Syksytunnelmia ja amigurumeja

Vaikka tänään on täällä Pohjoisessa moni kylä saanut jo lumen peitokseen, meikäläinen palaa vielä värikkään syksyn tunnelmiin parin kuvan muodossa. Näistä kuvista taitaa olla vasta pari viikkoa aikaa, mutta jo nyt tuntuu tämä väriloiste vaihtuneen pelkkään ruskeaan... No, sitä valkoista peitettä odotellessa:

...Ja sitten vähän talvisempiin tunnelmiin. Käsityörintamalla on tapahtunut taas tämmösiä pikkujuttuja, kuten nämä jouluiset enkelikoristeet. Itse en tämmöisistä perinteisistä koristeista niin hirveästi perusta, mutta nämä tulevatkin ilmeisesti myyntipuolelle (joko ihan vain koristeeksi tai myytäväksi asti). Näiden teko on yllättävän helppoa, vaikka ensin jotenkin ajattelin että näiden väkerrys tulee olemaan tosi hidasta ja hankalaa.

Ja vielä lähikuvaa:

Pitänee vielä tärkätä nuo, tai keksiä jotain muuta millä saisi tuon helman pysymään paremmin muodossaan. Tuo kultainen lanka oli mukava lisä, ja miksei voisi käyttää hopeaakin! Ohje on jostain Suuren Käsityön joulunumerosta.

Myös pari amigurumityyppistä pehmojuttuakin tuli tehtyä viime viikolla. Tein niihin vielä tuollaiset renksut joten nuo voisivat olla vaikka kivoja reppukoristeita tms :) Miksei avaimenperänäkin menisi, jos tykkää tuommoisista isommista!

Etenkin tuo leivos oli mielestäni aivan ihana, taidan tehdä itsellenikin tuommoisen :) Nuo kaikki on virkattu Novitan Minikeristä, paketti näkyykin tuolla taustalla kaiken muun töryn seassa... :P Ohjeet kaikkiin on vedetty ihan vain hatusta, otin vain käteeni koukun ja langan ja tein mitä sattui ekana tulemaan mieleen. Noinhan usein ne parhaat ideat syntyvät!

En malta odottaa, että ensilumi sataisi tännekin. Talvi on ehdottomasti meikäläisen juttu, vaikka tokihan kesäkin on ihana. Talvessa ainoa huono puoli on jää - muuten kaikki se lumi, pakkanen, jouluvalot ja pimeät päivät ovat minusta ihan parasta :P

Ääh, juuri muistin että kamerassa olisi ollut kuvia syksyisestä ovikranssista jonka tekaisin pari viikkoa sitten... No, taidan laittaa siitä kuvia ensi kerralla :) Taitaa olla jo lumet maassa seuraavan kerran blogatessani, mutta ei se ole niin justiinsa, eihän? :D

-S.

I'm back!!

Hupsista, tässähän vierähti useampi kuukausi ilman ainuttakaan postausta. :( Kuvia olen tänä aikana jonkin verran räpsinyt, ajatuksena että ne voisi käydä tänne laittamassa, mutta ainahan se sitten tietysti jäi. No, nyt tuleekin sitten useampi kuva kerralla!

Kesä on mennyt vauhdilla, vaikkei ole tullut missään edes käytyä. Ukolla on työharjoittelu menossa ilman minkäänlaista kesälomaa, joten tuskin tulee minnekään lähdettyäkään :/ Aikamoista riistoa kun ajattelee, että koulun puolesta täytyy mennä pariksi kuukaudeksi harjoittelemaan eikä koko ajasta saa edes palkkaa tai kulukorvauksia... Mutta sittenpä saakin koulusta paperit ja pääsee työttömyyskassalle. Jee!

