Varaslähtö jouluun (ja vaatetta Baby Bornille)

Käyn nykyään parina päivänä viikossa paikallisella käsityöpajalla "töissä", joten käsitöitä tulee tehtyä nyt paljon reippaammin kuin aikaisemmin. Töissä -sana on hipsuissa lähinnä siksi, koska minun on hankala ajatella sitä varsinaisena työntekona, kun saa istuskella kahvikupposen vierellä ja virkata radiota kuunnellen... Mutta onhan siinä toisaalta työn makua, kun ajattelee että omat tuotokset tulevat myyntiin ja osa tehdään ihan tilauksestakin.

Kuitenkin, käsityöpajalaisten mukaan joulujuttuja kannattaa alkaa nyt jo väsäilemään, koska viime vuonna koko joulu oli muistettu vasta sitten, kun kauppoihin alkoi tulla joulukrääsät myyntiin. Parempi aloittaa siis hyvissä ajoin niin saa rauhassa tehdä :P Siispä virkkasin aikani kuluksi tällaisia kuusenkoristeita (kuvat edelleen kännykkälaatua):

En ole noita vielä tärkännyt, joten ovat vielä vähän kummallisen näköisiä... Muutenkin nuo mallit on omasta päästä heitettyjä, joten tuskin mikään noista on tismalleen samanlainen :D Mutta ovatpahan ainakin uniikkeja... :D

Sitten nukenvaatteita. Niillä on pajalla kova kysyntä, koska kaupassa ne maksavat ihan älyttömästi. Monet isät ja äidit tulevat lastensa kanssa katselemaan ja valitsemaan nukelle uusia asuja. Aika söpöä oikeastaan :)

Pajalla on ihka oikeita ammattiompelijoitakin töissä, ja he tekevät aivan ihania asuja! Oikein kateeksi käy, kun ovat niin taitavia :) Minä en ole enkä ole uskaltanut vielä edes yrittää, joten olen yrittänyt kantaa korteni kekoon virkkaamalla vaatteita... Tällaisia on tähän asti tullut värkättyä:

En osannut nukkeraukalle tehdä housuja, mutta pipo, takki ja tohvelit sentään onnistuivat :P Etenkin tossut ovat minusta hirmuisen söpöt, ja tuo takki onnistui ensimmäiseksi yrityksekseni ihan kivasti. Ja nuo napit ovat kuin pikku karkit :)

Tuo ihanan kirjava mutta samalla hempeä lanka oli jotain Cottonellaa, kuulemma lähemmäs parikymmentä vuotta vanhaa tavaraa! Yksi pajalainen nainen oli jostain lopettaneesta tehtaasta/kaupasta saanut pussillisen tuota lankaa joskus aikoinaan. Vuosikymmenet oli sitä säilönyt kaapeissaan kunnes toi sen sitten tuonne pajalle käytettäväksi. Ihastuin tuohon lankaan ihan täysin :P

Vielä lähikuva tossuista:

Tuon langan kanssa värkkääminen oli kyllä täydellistä väriterapiaa :) Vaikka itse en tykkää (tai uskalla) käyttää hirveästi eri värejä pukeutumisessa, tuommoiset pastellivärit ovat kyllä herkullisia :P

Nyt en keksi mitään muuta "käsityöasiallista" kirjoitettavaa tähän hätään. Ukkoni on juonut muutaman olusen ja luukuttaa tuttuun tapaansa 90-luvun kultaisia klassikoita.... Hurjaa perjantaimeininkiä siis :P Palailen taas bloggerin maailmaan jahka muistan ja kerkeän. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-S.

I'm back!!

Hupsista, tässähän vierähti useampi kuukausi ilman ainuttakaan postausta. :( Kuvia olen tänä aikana jonkin verran räpsinyt, ajatuksena että ne voisi käydä tänne laittamassa, mutta ainahan se sitten tietysti jäi. No, nyt tuleekin sitten useampi kuva kerralla!

Kesä on mennyt vauhdilla, vaikkei ole tullut missään edes käytyä. Ukolla on työharjoittelu menossa ilman minkäänlaista kesälomaa, joten tuskin tulee minnekään lähdettyäkään :/ Aikamoista riistoa kun ajattelee, että koulun puolesta täytyy mennä pariksi kuukaudeksi harjoittelemaan eikä koko ajasta saa edes palkkaa tai kulukorvauksia... Mutta sittenpä saakin koulusta paperit ja pääsee työttömyyskassalle. Jee!

Käsityörintamalla on ollut hiljaista, ellei paria tällaista pikkunäperrystä lasketa:

Tuli omasta päästä keksittyä tällainen pikkuliina, josta tuli mielestäni aika nätti! Mitään käyttöä tälle ei oikeastaan ole, kun sinistä ei tule juuri käytettyä... Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Virkkasin aikani kuluksi kukkasen, ja kun bongasin romulaatikosta tuollaisia ihanan keltaisia nappeja, tuli jotenkin vain idea pinnistä. :P Sopivasti löytyikin pinkki pinni, jossa oli joskus ollut jokin koriste... Siihen oli jäänyt sopivasti reikä, johon tuon kukan sai kiinnitettyä täydellisesti! :D

Pirteän punainen hellehattu! Laitoin ruusukkeen taakse hakaneulan, joten siihen tilalle voi vaihtaa vaikkapa tuon rusetin tai toisen kukkasen... Ja noitahan voi tehdä vaikka minkälaisia lisää! Tämä tuli juhlahatuksi tytölle häihin :)

...Ei omiin häihini, valitettavasti. Tänä kesänä taas iso osa tutuista on mennyt naimisiin, saanut lapsia, ostanut taloja... Ja meikäläinen elelee tässä tylsässä vuokrakolmiossa. Ei sillä, että katkera olisin... :D Hehe. No tokihan olen onnellinen niiden puolesta, joilla unelmat toteutuvat ja onni kukoistaa. Enkä minä itsekään mitenkään onneton sinänsä ole! Joskus sitä vain on hieman kateellinen toisten menestykselle, vaikka niin ei kai saisikaan tehdä... >:)

Tässä sitten pari muuta räpsyä, jota on tullut tässä nätteinä kesäpäivinä otettua kun olen haahuillut pihalla :P :

Kaikenlaista kerrottavaa kesästä vielä olisi, mutta nyt iski niin kauhea nälkä että oikein näköä haittaa. :D Koitan muistaa palailla asiaan taas ennen kuukauden vaihtumista! Täytyy myös alkaa selailemaan kaikkia niitä ihanuuksia, joita seuraamissani blogeissa on päivitelty tänä aikana. Siinä voi mennä hetkonen...

Ihanaa kesää kaikille!!! <3

-S.

Hupsis!

Melkein kuukausi viime blogipäivityksestä jo vierähtänyt! On ollut niin paljon kaikenlaista härdelliä ja reissuja, ettei ole saanut aikaiseksi mitään postailuja väsäillä. No, nyt tuleekin tällainen pitempi sekalaistilitys, vähän kaikesta mitä nyt on viimepäivinä sattunut ja tapahtunut... Eli tiedossa siis sekalainen soppa meikäläisen arkea kaikilla mausteilla :D

Niin joo, hauskaa vappua kaikille blogiini eksyneille! :) Vappua täällä meillä ei ole mitenkään sinänsä juhlittu, koska tyttö oli meillä yötä eikä simat/tippaleivät ole koskaan olleet meidän juttu. Muutaman ilmapallon tosin puhaltelin, ja serpentiini koristaa olohuonettamme... Siinäpäs ne vaput tässä talossa :P

Sääkin on mitä mahtavin! Hetki sitten parvekkeeltamme avautui tällainen näkymä:

...Aivan yllättäen tänne iski ihan mieletön lumisade! Hiutaleetkin olivat peukalonpään kokoisia. Mahtava vappusää, eikö? Juuri sopivasti vaihdoimme autoon kesärenkaat alle viikonloppuna. Tulivatkin tarpeeseen...

Olimme ukkoni kanssa viikonlopun reissussa eteläsuomessa, appivanhemmilla. Se oli sellainen pikainen kesärenkaanvaihtovisiitti, kun renkaat olivat siellä ja ajateltiin että kyllä se on nyt aika jo vaihtaa nastat pois alta. Samalla tuli käytyä kiertelemässä kirppareita, joista löytyikin taas kassitolkulla tavaraa - leluja tytölle, vaatteita itselle ja ukkokin löysi toisen PlayStation 2:sen (aikoi kokeilla siihen jotain softmodausjuttua, mitä lie nörttijuttuja :P).

Nämä servetit oli pakko ostaa, että saa reteillä ja pyyhkiä seteleihin vaikka suunsa. Kyllä meillon varaa!! (Olisikin...)

Anoppi antoi mukaan ison läjän hänen kutomiaan mattoja! Hänellä on nyt eläkepäivät alkaneet joten mattoja ilmestynee aika rutkasti lisääkin... Vanhuksen sormet vaan kuulemma eivät taivu enää niin hirveän hyvin, joten sain tehtäväkseni päätellä reunat, ja tulihan niistä kai jonkinmoiset:

Pääasia etteivät heti purkaudu tai kierry varpaiden väleihin ohi kävellessä... :P Nuo matot ovat tosi kivan väriset, sopivat meille hyvin! Vaaleanruskeaa, beigeä, valkoista... Kerrankin kävi näin, että kun joku toinen tekee jotain niin se on just passeli. :) Yksi sukulaiseni aina haluaa neuloa minulle vaatteita, mutta väritoivomuksistani huolimatta sieltä tulee aina kaikkea räikeää... Hyh. Mutta anoppi osaa onneksi kuunnella :D

Yhden illan pikakäsityönä tein jonkinaikaa sitten tällaisen pannulapun/alusen. Ihan vain virkkailin suunnilleen samankokoiset neliöt ja harsin pikaisesti yhteen. Helppo nakki :P Tietty voisi paksuutta lisätä laittamalla väliin kangasta tai kolmannenkin virkatun neliön, mutta hyvin tämä on näinkin toiminut.

Yksi juttu vielä! Koimme lieviä kauhunhetkiä sunnuntaina, kun yksi deguistamme sai syödäkseen palan peikonlehdestäni! Se oli viikonloppuna kasvaa venähtänyt sen verran, että lehti osui degujen häkin kaltereihin... Saavuimme kotiin, istahdimme olohuoneeseen ja hetken päästä yksi elukoista äkkäsi lehden ja ehti syödä siitä n. sentin kokoisen palan kunnes äkkäsin mitä tapahtuu. No, ei muuta kuin googlaamaan kuinka myrkyllinen kasvi tuo peikonlehti sitten onkaan...

Ja myrkyllinenhän se, tietenkin! Aloin soitella paikallisille eläinlääkäreille, joista kukaan ei tietenkään joko vastannut tai pelkkä vastaaja höpötti joutavuuksia. Loppujen lopuksi sain kiinni naapurikunnan pieneläinlääkärin, joka osasi tilanteeseen neuvoa antaa. Loppusissaanhan sitten kuitenkin onni oli matkassa, mitään ei käynyt ja tarina päättyy onnellisesti :P

Koska Elli-degu on nuori, n. puolivuotias, niin sen elimistö ottaa kuulemma tuollaiset myrkyt paremmin vastaan kuin vanhemman. Ja toisekseen, lehti jota Elli nakerteli, oli vanha ja ilmeisesti sisältää vähemmän myrkyllisiä aineita kuin tuoreet lehdet... Ja kuulemma pahempi juttu olisi ollut jos elukka olisi päässyt käsiksi (tai hampaiksi) kasvin varteen tai juuriin. Joten säikähdyksellä ja pienellä ylireagoinnilla asiasta selvittiin, onneksi! Pikkuinen jatkoi eloansa ihan normaaliin malliin, eikä minkäänlaista oireilua näkynyt missään vaiheessa... Ruoka, juoma, kaivelu ja juoksupyöräily maistuu entiseen tapaan :)

Sellainen pikakollaasi viimeaikojen tapahtumista. Seuraavaksi täytyy alkaa selailemaan seuraamieni blogien anteja viimeisen kuukauden ajalta, kun en ole niitäkään muistanut käydä tarkistelemassa. Kahvia kupposeen ja inspiraatiota etsimään siis! Mukavaa ja turvallista vappua kaikille!

-S.

Tunnelmointia

Tämä (ja eilinen) on mennyt musiikin, ja eritoten Chris Martinin ja Coldplayn tahdissa. Kuten olen aikaisemminkin tainnut mainita, ihailen ja kunnioitan suuresti vahvaäänisiä laulajia, ja tämä ukko on ehdottomasti yksi heistä! Katsoin ja kuuntelin eilen Youtubesta yhden konserttitaltioinnin, ja laskelmieni mukaan tyypin ääni erehtyi nuotista KERRAN. Melkein parituntisen keikan aikana. Ei voi kuin huokaista :)

Koska minulla ei ole nyt mitään käsitöitä tai muutakaan esiteltävää, laitan vain pari videota edellämainitun bändin tuotannosta. En itseasiassa joskus edes pitänyt Coldplaystä, mutta kuultuani näitä livetaltiointeja mieleni muuttui! Oli aika vaikea valita vain 3 videota, mutta näihin tunnelmiin siis, morjens :P o/

Politik
(Halusin laittaa tästä keikasta ihan ekan piisin, mutta sitä ei näköjään ole yksittäisenä missään! Huimat viitisenkymmentä sekuntia pitää odotella että itse kipale alkaa... It's worth it ;P)

Paradise
(Tämä ei ole live, mutta ihana silti!)

Violet Hill
(Virallinen musavideo :P Tästäkin olisi niin monta hyvää liveversiota, etten osannut valita!)

-S.

Kevätsiivous!

Kevät on ihanaa aikaa, mutta kevätsiivouksen aloitus ei nappaa sitten pätkääkään. Olen sitä venyttänyt ja venyttänyt, mutta nyt oli pakko tarttua jo toimeen - appivanhemmat tulevat huomenna käymään!!! *paniikki* Olen imuroinut, mopannut, vaihtanut verhot... Vielä on huominen aikaa piilotella enimmät törkykasat kaappeihin :D

En tiedä, pääsenkö ikinä yli tästä kauheasta ahdistuksesta/jännityksestä appivanhempien suhteen. Olemme ukon kanssa olleet yhdessä jo yli 5 vuotta, ja vieläkin stressaan heidän seurassaan... Varsinkin silloin, kun he tulevat tänne. Se, että me käymme heidän luonaan, ei ole yhtään niin paha kuin tämä.

Ovathan he ihan mukavaa väkeä, vaikka minua jännittääkin heidän seurassaan. Ja tuntuvat he hyväksyneen minut perheeseensä, ja tulemme juttuun ihan hyvin. Mutta silti... Pelkään että he arvostelevat minua ja kodinhoitotaitojani kun näkevät tämän asunnon kaikkine likoineen :D

Helpottaakohan tämä koskaan? Olisihan minulla ollut viikko aikaa tätä asuntoa siivota, mutta enhän tietenkään saanut aikaiseksi... Olen ollut niin saamaton laiskiainen. Mutta sanonta "paras motivaattori on viimetinka" on just passeli meikäläiselle. Olen parhaimmillani kun ihan paineessa huhkin asioita viime hetkellä, en tiedä miksi :D

Mitään kuviakaan ei ole tullut räpsittyä nyt hetkeen. Viime viikolla otin kuvan tytölle tekemästäni pahvi-postilaatikosta. Tytöllä on ollut pitkän aikaa kaikenlaisia postileikkejä, joten ajattelin tekaista hänelle oman lootan:

Hienosti on tyttö vielä laatikkoa viimeistellyt laittamalla päälle tarran jossa lukee "postilaatikko". Ettei vain jäisi häkkyrän käyttötarkoitus epäselväksi :D

Mukavaa ja (appi-)stressitöntä piiiitkää perjantaita kaikille! :P

-S.

Silmät ovat sielun peili?

Olen aina elänyt siinä uskossa, että silmäni ovat siniset. Sitä ne ovat olleetkin, ainakin lapsuudessani. Nyt kuitenkin innostuttuani huvikseni meikkaamaan monen kuukauden jälkeen (wuhuu!), räpsin sitten lärvistäni muutaman kuvan... Ja katsottuani kuvia tietokoneelta, kiinnitin huomioni värikalvon väritykseen (ja klömppisiin ripsiin).Tässä moinen kuva:

Ööö... Ei tuo minusta kyllä näytä ihan siniseltä. Siinä on seassa ruskeaa! Ovatko nuo nyt sitten siniruskeat? Sini-harmaa-viher-kelta-ruskeat? Ja missä vaiheessa tuo väri on muuttunut puhtaan sinisestä tällaiseksi? En voi ymmärtää! Googlettamani mukaan ihmisen silmän väri voi ilmeisesti muuttua elämän varrella... Ilmeisesti silmänvärin määräävä melaniinipitoisuus voi vaihdella tjsp.

Olisi kuitenkin ihan kiva tietää, miksi tällainen muutos on tapahtunut. Eihän tämä minua sinänsä haittaa, mutta tuli vain yllätyksenä koska olen tosiaan aina olettanut olevani sinisilmäinen. Ehkä nuo ruskeat läntit eivät ole sitten niin hyvin havaittavissa tavallisin silmin katsottuna, mutta kamera sai ne paremmin esiin... Oli miten oli, pieni osa minäkäsityksestäni meni uusiksi :D

Asiasta toiseen, tulin maininneeksi että en ollut meikannut moneen kuukauteen. Moista ei tule nykyään hirveämmin harrastettua, useammastakin syystä. Akneni ei nimittäin hirveästi tykkää meikkikerroksista, ja vaikka kuinka tunnollisesti kasvoni pesisin niin seuraavana päivänä ajosten koko ja määrä on lähes tähtitieteellinen! Ja koska en muutenkaan käy ikinä missään, niin ei tee mieli laittautuakaan. Masennuksen vuoksi en ole käynyt esim. baarissa varmaan neljään vuoteen, enkä muutenkaan ole asuntoni ulkopuolella käynyt muutoin kuin kaupassa ja satunnaisilla kävelylenkeillä tuossa pihamaastossa. Eipä tuollaisen takia viitsi meikkaamaan alkaa.

Nyt kuitenkin tuli vain sellainen fiilis, että teki mieli laittautua. :) Oli yllättävän hankalaa muuten, näin pitkän ajan jälkeen! Niin kuin olisi ekaa kertaa kajaalia laittanut. Pitänee yrittää useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja laittautua, vaikkei siltä aina tuntuisikaan... Onhan se kuitenkin piristävää kun tuntee itsensä edes hetkeksi ihmisen näköiseksi. :D

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua Teille kaikille! :)

-S.

♫♫♫

...Siis musiikkia! :) Aloitin musiikkifiilistelyn heti aamusta. Tämä on yksi niistä päivistä, jolloin "löytää" uudelleen kappaleet ja esittäjät joista pitää... Ja joita on kuunnellut jo vuosia. Mutta hyvä musiikkihan ei tunnetusti vanhene :)

Tässä muutama kipale jotka ovat tänään kaiuttimistani soineet (ei paremmuusjärjestyksessä tietenkään, eihän sellaiseen pysty!). Laitoin noiden taakse vielä linkin Youtubeen, että pääsee mukaan fiilistelyyn. Youtuben videothan eivät tietty ole aina mitään loistolaatua, mutta äänet sentään kuuluvat...

Týr - Gátu Ríma

Michael Jackson - Another Part of Me

Alice in Chains - Would?

Heljareyga - Vetrarbreytin 

Petteri Sariola - Silence!

Insane Clown Posse - In Yo Face

No joo, kuten ehkä huomaa niin musiikkimakuni on suhteellisen laaja... Tämäkin päivä on ollut sekalainen soppa fäärin kielistä pakanametallia, Popin Kuningasta ja huumoripitoista murharäppiä... :D No, mutta eihän sitä minkään kategorian perusteella musiikkia kuunnella? Minä ainakin kuuntelen sitä, joka sattuu sillä hetkellä kuulostamaan mieluisalta. Ja olenhan minä muutenkin sellainen sekalainen tyyppi... :P

Aika iso osa kuuntelemistani artisteista ovat sellaisia, jotka vaikuttavat minuun lauluäänellään... Itsekin laulamista harrastaneena kiinnitän siihen aina huomiota, ja etenkin vahvan äänen omaavat ihmiset saavat minulta suurta arvostusta... :) Esimerkiksi Layne Staley, Heri Joensen, Corey Taylor... Ja sanokoot mitä sanovat, mutta kyllä myös Michael Jacksonilla oli äänessään vahvuutta :) Oma lauluharrastukseni on suureksi harmikseni sittemmin jäänyt vain omaksi pikku lurittelukseni tiskaamisen lomassa, mutta näiden suurten lahjakkuuksien kuunteleminen suo minulle suuren ilon! <3

Mutta sitten muihin asioihin. Ajattelin laittaa tähän vielä pari napsaisua vanhoista käsitöistäni, taas jälleen kerran. :P Ei ole tullut saatua mitään nyt valmiiksi viime päivinä, joten laittelen vanhoja kuvia näytille...

Tytölle leikkeihin pari pientä äksyä lintua. Nämä olen tehnyt muistaakseni vuosi sitten... Oli tarkoitus tehdä muunkin väriset, mutta se sitten jäi. Nämä kaksi ovat kuitenkin olleet kovassa käytössä. Ovat pieniä, ehkä 2-3cm halkaisijaltaan. Mitään mallia näihin ei ollut, joten ihan omasta päästä keksitty ja sen ovat näköisiäkin... :D

Ja pitihän sitä tytölle tehdä myös lintupipo viime vuonna! Kuva hieman vääristää värejä; nokkaosa on virkattu keltaisesta langasta vaikka se tässä näyttääkin valkoiselta. Tämä on ollut kovassa käytössä, ja tekokin oli aika helppo.

Tämä liina on vielä(kin) kesken, koska en tiedä yhtään minkälaiset reunat tähän virkkaisi. Alunperin olin virkannut tuon keskiosan "tähtikuvion" jo useita vuosia sitten, mutta nyt vastikään löysin sen tytön lelujen joukosta ja jatkoin sitä eteenpäin... Omasta päästä jälleen. Eipä tälle mitään käyttöä sinänsä ole, mutta voisihan tuon joskus valmiiksikin tehdä kunhan keksii ne reunukset! Ideoita kellään? :)

-S.

