Kävin perjantaina vastoin yleistä käytäntöäni kävelyllä, ja ihan itsekseni! :) Hehe, erikoista, eikö vain. No, harvemmin meikäläisellä tulee lähdettyä kävelylle ellei ole jotain oikeaa menoa, mutta perjantaina tuli sellainen fiilis että on pakko päästä ulos asunnosta. Mukavan kirpakka pakkassää oli, ja koska lähdin jotain puolenpäivän aikaan, aurinko lämmitti ihanasti <3 Kyllä siitä auringosta vain saa ihan erilaista virtaa päivään. Pitäisi ottaa nuo kävelyt ihan tavaksi.
Koska minulla sattui olemaan kamera laukussani, otin tuttuun tapaani kuvia kaikesta mikä sattui tulemaan vastaan - olen vähän sellainen ihminen joka kuvaa kaikkea näkemäänsä jos vain kamera on käden ulottuvilla. Tässä jokunen kuva jonka otin!
Sarjassamme "asioita joita on pakko kuvata"... Pikku ruokailija :) Siellä se kaiveli nokallaan jäistä maata ruokaa etsien, ja ilmeisesti sieltä jotain makupalojakin löytyi.
Yritin vangita noihin kuviin sen ihanan, satumaisen kimalteen jota aurinko loi allani narisevan lumen pintaan.... Mutta ei se todellinen kimallus näihin kuviin aivan tallentunut. Harmi :/
Huurteisella jääkuorrutteella varustettu ruusunmarja. Tätä kuvaa ottaessani jalkani humpsahti polvea myöten hankeen ja kenkäni hörppäsi reilusti lunta, mutta kun tämä supertaiteellinen kuva oli vain pakko saada!! :D
Ja nyt siitä on todiste oikein kuvan muodossa: aurinko todella paistaa risukasaankin! :D Tuli tuo typerä sanonta mieleen tämän ohi kulkiessani ja kuvahan oli pakko tilanteesta ottaa.
Sellaisia kuvia kävelyreissulta... On se tuo luonto sitten ihmeellinen asia. Vaikka tässä kaupungin keskustassa asutaankin, niin silti sieltä kusenvärjäämän lumen ja kakkakikkareiden keskeltä vielä löytyy jotain nättiä kuvattavaa. Ehkä siksi ei ole tapana käydä noilla kävelyillä... Siis kun tulee niin kauhea "maailmantuska" kaikesta siitä törystä ja saasteesta jota ympärillään näkee. Huono omatunto siitä että me ihmiset olemme perseestä... :D
Tytsy sai jouluna tontuilta iiiison kasan uusia muovailuvahoja, ja menin lupaamaan tänään, että puunailen hänen muovailuvahajuttunsa uusien tieltä - ja voi *piiiiiiip* minkälaista hommaa se oli! Murrr! Siinähän oli siis kipollinen jos jonkinväristä töhnää ja sieltä seasta piti onkia ns. "piparimuotit" joilla niiden vahojen kanssa on värkätty. Huh huh mikä työ siinä oli... Ei kenelläkään sattuisi olemaan mitään kikkakolmosta jolla tuo homma kävisi vastaisuudessa helpommin? Kynsillähän ne piti aikalailla rappailla, ja loppujen lopuksi käteni olivat sen näköiset että joku olisi niillä tapettu - punainen väri on näemmä ollut tytön muovailuissa suosituin. No, sainhan minä ne muotit jotenkuten puhdistettua, ja kaikki vahat heitettiin uusien tieltä suosiolla menemään.
Tästä se lähti. Nuo muotit ovat kaikenlisäksi niin perkuleen pieniä, että olisi pitänyt olla suurennuslasi apuna.
...Ja tässä lopputulos. Suunnilleen putsatut muotit ja ihkauudet värit :) Laitoin vielä yhteensä kolme eri rasiaa - yhteen muotit ja muut värkit, toiseen vahat ja kolmanteen sitten voi laittaa tehdyt taideteokset joita ei viitsi rikkoa. Eri asia sitten, tuleeko noita rasialajitelmasuunnitelmia toteutettua käytännössä... Mutta se voisi helpottaa tuota hommaa tulevaisuudessa jos ne muotit eivät olisi siellä vahojen sisällä :P
Huomenna olisi kuulemma tarkoitus lähteä luistelemaan jos sää sallii. Ainakin tyttö kovasti odotti pääsevänsä kun on vasta luistelemaan oppinut. Meikäläinenkin sai luistimet anopilta jouluna, kun hänellä ei tule moisia käytettyä... En ole itsekään varmaan 12 vuoteen luistellut, mutta voisihan sitä käydä vähän jäällä kaatuilemassa pitkästä aikaa! Voisi vaikka pakata termariin vähän kaakaota ja ottaa keksejä tms. lisäksi niin voisi kaatuilun päätteeksi vähän napostella... Toivotaan että mahakivut huomiseksi hellittää. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)
-S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti