän hyvin, joten sain tehtäväkseni päätellä reunat, ja tulihan niistä kai jonkinmoiset:

Pääasia etteivät heti purkaudu tai kierry varpaiden väleihin ohi kävellessä... :P Nuo matot ovat tosi kivan väriset, sopivat meille hyvin! Vaaleanruskeaa, beigeä, valkoista... Kerrankin kävi näin, että kun joku toinen tekee jotain niin se on just passeli. :) Yksi sukulaiseni aina haluaa neuloa minulle vaatteita, mutta väritoivomuksistani huolimatta sieltä tulee aina kaikkea räikeää... Hyh. Mutta anoppi osaa onneksi kuunnella :D

Yhden illan pikakäsityönä tein jonkinaikaa sitten tällaisen pannulapun/alusen. Ihan vain virkkailin suunnilleen samankokoiset neliöt ja harsin pikaisesti yhteen. Helppo nakki :P Tietty voisi paksuutta lisätä laittamalla väliin kangasta tai kolmannenkin virkatun neliön, mutta hyvin tämä on näinkin toiminut.

Yksi juttu vielä! Koimme lieviä kauhunhetkiä sunnuntaina, kun yksi deguistamme sai syödäkseen palan peikonlehdestäni! Se oli viikonloppuna kasvaa venähtänyt sen verran, että lehti osui degujen häkin kaltereihin... Saavuimme kotiin, istahdimme olohuoneeseen ja hetken päästä yksi elukoista äkkäsi lehden ja ehti syödä siitä n. sentin kokoisen palan kunnes äkkäsin mitä tapahtuu. No, ei muuta kuin googlaamaan kuinka myrkyllinen kasvi tuo peikonlehti sitten onkaan...

Ja myrkyllinenhän se, tietenkin! Aloin soitella paikallisille eläinlääkäreille, joista kukaan ei tietenkään joko vastannut tai pelkkä vastaaja höpötti joutavuuksia. Loppujen lopuksi sain kiinni naapurikunnan pieneläinlääkärin, joka osasi tilanteeseen neuvoa antaa. Loppusissaanhan sitten kuitenkin onni oli matkassa, mitään ei käynyt ja tarina päättyy onnellisesti :P

Koska Elli-degu on nuori, n. puolivuotias, niin sen elimistö ottaa kuulemma tuollaiset myrkyt paremmin vastaan kuin vanhemman. Ja toisekseen, lehti jota Elli nakerteli, oli vanha ja ilmeisesti sisältää vähemmän myrkyllisiä aineita kuin tuoreet lehdet... Ja kuulemma pahempi juttu olisi ollut jos elukka olisi päässyt käsiksi (tai hampaiksi) kasvin varteen tai juuriin. Joten säikähdyksellä ja pienellä ylireagoinnilla asiasta selvittiin, onneksi! Pikkuinen jatkoi eloansa ihan normaaliin malliin, eikä minkäänlaista oireilua näkynyt missään vaiheessa... Ruoka, juoma, kaivelu ja juoksupyöräily maistuu entiseen tapaan :)

Sellainen pikakollaasi viimeaikojen tapahtumista. Seuraavaksi täytyy alkaa selailemaan seuraamieni blogien anteja viimeisen kuukauden ajalta, kun en ole niitäkään muistanut käydä tarkistelemassa. Kahvia kupposeen ja inspiraatiota etsimään siis! Mukavaa ja turvallista vappua kaikille!

-S.