"Mikä ihmeen PCOS?"

Seuraava postaus onkin hieman asiapitoisempi, eikä luvassa tällä kertaa ole käsitöitä. Ajattelin kirjoittaa hieman kokemuksiani tästä yhdestä potemastani sairaudesta, koska se herättää usein kysymyksiä ihmisissä.

Mikä siis on tämä PCOS? No, tuo nimitys tulee englanninkielisestä nimestään "polycystic ovary syndrome", joka kääntyy siis suomeksi nimelle "munasarjojen monirakkulaoireyhtymä". Käsittääkseni tämä hormonihäiriö on suhteellisen yleinen, mutta silti minulta usein kysytään että mikäs tämä tällainen sairaus on. Kystien peittämät munasarjat tosin ovat naisilla melkoisen yleisiä, mutta tämä varsinainen PCOS diagnosoidaan vasta sitten, kun tiettyjä oireita esiintyy myös.

Oireiden kirjo on suuri, ja esimerkiksi itselläni on lähestulkoon kaikki oireet joita tähän sairauteen tunnetaan liittyvän. Tässäpäs lista siis omista, noloista oireistani:

-Harvoin esiintyvät kuukautiset eli oligomenorrea: meikäläisellä sanonta "se aika kuukaudesta" voitaisiin ennemminkin siirtää muotoon "se aika vuodesta": saan keskimäärin neljät kuukautiset vuodessa. Monet naiset voisivat pitää sitä siunauksena, mutta vastaavasti kuukautisten kivut ovat suorastaan helvetistä. Ja ne kestävät yleensä n. 1-2 viikkoa.

-Ylipaino ja etenkin vatsanseudun lihavuus: olen aina ollut hieman pyöreä, mutta nyt viime vuosina kiloja on kertynyt aika runsaasti. Myönnän, että tällä hetkellä elämäntapani ja ruokatottumukseni eivät auta asiaa, mutta aikaisempina vuosina olen toden teolla yrittänyt laihduttaa mutta se ei vain ole onnistunut. Tiedän myös, että minun oikeasti täytyisi yrittää enemmän, mutta vielä en vain ole saanut tarpeeksi motivaatiota moiseen...

-Hedelmättömyys ja lisääntynyt keskenmenon riski: olen käynyt läpi yhden keskenmenon, eikä aikaisemmista yrityksistä huolimatta hedelmöitys ole enää onnistunut. Tästä on sitten tietty kerääntynyt ongelmia myös henkiselle puolelle, koska eihän tällainen tilanne koskaan ole helppo.

-Akne: minulla on ollut huono iho jo nuoruudesta saakka - siskoillani on akne, äidilläni oli akne, isälläni on akne... Joten ehkä tämä oire ei ollut niin paha kolaus, koska olen tästä jo vuosia kärsinyt, ennen kuin sain tietää sairastavani PCOS:aa. Mutta ei tämä silti helppoa ole... Ihoni on usein kivulias, ja pakkohan se on myöntää, etteivät ne finnit ja paiseet mitenkään kauniitakaan ole.

-Hirsutismi eli karvojen liikakasvu: tämähän johtuu siis siitä, että kehoni pukkaa jostain hirmuiset määrät mieshormonia, testosteronia. Joskus tunnen oloni Chewbaccaksi, sillä höylän täytyisi soida lähes päivittäin jotta karvoitus pysyisi kurissa.

-Miestyyppinen kaljuus: tästä saamme myöskin syyttää testosteronia. Näistä kaikista oireista ehkä juuri tämä on omasta mielestäni se pahin... Ainakin ulkonäköongelmista. Karvat voi ajella ja aknen peittää, mutta hiuksia en saa koskaan enää takaisin... Joka päivä peilikuvani muistuttaa minua tästä sairaudesta ja siitä, että sen pysäyttäminen ei onnistu. Tunnen oloni lihavaksi, vanhaksi mieheksi, en nuoreksi naiseksi.

-Taivetummuus eli akantoosi: tätä minulla esiintyy vain kainaloissa, ja onneksi hyvin vähäisenä. Olen nähnyt kuvia ihmisistä, joilla tätä esiintyy niskassa, käsivarsissa, polvissa... Onni onnettomuudessa, että omani ovat noinkin piilossa.

Sellaisia oireita siis meikäläisellä... Ei mitään kaunista katsottavaa :P Ja tämän taudin lisäksi kun sairastan masennusta, niin voin sanoa että en tunne itseäni kauhean hyväksi... :D Toisaalta tuon PCOS -diagnoosin saaminen aikoinaan helpotti tilannetta, kun viimein sai tietää mikä minua vaivasi. Olin jo vuosia ollut varma, että jotain on vialla, ja olikin helpottavaa kun sai tietää että nuo kaikki oireet johtuikin yhdestä ja samasta asiasta; munasarjoista ja hormoneista.

Sattuukos tätä lukemaan kukaan, jolla on samaisia kokemuksia? No, ette ole yksin tämän asian kanssa :) Mikäli tästä aiheesta haluaa lukea tarkemmin, tässä pari linkkiä mistä asiaa löytyy:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Munasarjojen_monirakkulaoireyhtym%C3%A4
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00686

-S.

Kirpputorikierroksen satoa

Olipas mukava kirppiskierrostelu! Kävimme muistaakseni yhteensä viidessä eri kirpparissa, plus sitten vielä paikallisessa kierrätyskeskuksessa. Kun pääsimme vihdoin kotiin, laskimme ostokset sohvalle ja näky oli tämä:

...Yhteensä kierroksen saldona oli siis neljä kassillista romua, tai siis tuiki tarpeellista tavaraa! Tästä kuvasta puuttuu eteisen matto jonka löysin viidellä eurolla, sekä Ukkoni löytämä läppäri joka maksoi huimat 15€. No, konehan on tietysti hieman hajalla, mutta koska se on suunnilleen samaa mallia kuin yksi kone joka meillä jo on, niin ajattelimme että siitä saa vaihdettua parempia osia vanhaan. Ja Ukkohan nörttinä odotti kädet syyhyten että pääsee tuon projektin pariin... Siitäpä johtuen keittiön pöydällä avautuu tällaiset näkymät:

Tosiaan aikaisempi, vanha läppärini on tuollainen Acer ja nykyisin se toimittaa lähinnä paperipainon virkaa, koska se on väistynyt tämän uudemman Amilon tieltä. Nyt tuo tänään ostettu Acer on tuosta aikaisemmasta hieman uudempi versio tuplaprosessoreineen (aikaisemmassa kun ei ollut sellaistakaan ylellisyyttä :D). En tiedä, voiko sitä edes vaihtaa, mutta ei sillä ole niin väliäkään - akku ja muistit ainakin saa vaihdettua :) Ehkä sitä tulisi sitten käytettyä johonkin tuota vanhaakin konetta.

Suurin osa tämän päivän ostoksista on vaatteita - sekä minulle että tytölle. :) Tytön kaikki vaatteethan ovat hänellä äitinsä kotona, mutta nyt kun halvalla löytyi oikean kokoisia paitoja niin ostinpahan tänne isillekin jotain, vaikka varavaatteiksi. Tytön äiti tuntuu kyllä olevan sen verran hifistelijä, ettei hirveämmin tunnu kirpputorivaatteista välittävän, mutta kyllä minä ainakin mielelläni käytettyjä vaatteita ostan... Ihan vain jo hinnan takia, ja jos vain vähän viitsii etsiä niin käytettyjä vaatteitakin voi löytää tosi siistejä ja hyviä. Kierrätys kunniaan! Usein näkee kirppareilla tosi halvalla vaatteita, joita ei ole kuin kerran pidetty - miksei niitä siis voisi käyttää? En ymmärrä joidenkin ihmisten tunkkaista asennetta käytettyihin vaatteisiin ja tavaroihin... Onneksi me Ukon kanssa sentään ollaan "opetettu" tytölle että käytetytkin voivat olla ihan yhtä hyviä, ja hän tykkääkin käydä aina kirpputoreilla iskäviikonloppuisin :) Mutta koska hänen äitinsä suhtautuu kirppisvaatteisiin niin nihkeästi, niin näitä voidaan käyttää sitten vaikka vain meillä, jos ne äidin mielestä kerran on niin "köyhien juttuja"... x)

Koska halusin olla varta vasten itsekäs ja etsiä itsellenikin jotain, niin marssin kierrätyskeskukseen ja ostin sieltä kassillisen vaatteita! Kassillisen hinnaksi tuli huimat 3,50€ - halvaksi tuli :) Ja vaikkei nuo kaikki vaatteet olekaan ihan uudennahkeita, niin ei se mitään haittaa. Ehjiä ja ihan siistejä ovat, täyttävät siis minun vaatimukseni :P

Osa noista vaatteista on muuten niistä "saa ottaa" -laatikoista joita on usein kirpputorien ja kierrätyskeskusten eteisissä. Minulla on tapana koluta ne aina läpi, ja lähes aina niistä jotain löytyy :)

Lisäksi löysin tytölle söpöt sydänpussilakanat, Littlest Pet Shop -juomapullon, My Little Pony -dvd:n ja sitten tuollaisen Mikki Hiiri -peltirasian, ilmeisesti siinä on joskus ollut jotain keksejä :) Tiedän, minulla oli alunperin tarkoituksena että etsin vain itselleni jotain, mutta eihän näitä nyt voinut olla ostamatta! Kun halvalla löytyy niin pitäähän sitä. Sitäpaitsi esimerkiksi nuo pussilakanat olivat tosi hyvä löytö, kun meillä on vielä aika vähän tytölle noita aikuisen koon pussilakanoita... Kun siitä ei ole pitkä aika kun vasta siirryttiin juniorikoosta isompaan.

Mutta kyllähän minä itsellenikin löysin vaikka ja mitä, noiden vaatteiden lisäksi. Esimerkiksi tuollaisen kivan hajuveden. Joku ihmeen Pianissimo nimeltään. Mukavan kukkainen tuoksu, ei liian väkevä. Sitten löysin vielä kengätkin, pipon, ukolle paidan... Mutta niitä en jaksanut kuvata. Kaikenkaikkiaan kiva saldo, eikä tullut tämä shoppailureissu tosiaankaan kalliiksi!

Pitäisi useammin pitää tällainen kirppispäivä <3 Kyllähän sitä usein tulee pikaisesti käytyä yhdessä tai kahdessa, mutta mukavaa oli kyllä kiertää kaikki ihan ajan kanssa läpi. Kävimme myös ABC:llä syömässä lounaat, ja voi tsiisus että söimmekin itsemme ähkyyn! Ei sitä ihanaa kananrintaa vain voinut vastustaa. Hyvät muonat oli ja kruunasi koko päivän :) Nyt sitten hetki televisiota ja kahvia oman kullan kainalossa, mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsee :)

-S.

Pieniä värkkäyksiä ja jonotusta päivystyksessä

Aloitetaanpas tämä postaus ensin käsitöistä! Tällä kertaa laittelen kuvia tällaisista pienistä jutuista, joita on tullut tehtyä. Usein iskee kauhea hinku tehdä jotain, muttei tiedä mitä tekisi - silloin tulee sitten tehtyä tällaisia pikkujuttuja, esimerkiksi vaatteita tytön barbeille... Tai sitten sitä vain ottaa virkkuukoukun ja langanpätkää ja virkkaa vain, mitä sattuu mieleen tulemaan. Tämä "avaimenperälisko" muutaman kuukauden takaa on yksi sellainen :) Pätkä mustaa lankaa, koukku, pari helmeä ja ylimääräistä aikaa television ääressä on yhtäkuin:

...Tai vaihtoehtoisesti tällaistakin saattaa syntyä, kuten eilen pääsi käymään:

Barbien vaatteita on minusta tosi mukava tehdä, useammastakin syystä. Ensinnäkin on mukavaa kun saa äkkiä valmista; minunlaiseni hätähousu kun turhautuu äkkiä tekemään isoja töitä. Lisäksi näissä on aina sellainen pieni nostalgia läsnä. Tulee mieleen oma varhaislapsuus ja varsinkin se, kuinka äitivainaani oli äärimmäisen taitava käsistään ja loihti meille tyttärille jos jonkinlaista ihanaa nukenvaatetta. Hän teki nukeillemme vaatteiden lisäksi myös huonekalut ihan itse, siitä vähästä materiaalista mitä nyt sattui löytymään. Vaikka kasvoimme köyhissä oloissa, niin äidillämme oli mielikuvitusta ja taitoa tehdä itse leluja - ja juuri ne olivat parhaita! Äidin tekemät jutut olivat meistä paljon hienompia ja rakkaampia kuin kaupasta ostetut.

No, nämä minun tekemät nukenvaatteeni eivät tietenkään ole läheskään niin hienoja, kuin äitini tekemät olivat. Hän oli sentään ammatiltaan ompelija, ja osasi hommansa - nämä meikäläisen värkkäykset nyt ovat vähän yksinkertaisempia. Tässä pari kuvaa parista tekemästäni asusta, jotka olen ommellut käsin ja koneella:

Nuo molemmat barbiet ovat muuten samaisia, joilla olen itse pienenä leikkinyt. Niitä on lisääkin varastossa... Samoin vaatteet, niin ostetut kuin äitini tekemät (ne jotka ovat jääneet jäljelle). Pitäisikin kaivella ne esiin ja ottaa vaikka kuvia! En ole raskinut niitä antaa tytölle leikittäväksi, koska niillä on tunnearvoa. Nämä barbiet ovat kuitenkin hänellä ollut leikeissä mukana :)

Löytyi vielä kuva petivaatteista, jotka nukeille tein jo kolmisen vuotta sitten. Tuossa on siis tyyny ja peitto. Reunapitsiä en ole sentään itse virkannut, vaan se taisi jostain kirpputorilta löytyä joskus aikoinaan...

Kuten postauksen otsikostakin voi päätellä, tuli tosiaan vietettyä aamupäivä paikallisen terveysaseman päivystysjonossa. Odotuksessa meni vain 2,5 h, ihmeen nopeaa toimintaa tällä kertaa! :P Otin onneksi kutimet mukaan niin aika kului nopeammin. Puikoille jäi eilen yksi barbien neulemekko, jonka sain siinä odotellessa valmiiksi :) Kuvia siitä joskus myöhemmin.

Ukon MS-taudista johtuen hänen toinen jalkansa on temppuillut jo vuoden päivät... Ja nyt nilkka muljahti sen verran pahasti että oli pakko käydä sitä näyttämässä. Pelkästä nyrjähdyksestä oli onneksi kyse, että ei mitään pahempaa ollut... Mutta kipeähän tuo on, ja kävely on vieläkin vaikeampaa kuin aikaisemmin (eli nyt se on oikeasti jo paha!).

Pitäisi hommata tuolle varmaan jonkunlainen tuki tuohon nilkkaan, ettei se aina taittuisi. Lääkärin mukaan se nilkan kudos oli aika rasittunutta, huomasi itsekin että sitä on muljautettu aikaisemminkin. Sanoi kuitenkin, ettei sitä vielä kannata tukea millään siteellä kun turvotusta on; saattaa vaikeuttaa verenkiertoa jos sitä nyt tukee. Ehkä sitten voisi katsoa kun nilkka tervehtyy... Pakko tuolle jotain on tehdä, kun joka kerta ulkona kävellessä se nilkka taittuu. Heti kun ukko joutuu kävelemään vähänkin epätasaisemmalla pinnalla. Ihan jo tasaisella lattiallakin se kävely on hänellä vaikeaa, kun tasapaino heittelee minne sattuu ja oikea jalka on jäykkä kuin puuhalko. Tai no, oikeastaan vino puuhalko, koska jalkaterä kääntyy vinoon, ja sehän sen muljautuksenkin sitten aiheuttaa kun epätasaisella pinnalla kävellessä ukko ei ehdi korjata jalan asentoa vaan se menee vinoon ja taittuu sinne tänne. Paska juttu tuo MS-tauti... Jos yhden asian voisin tästä maailmasta poistaa/korjata niin se olisi tuo!

No, pyrimme ajattelemaan positiivisesti: "onneksi sentään pääsee vielä kävelemään, onneksi sentään toinen jalka toimii...". Aika laiha lohtu sinänsä, mutta eipä sitä muutakaan voi kuin yrittää ajatella positiivisesti. Aika vaikeaa kyllä kun joutuu katsomaan toisen kärsimystä, eikä mitään voi tehdä auttaakseen... Joutuu jatkuvasti pelkäämään toisen puolesta, mitä jos/kun tilanne pahenee... No, pitää yrittää keskittyä nykytilanteeseen ja toivoa parasta.