Käsityörintamalla on ollut hiljaista, ellei paria tällaista pikkunäperrystä lasketa:

Tuli omasta päästä keksittyä tällainen pikkuliina, josta tuli mielestäni aika nätti! Mitään käyttöä tälle ei oikeastaan ole, kun sinistä ei tule juuri käytettyä... Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Virkkasin aikani kuluksi kukkasen, ja kun bongasin romulaatikosta tuollaisia ihanan keltaisia nappeja, tuli jotenkin vain idea pinnistä. :P Sopivasti löytyikin pinkki pinni, jossa oli joskus ollut jokin koriste... Siihen oli jäänyt sopivasti reikä, johon tuon kukan sai kiinnitettyä täydellisesti! :D

Pirteän punainen hellehattu! Laitoin ruusukkeen taakse hakaneulan, joten siihen tilalle voi vaihtaa vaikkapa tuon rusetin tai toisen kukkasen... Ja noitahan voi tehdä vaikka minkälaisia lisää! Tämä tuli juhlahatuksi tytölle häihin :)

...Ei omiin häihini, valitettavasti. Tänä kesänä taas iso osa tutuista on mennyt naimisiin, saanut lapsia, ostanut taloja... Ja meikäläinen elelee tässä tylsässä vuokrakolmiossa. Ei sillä, että katkera olisin... :D Hehe. No tokihan olen onnellinen niiden puolesta, joilla unelmat toteutuvat ja onni kukoistaa. Enkä minä itsekään mitenkään onneton sinänsä ole! Joskus sitä vain on hieman kateellinen toisten menestykselle, vaikka niin ei kai saisikaan tehdä... >:)

Tässä sitten pari muuta räpsyä, jota on tullut tässä nätteinä kesäpäivinä otettua kun olen haahuillut pihalla :P :

Kaikenlaista kerrottavaa kesästä vielä olisi, mutta nyt iski niin kauhea nälkä että oikein näköä haittaa. :D Koitan muistaa palailla asiaan taas ennen kuukauden vaihtumista! Täytyy myös alkaa selailemaan kaikkia niitä ihanuuksia, joita seuraamissani blogeissa on päivitelty tänä aikana. Siinä voi mennä hetkonen...

Ihanaa kesää kaikille!!! <3

-S.

Sormet mullassa :)

Vähän on nyt tänä vuonna päässyt venymään tämä meikäläisen huonekasvien lannoitus ja mullanvaihto, eikä vieläkään ole tullut käytyä kaikkia läpi. Aina tässä vaiheessa vuotta sitä miettii, että miksi hitossa noita risuja on tullut haalittua noin hirveästi?! Sitten hetken päästä kävelen jossain Prismassa ja veri vain jotenkin vetää sinne kasviosastolle. Ja harvoin sieltä tulee lähdettyä ilman uutta puskaa :)

Tämä postaus siis sisältää risuja, risuja ja risuja :P Ja se on muuten mukava tunne, kun saa upottaa sormet multaan, vaihdella ruukkuja ja taputella uutta multaa! :D En tiedä miksi, mutta siinä hermo lepää, vähän samalla lailla kuin käsitöitä tehdessä. Ja luonnon omaa väripalettia ei voi koskaan ihailla liikaa... :)

Rönsylilja on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi lempparihuonekasveistani, etenkin tuo "kikkara" versio :P Vaikka ne kukat ovatkin aika tylsiä, niin minusta nuo viherraitaiset lehdet ovat tosi nätit :) Tämä pääsi nyt melkein tuplasti isompaan ruukkuun, ja pääsi vielä aitiopaikalle keittiön ikkunalle amppeliin roikkumaan :)

Koska violetti on lempparivärini, tämä samettilehti on myös yksi suosikeistani :) Alunperin tämä kukka on pistokkaasta kasvatettu ja vielä viime kesänä se oli aika tuuhea ja kiva, mutta nyt talven aikana se kuoli lähes kokonaan ja vain yksi köynnöksenpätkä selvisi... Pätkäisin sen nyt kahteen osaan ja toivon, että toinenkin osa juurtuisi! Pidetään peukkuja...

Tämän värinokkosen värit ovat kivemmat luonnossa, mutta tuo kamera sai ne nyt näyttämään vähän pliisuilta. Edelleen tuommoinen violetin, keltaisen, valkoisen ja vihreän "harmoninen sekamelska" miellyttää minun silmääni suuresti :P Mitä enemmän väriä, sen parempi! Tämä sai myös kokea leikkuuta ja uudelleenistutusta, toivotaan että tämäkin lähtee uuteen kukoistukseen pistokkaiden myötä. Näillä kun on tapana jotenkin varresta alkaa "kaljuuntua", jolloin kukasta tulee vähän ankean näköinen... Siispä pätkäisin kivannäköiset päät pois ja istutin uudestaan :P Ainakin yleensä nämä on juurtuneet aika äkkiä, toivottavasti nytkin. Tämä koristaa tytön huonetta ja likka aina mielissään sitä kastelee, toivotaan siis että se lähtee kasvuun.

Kirjovehkoja tässä mökissä taitaa olla nyt kaikkinensa 3 kipaletta. :P Alunperin sain tämän anopiltani, n. metrin mittaisena. Se kasvoi ja kasvoi, ja kun se oli jo minun pituiseni ajattelin että pakko kai tätä on vähän lyhentää! :P Pätkäisin sen siis kolmeen osaan: jätin "kannon" ruukkuun, välistä pieni varrenpala meni mullan alle ja latvaosa on vielä tänä päivänäkin ruukussa pelkässä vedessä :P Ja kyllä, kaikki kolme palaa lähti kasvuun! Tosin kantopala on aika koomisen näköinen ilmestys, kun se on n. puolimetrinen suora pölli jonka sivusta on lähtenyt uusi iso nippu lehtiä... :P

Mutta mikä tämä kasvi on?! Tällaisen karvalehtisen kukan olen kaveriltani saanut, eikä hänkään muistanut tälle nimeä. Kukinnoista ei ole mitään hajua, koska minulla tämä ei ole koskaan kukkinut... Mutta hyvin se muuten tuntuu kasvavan. Eli jos joku tietää mikä tämä on, saa infota! :P

Aurinkoista kevättä ja kaikkea muuta kivaa kaikille! :P

-S.

Hupsis!

Melkein kuukausi viime blogipäivityksestä jo vierähtänyt! On ollut niin paljon kaikenlaista härdelliä ja reissuja, ettei ole saanut aikaiseksi mitään postailuja väsäillä. No, nyt tuleekin tällainen pitempi sekalaistilitys, vähän kaikesta mitä nyt on viimepäivinä sattunut ja tapahtunut... Eli tiedossa siis sekalainen soppa meikäläisen arkea kaikilla mausteilla :D

Niin joo, hauskaa vappua kaikille blogiini eksyneille! :) Vappua täällä meillä ei ole mitenkään sinänsä juhlittu, koska tyttö oli meillä yötä eikä simat/tippaleivät ole koskaan olleet meidän juttu. Muutaman ilmapallon tosin puhaltelin, ja serpentiini koristaa olohuonettamme... Siinäpäs ne vaput tässä talossa :P

Sääkin on mitä mahtavin! Hetki sitten parvekkeeltamme avautui tällainen näkymä:

...Aivan yllättäen tänne iski ihan mieletön lumisade! Hiutaleetkin olivat peukalonpään kokoisia. Mahtava vappusää, eikö? Juuri sopivasti vaihdoimme autoon kesärenkaat alle viikonloppuna. Tulivatkin tarpeeseen...

Olimme ukkoni kanssa viikonlopun reissussa eteläsuomessa, appivanhemmilla. Se oli sellainen pikainen kesärenkaanvaihtovisiitti, kun renkaat olivat siellä ja ajateltiin että kyllä se on nyt aika jo vaihtaa nastat pois alta. Samalla tuli käytyä kiertelemässä kirppareita, joista löytyikin taas kassitolkulla tavaraa - leluja tytölle, vaatteita itselle ja ukkokin löysi toisen PlayStation 2:sen (aikoi kokeilla siihen jotain softmodausjuttua, mitä lie nörttijuttuja :P).

Nämä servetit oli pakko ostaa, että saa reteillä ja pyyhkiä seteleihin vaikka suunsa. Kyllä meillon varaa!! (Olisikin...)

