"Jämäpiirakkaa"!

Tulipas tässä eräänä iltana taas into leipoa jotain, ja jääkaapin sisältöä katsellessani ajattelin tehdä jotain suolaista, mihin voisi laittaa vähän kaikkea mitä sattui löytymään... Jauhelihakastiketta oli jäänyt hirveä määrä eikä sitä raskinut poiskaan heittää! Joten laitoin taas huiput googlaustaitoni koetukselle ja etsiskelin inspiraatiota...

Törmäsin sitten Mau!kas ruokablogiin ja eritoten tähän piirakkaohjeeseen (jonka pohja on ilmeisesti myös Kotikokki.netissä eli täällä). Ohje kuulosti sen verran helpolta, että pakkohan sitä oli kokeilla! Ja tulos näytti tältä:

Okei, taas soi se sama vanha virsi joka menee näin: "piirakka jäi vähän raa'anlaiseksi koska olin hätähousu". Mutta asiaa ei kyllä syödessä huomannut, koska pohja ja täyte "sulautui" toisiinsa ja olivat kuin yhtä ihanaa, maukasta mössöä... :P

Täytteeseen laitoin siis kermaviiliä, jauhelihakastiketta, sipulia, tomaattia... Vähän kaikkea mitä nyt kaapista löytyi. Ja piirakka oli tosi hyvää! Hirrrrmuisen pippurista, mutta se ei meitä haitannut! Jämäpiirakka hävisi illassa parempiin suihin. Tätä täytyy tehdä ehdottomasti vielä lisää.

-S.

Ja Vuoden Rumin Muffinssi -kilpailun voiton saa....

*rummun pärinää*

...kilpailija numero 1!:

Kyllä, vain minä onnistun tekemään muffinseista näin hirveän näköisiä! :D Maku on kyllä tosi hyvä, mutta ulkomuodoltaan nämä ovat hieman... erikoisia :D Vähän niin kuin tekijänsäkin!

Taisipa olla ensimmäinen kerta sitten yläasteaikojen, kun uskaltauduin tekemään muffinseja. Ja vaikka ulkomuoto ei olekaan kovin houkutteleva, voisin silti sanoa näitä voitokkaiksi :P Ohje löytyy osoitteesta http://www.arlaingman.fi/reseptit/muffinssit/. Helppoa ja nopeaa!

Mietin vain, että mitä ihmettä minulla meni vikaan kun tuo päälimmäinen taikina on lörpsähtänyt noin sivuun? :D Ensimmäinen asia joka minulle tuli mieleen nämä otettuani uunista, oli Elefanttimies... Yhdennäköisyys on kieltämättä suuri!

-S.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille teille, jotka satutte tätä lukemaan! Vaikka seuraajia tällä blogilla ei vielä ole yhtäkään (paitsi minä, koska onnistuin jotenkin laittamaan itseni seuraamaan itseäni :D), tiedän että tätä sentään jokunen ihminen käy silloin tällöin vilkaisemassa. Ainakin niin tämä Blogger väittää. Iso kiitos siis Sinulle, joka täällä käyt! <3 Toivottavasti löysit jotain itsellesi mieluisaa, ja toivon että tulet pyörähtämään uudestaankin! :)

Yleensä minulla ei ole ollut tapana juhlistaa ystävänpäivää esim. korteilla tai lahjoilla. Eikä minulla tätä nykyä ole juuri ystäviäkään, joita voisin kortilla muistaa... Mutta yöllä kukkuessani hereillä tajusin, että minulla ei ole tytölle korttia, ja hän kuitenkin eilen teki iskälleen ja minulle kortin! Joten sainpas inspiksen sitten värkätä sellaisen leikkaa-liimaa-askartele-vartissa -tyyppisen kortin... Ja sen on kyllä näköinenkin.

Ensimmäinen ideani oli virkata sydän jonka voisi liimata korttiin, koska ystävänpäiväthän ovat täynnä sydämiä, hattaraa, kissanpentuja ynnä muuta ällösöpöä. Teinpäs siis tällaisen:

Aloin sitten miettiä, että mihinhän tämän hertan nyt sitten liimaisi? En oikein voinut alkaa koluta askartelukaappejani, koska kello oli 02:15 ja ukkoni veti makuuhuoneessa sikeitä. Ja kun hänellä oli aikainen herätys, niin en viitsinyt häntä herättää, kiltti kun olen... x) Olohuoneessa sitten silmääni iski keltainen kartonkijämä... Keltainen? Onkohan se liian kesäinen? Pinkki tai lila tai joku sellainen olisi varmaan kivempi... No, eipä ollut oikein varaa valita, ja kun otin keltaisen kartongin esiin ja hieman mallailin sydäntä siihen, ajattelin että onhan se ihan kiva. Ja koska keltainen on niin kesäinen ja pirtsakka väri, päätin virkata siihen lisäksi sitten myös kukkia.

Jäihän tuo kortti aika pliisuksi, mutta kun ei ajatus oikein siinä hetkessä kulkenut. Tuo ylläoleva kuva on kortin takapuolesta. Etupuoleen siis liimasin sen tekemäni sydämen ja kirjoitin vain tylsästi "Hyvää ystävänpäivää!"... Ja takapuolelle sitten vielä nimet lisäksi ja valmista tuli. Nyt jälkeenpäin mietittynä olisihan tuohon voinut virkkailla ja liimailla vaikka mitä, mutta näillä nyt mentiin... Pääasiahan on että se kortti on annettu, eikö?

Kyllä tyttö ainakin aamulla kortista tykkäsi. Ihasteli hienoa kukkasta ja sydäntä, ihan kuin ne olisi ollut todella vaikeitakin tehdä... :P Mutta tällä idealla saisi vaikka kuinka hienoja kortteja!