Lisätietoa tästä viheliäisestä MS-taudista löytyypi mm. sivuilta http://fi.wikipedia.org/wiki/MS-tauti ja http://www.ms-liitto.fi/ms niille, joita tämä kyseinen aihe kiinnostaa :) Onkos lukijoissa mäsäläisiä, tai kenties mäsän omaavien puolisoita? Vertaistuki ei olisi kyllä pahitteeksi, joten jos Teitä löytyy niin kommentoikaa :)

-S.

Viikonlopputunnelmia

Viikonloppu onkin mennyt varsin ailahtelevaisissa merkeissä. Vauhtia ja tekemistä on piisannut, mutta ihmeelliset mahakipukohtaukset ovat vähän varjostaneet tekemisen riemua... :/ No, onneksi on välillä helpottanut ja on saanut jotain pientä aikaiseksikin. :) Tytsyllä on "iskäviikonloppu", joten ääntä on tässä talossa riittänyt... Outo hiljaisuus laskee näin illan tullen kun penska menee unten maille.

Kävin perjantaina vastoin yleistä käytäntöäni kävelyllä, ja ihan itsekseni! :) Hehe, erikoista, eikö vain. No, harvemmin meikäläisellä tulee lähdettyä kävelylle ellei ole jotain oikeaa menoa, mutta perjantaina tuli sellainen fiilis että on pakko päästä ulos asunnosta. Mukavan kirpakka pakkassää oli, ja koska lähdin jotain puolenpäivän aikaan, aurinko lämmitti ihanasti <3 Kyllä siitä auringosta vain saa ihan erilaista virtaa päivään. Pitäisi ottaa nuo kävelyt ihan tavaksi.

Koska minulla sattui olemaan kamera laukussani, otin tuttuun tapaani kuvia kaikesta mikä sattui tulemaan vastaan - olen vähän sellainen ihminen joka kuvaa kaikkea näkemäänsä jos vain kamera on käden ulottuvilla. Tässä jokunen kuva jonka otin!

Sarjassamme "asioita joita on pakko kuvata"... Pikku ruokailija :) Siellä se kaiveli nokallaan jäistä maata ruokaa etsien, ja ilmeisesti sieltä jotain makupalojakin löytyi.

Yritin vangita noihin kuviin sen ihanan, satumaisen kimalteen jota aurinko loi allani narisevan lumen pintaan.... Mutta ei se todellinen kimallus näihin kuviin aivan tallentunut. Harmi :/

Huurteisella jääkuorrutteella varustettu ruusunmarja. Tätä kuvaa ottaessani jalkani humpsahti polvea myöten hankeen ja kenkäni hörppäsi reilusti lunta, mutta kun tämä supertaiteellinen kuva oli vain pakko saada!! :D

Ja nyt siitä on todiste oikein kuvan muodossa: aurinko todella paistaa risukasaankin! :D Tuli tuo typerä sanonta mieleen tämän ohi kulkiessani ja kuvahan oli pakko tilanteesta ottaa.

Sellaisia kuvia kävelyreissulta... On se tuo luonto sitten ihmeellinen asia. Vaikka tässä kaupungin keskustassa asutaankin, niin silti sieltä kusenvärjäämän lumen ja kakkakikkareiden keskeltä vielä löytyy jotain nättiä kuvattavaa. Ehkä siksi ei ole tapana käydä noilla kävelyillä... Siis kun tulee niin kauhea "maailmantuska" kaikesta siitä törystä ja saasteesta jota ympärillään näkee. Huono omatunto siitä että me ihmiset olemme perseestä... :D

Tytsy sai jouluna tontuilta iiiison kasan uusia muovailuvahoja, ja menin lupaamaan tänään, että puunailen hänen muovailuvahajuttunsa uusien tieltä - ja voi *piiiiiiip* minkälaista hommaa se oli! Murrr! Siinähän oli siis kipollinen jos jonkinväristä töhnää ja sieltä seasta piti onkia ns. "piparimuotit" joilla niiden vahojen kanssa on värkätty. Huh huh mikä työ siinä oli... Ei kenelläkään sattuisi olemaan mitään kikkakolmosta jolla tuo homma kävisi vastaisuudessa helpommin? Kynsillähän ne piti aikalailla rappailla, ja loppujen lopuksi käteni olivat sen näköiset että joku olisi niillä tapettu - punainen väri on näemmä ollut tytön muovailuissa suosituin. No, sainhan minä ne muotit jotenkuten puhdistettua, ja kaikki vahat heitettiin uusien tieltä suosiolla menemään.

Tästä se lähti. Nuo muotit ovat kaikenlisäksi niin perkuleen pieniä, että olisi pitänyt olla suurennuslasi apuna.

...Ja tässä lopputulos. Suunnilleen putsatut muotit ja ihkauudet värit :) Laitoin vielä yhteensä kolme eri rasiaa - yhteen muotit ja muut värkit, toiseen vahat ja kolmanteen sitten voi laittaa tehdyt taideteokset joita ei viitsi rikkoa. Eri asia sitten, tuleeko noita rasialajitelmasuunnitelmia toteutettua käytännössä... Mutta se voisi helpottaa tuota hommaa tulevaisuudessa jos ne muotit eivät olisi siellä vahojen sisällä :P

Huomenna olisi kuulemma tarkoitus lähteä luistelemaan jos sää sallii. Ainakin tyttö kovasti odotti pääsevänsä kun on vasta luistelemaan oppinut. Meikäläinenkin sai luistimet anopilta jouluna, kun hänellä ei tule moisia käytettyä... En ole itsekään varmaan 12 vuoteen luistellut, mutta voisihan sitä käydä vähän jäällä kaatuilemassa pitkästä aikaa! Voisi vaikka pakata termariin vähän kaakaota ja ottaa keksejä tms. lisäksi niin voisi kaatuilun päätteeksi vähän napostella... Toivotaan että mahakivut huomiseksi hellittää. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)

-S.