Anoppi antoi mukaan ison läjän hänen kutomiaan mattoja! Hänellä on nyt eläkepäivät alkaneet joten mattoja ilmestynee aika rutkasti lisääkin... Vanhuksen sormet vaan kuulemma eivät taivu enää niin hirveän hyvin, joten sain tehtäväkseni päätellä reunat, ja tulihan niistä kai jonkinmoiset:

Pääasia etteivät heti purkaudu tai kierry varpaiden väleihin ohi kävellessä... :P Nuo matot ovat tosi kivan väriset, sopivat meille hyvin! Vaaleanruskeaa, beigeä, valkoista... Kerrankin kävi näin, että kun joku toinen tekee jotain niin se on just passeli. :) Yksi sukulaiseni aina haluaa neuloa minulle vaatteita, mutta väritoivomuksistani huolimatta sieltä tulee aina kaikkea räikeää... Hyh. Mutta anoppi osaa onneksi kuunnella :D

Yhden illan pikakäsityönä tein jonkinaikaa sitten tällaisen pannulapun/alusen. Ihan vain virkkailin suunnilleen samankokoiset neliöt ja harsin pikaisesti yhteen. Helppo nakki :P Tietty voisi paksuutta lisätä laittamalla väliin kangasta tai kolmannenkin virkatun neliön, mutta hyvin tämä on näinkin toiminut.

Yksi juttu vielä! Koimme lieviä kauhunhetkiä sunnuntaina, kun yksi deguistamme sai syödäkseen palan peikonlehdestäni! Se oli viikonloppuna kasvaa venähtänyt sen verran, että lehti osui degujen häkin kaltereihin... Saavuimme kotiin, istahdimme olohuoneeseen ja hetken päästä yksi elukoista äkkäsi lehden ja ehti syödä siitä n. sentin kokoisen palan kunnes äkkäsin mitä tapahtuu. No, ei muuta kuin googlaamaan kuinka myrkyllinen kasvi tuo peikonlehti sitten onkaan...

Ja myrkyllinenhän se, tietenkin! Aloin soitella paikallisille eläinlääkäreille, joista kukaan ei tietenkään joko vastannut tai pelkkä vastaaja höpötti joutavuuksia. Loppujen lopuksi sain kiinni naapurikunnan pieneläinlääkärin, joka osasi tilanteeseen neuvoa antaa. Loppusissaanhan sitten kuitenkin onni oli matkassa, mitään ei käynyt ja tarina päättyy onnellisesti :P

Koska Elli-degu on nuori, n. puolivuotias, niin sen elimistö ottaa kuulemma tuollaiset myrkyt paremmin vastaan kuin vanhemman. Ja toisekseen, lehti jota Elli nakerteli, oli vanha ja ilmeisesti sisältää vähemmän myrkyllisiä aineita kuin tuoreet lehdet... Ja kuulemma pahempi juttu olisi ollut jos elukka olisi päässyt käsiksi (tai hampaiksi) kasvin varteen tai juuriin. Joten säikähdyksellä ja pienellä ylireagoinnilla asiasta selvittiin, onneksi! Pikkuinen jatkoi eloansa ihan normaaliin malliin, eikä minkäänlaista oireilua näkynyt missään vaiheessa... Ruoka, juoma, kaivelu ja juoksupyöräily maistuu entiseen tapaan :)

Sellainen pikakollaasi viimeaikojen tapahtumista. Seuraavaksi täytyy alkaa selailemaan seuraamieni blogien anteja viimeisen kuukauden ajalta, kun en ole niitäkään muistanut käydä tarkistelemassa. Kahvia kupposeen ja inspiraatiota etsimään siis! Mukavaa ja turvallista vappua kaikille!

-S.

"Jämäpiirakkaa"!

Tulipas tässä eräänä iltana taas into leipoa jotain, ja jääkaapin sisältöä katsellessani ajattelin tehdä jotain suolaista, mihin voisi laittaa vähän kaikkea mitä sattui löytymään... Jauhelihakastiketta oli jäänyt hirveä määrä eikä sitä raskinut poiskaan heittää! Joten laitoin taas huiput googlaustaitoni koetukselle ja etsiskelin inspiraatiota...