Kävi mielessä, että olisihan sitä voinut virkata toooodella pitkän pätkän ketjusilmukkaa, ja sillä taiteilla etupuolen tekstin kaunokirjaimin. Mutta kun tuo meidän tytsy ei vielä oikein hahmota kaunokirjoitusta, kun vasta on alettu siirtyä pölkkykirjaimista tekstaukseen... Ehkäpä ensi ystävänpäivänä?

Vielä lopuksi kuva laskiaistiistain laskiaispullasta. Ihan vain huvin vuoksi. :P Tosin nuo olisi voinut nimetä ennemminkin laiskiaispulliksi, koska ne on ihan vain kaupasta ostettuja pullia hillolla ja kermalla täytettynä. Mutta hyvää oli!

-S.

Maistuis varmaan sullekkin

Herkkuja, herkkuja. Olen aikamoinen herkkusuu, ja makeanhimo yltyy joinakin iltoina aivan hillittömiin mittasuhteisiin. Suureksi ihmetyksekseni kuitenkin eilen kävikin niin, että ukkoni toivoi minun tekevän lättyjä - siis kerrankin meni niin päin, että minä en ollut se joka valitteli että "kylläpä tekis mieli lättyjä!". Pitihän sitä sitten tietty tuo toive toteuttaa... Mitäpä en ukkoni vuoksi tekisi :D No, myönnetään, oma lehmä oli ojassa tällä(kin) kertaa... :D

Varoitus: seuraavat kuvat sisältävät paljon sokeria ja rasvaa ja saattavat aiheuttaa akuuttia makeanhimoa.

Siinä se taikina kypsyy! Joko pääsee paistamaan, joko joko??

 Lättyjä saatiinkin vino pino, mutta kummasti niitä siinä välissä jonnekin aina katosi kesken kaiken... Minnehän lie menivät!

Ja vielä vähän kermavaahtoa ja hilloa päälle niin on jo kumma jos ei sokerinhimo lähde! Ainakin hetkeksi. Ja nuo ihanan rapeat ja tummat reunat kruunasivat koko makuelämyksen <3

-S.

Ei itketä lauantaina!

Sainpas eilen illalla joskus yhdentoista aikaan inspiraation yrittää leipoa elämäni ensimmäisen tiikerikakun. Olin aikaisemminkin jo asiaa miettinyt, koska ostin eräällä kirpputorireissulla ikivanhan alumiinisen rengasvuoan, ja nyt kun se kaapista sattui tulemaan vastaan niin päätin ottaa ja kokeilla. Hintaa tuolla vuoalla oli huima euro, ei siis iso hinta 72 vuotta vanhasta kakkuvuoasta, vaikkei mikään uudenuutukainen tietysti olekaan:

No, tiikerikakku onnistui sinänsä ihan hyvin, mutta se olisi saanut olla uunissa ehkä vielä pikkuisen kauemmin. Hieman sellaiseksi pehmeäksi jäi keskusta, mutta hyvää se kyllä oli :) Tunnetustihan olen niin malttamaton, että otin sen pois turhan aikaisin kun pelkäsin että se palaa... Yllättävän hyvä lopputulos, kun ajattelee että se oli ensimmäinen yrittämäni tiikerikakku ikinä. Tässä kakku aivan uunituoreena:

No, sitten tähän päivään. Heräsin kello 12, levollisten yöunien jälkeen :) Pomppasin ylös, kävin raikkaassa suihkussa ja päätin kasata itselleni aamupalaa... Aamuni alkoi siis tällaisella kokoonpanolla:

...Tuoretta kahvia maidolla, pari voileipää (kuvassa vain yksi, koska ensimmäinen ehti mennä jo parempiin suihin ;P), sekä jälkkäriksi eilistä tiikerikakkua parin jaffakeksin kera. Jos ei tuolla lähde päivä käyntiin, niin ei sitten millään! Ja tuo tiikerikakku maistui muuten paljon paremmalta oltuaan yön jääkaapissa. Vielä yksi hehkutuskuva tästä kakusta...

Koska jo heti aamulla aloitin tukevan tankkaamisen, jatkoin samaa linjaa koko päivän. :D Rakas Ukkoni teki meille ruoan tänään, ja luvassa oli possupihviä, ranskalaisia ja paistettua sipulia - rasvan kanssa ei todellakaan säästelty. Saahan sitä viikonloppuna syödä vähän tuhdimmin, vai mitä?? :P

Tuo ruoka oli aivan älyttömän hyvää - rasvaista, pippurista, suolaista. Juuri niin kuin ruoan täytyy välillä ollakin :D Myönnän, tänään olen läski-paska ja ylpeä siitä... :D Kyllähän tuo kaipasi jotain vihreää ja kevyempääkin kaveriksi tasapainottamaan, mutta valitettavasti meillä ei ollut kaapissa mitään salaattiaineksia. Mutta nälkä lähti varsin hyvin ilmankin. :P

Vielä tähän lopuksi kuva korviksista, jotka tein. Kukkasen tein ihan vain tavallisesta mustasta langasta virkkaamalla ja laitoin sen vanhan korvisriipuksen tilalle. En käyttänyt koruun mitään tärkkiä, vaan sivelin sen askartelulakalla, jota käytetään esim. cernit -massatöihin. Se antoi hyvin tukea ja myös mukavan kiillon!

Kaiken kaikkiaan tämä lauantai on ollut ihanan leppoisa, hyvän makuinen ja pirteän värinen :) Nämä kiireettömät viikonloput ovat kyllä mukavia. Huomenna voisi käydä vaikka kävelyllä, tehdä hieman käsitöitä... Mistä sitä tietää mitä sitä huomenna keksii tehdä. Sepäs nähdään!

-S.