Törmäsin sitten Mau!kas ruokablogiin ja eritoten tähän piirakkaohjeeseen (jonka pohja on ilmeisesti myös Kotikokki.netissä eli täällä). Ohje kuulosti sen verran helpolta, että pakkohan sitä oli kokeilla! Ja tulos näytti tältä:

Okei, taas soi se sama vanha virsi joka menee näin: "piirakka jäi vähän raa'anlaiseksi koska olin hätähousu". Mutta asiaa ei kyllä syödessä huomannut, koska pohja ja täyte "sulautui" toisiinsa ja olivat kuin yhtä ihanaa, maukasta mössöä... :P

Täytteeseen laitoin siis kermaviiliä, jauhelihakastiketta, sipulia, tomaattia... Vähän kaikkea mitä nyt kaapista löytyi. Ja piirakka oli tosi hyvää! Hirrrrmuisen pippurista, mutta se ei meitä haitannut! Jämäpiirakka hävisi illassa parempiin suihin. Tätä täytyy tehdä ehdottomasti vielä lisää.

-S.

Kevättä odotellessa

Niin se palmusunnuntai oli ja meni, eikä yhtäkään trullia käynyt! Olin varautunut pikkunoitien ilmestymiseen ostamalla kasan suklaamunia, mutta eipä niitä virpojia sitten näkynyt... Omituista. Silloin kun minä olin pieni niin virpominen oli ihan must, ja kaikki lähitalot käytiin läpi! Asumme kerrostalossa, joten ajattelin että kai nyt edes tämän talon lapset käyvät kiertämässä? Mutta ei. No, olen nyt sitten "joutunut" syömään noita suklaita pois... Etteivät mene pahaksi! ;)

Koska niitä vitsoja ei nyt sitten noidilta saanut, niin tein niitä sitten itse vähän piristämään keittiötä.

Pöydässä on myös lauantaina kirppareilta ostamani tivut, keltainen ruutuliina ja vihreä jokin poppanan tapainen juttu. Kovasti koitin löytää myös keltaisia, sopivan piristäviä verhoja mutta hinnat olivat liian kosmisia! Pitänee käydä viikolla uudestaan.

Noita vitsoja oli mukava tehdä pitkästä aikaa. Väkisinkin tuli mieleen muistoja lapsuudesta :) Keräsin risut jo perjantaina, ja hieman tunnelmaa latisti pajunkissojen puuttuminen... Ne olivat visusti vielä kuorensa alla piilossa.

...Mutta sunnuntaina huomasin, että kisuthan ovat kuoriutuneet! Ehkä kevät siis saapuu sittenkin! :)

Tässä vielä kuva suklaista, joista tosin kolme on jo johonkin kadonnut... :P Tuo kori löytyi myös kirpputorilta. Ajattelin, että laitan sinne suklaamunat jotta trullit voivat sieltä palkkansa valikoida, mutta olen sieltä valikoinut syötäväni itse. Tuolle korille pitäisi keksiä jotain käyttöä...

Mukavaa viikon alkua kaikille blogiini kurkkaaville! :)

-S.

Ja Vuoden Rumin Muffinssi -kilpailun voiton saa....

*rummun pärinää*

...kilpailija numero 1!:

Kyllä, vain minä onnistun tekemään muffinseista näin hirveän näköisiä! :D Maku on kyllä tosi hyvä, mutta ulkomuodoltaan nämä ovat hieman... erikoisia :D Vähän niin kuin tekijänsäkin!

Taisipa olla ensimmäinen kerta sitten yläasteaikojen, kun uskaltauduin tekemään muffinseja. Ja vaikka ulkomuoto ei olekaan kovin houkutteleva, voisin silti sanoa näitä voitokkaiksi :P Ohje löytyy osoitteesta http://www.arlaingman.fi/reseptit/muffinssit/. Helppoa ja nopeaa!

Mietin vain, että mitä ihmettä minulla meni vikaan kun tuo päälimmäinen taikina on lörpsähtänyt noin sivuun? :D Ensimmäinen asia joka minulle tuli mieleen nämä otettuani uunista, oli Elefanttimies... Yhdennäköisyys on kieltämättä suuri!

-S.

Silmät ovat sielun peili?

Olen aina elänyt siinä uskossa, että silmäni ovat siniset. Sitä ne ovat olleetkin, ainakin lapsuudessani. Nyt kuitenkin innostuttuani huvikseni meikkaamaan monen kuukauden jälkeen (wuhuu!), räpsin sitten lärvistäni muutaman kuvan... Ja katsottuani kuvia tietokoneelta, kiinnitin huomioni värikalvon väritykseen (ja klömppisiin ripsiin).Tässä moinen kuva:

Ööö... Ei tuo minusta kyllä näytä ihan siniseltä. Siinä on seassa ruskeaa! Ovatko nuo nyt sitten siniruskeat? Sini-harmaa-viher-kelta-ruskeat? Ja missä vaiheessa tuo väri on muuttunut puhtaan sinisestä tällaiseksi? En voi ymmärtää! Googlettamani mukaan ihmisen silmän väri voi ilmeisesti muuttua elämän varrella... Ilmeisesti silmänvärin määräävä melaniinipitoisuus voi vaihdella tjsp.

Olisi kuitenkin ihan kiva tietää, miksi tällainen muutos on tapahtunut. Eihän tämä minua sinänsä haittaa, mutta tuli vain yllätyksenä koska olen tosiaan aina olettanut olevani sinisilmäinen. Ehkä nuo ruskeat läntit eivät ole sitten niin hyvin havaittavissa tavallisin silmin katsottuna, mutta kamera sai ne paremmin esiin... Oli miten oli, pieni osa minäkäsityksestäni meni uusiksi :D

Asiasta toiseen, tulin maininneeksi että en ollut meikannut moneen kuukauteen. Moista ei tule nykyään hirveämmin harrastettua, useammastakin syystä. Akneni ei nimittäin hirveästi tykkää meikkikerroksista, ja vaikka kuinka tunnollisesti kasvoni pesisin niin seuraavana päivänä ajosten koko ja määrä on lähes tähtitieteellinen! Ja koska en muutenkaan käy ikinä missään, niin ei tee mieli laittautuakaan. Masennuksen vuoksi en ole käynyt esim. baarissa varmaan neljään vuoteen, enkä muutenkaan ole asuntoni ulkopuolella käynyt muutoin kuin kaupassa ja satunnaisilla kävelylenkeillä tuossa pihamaastossa. Eipä tuollaisen takia viitsi meikkaamaan alkaa.

Nyt kuitenkin tuli vain sellainen fiilis, että teki mieli laittautua. :) Oli yllättävän hankalaa muuten, näin pitkän ajan jälkeen! Niin kuin olisi ekaa kertaa kajaalia laittanut. Pitänee yrittää useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja laittautua, vaikkei siltä aina tuntuisikaan... Onhan se kuitenkin piristävää kun tuntee itsensä edes hetkeksi ihmisen näköiseksi. :D

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua Teille kaikille! :)

-S.

Opettavainen lastenlehti

Ostinpas eilisen shoppailureissun tuoksinassa tytölle ristikkolehden. Hän viikonloppuna mielenkiinnolla selasi ja oikein keskittyneesti lueskeli osittain täytettyä ristikkoani, joten ajattelin josko ostaisi ihan omankin :)

Istuskelin illalla kotiin palattuani alas hieman selailemaan, minkälaisia tehtäviä lehdestä löytyy. Tämä varsin koominen, joskin hieman hämmentävä tehtävä hieman yllätti:

Niin mitääääh? :D "Natsitervehdys helpottaa kun nostaa käden etuviistoon.". Ööh... No okei, en lukeudu niihin ihmisiin joiden mielestä kaikki tähän kansallissosialistiseen suuntaukseen tai Saksan entiseen diktaattoriin liittyvä täytyisi kieltää/salata/lakaista maton alle, mutta en kyllä tiedä mitä sanon, jos ja kun kohta seitsemänvuotias tyttöni alkaa kysellä, mitä tämä tarkoittaa. Ja kauhulla odotan niitä jälkikysymyksiä, joita siitä vielä seuraa. "Mikä on natsi?" "Miksi ne tervehti silleen?" jne jne. Pitäisi keksiä varmaan jo valmiiksi joku vastaus, mikä olisi juuri sopivan ympäripyöreä mutta kuitenkin tarpeeksi täydentävä.

Eli jos sattuu esikoulussa tulemaan vastaan tyttö joka esittelee lehdestä vastaoppimaansa natsitervehdystä, niin tiedätte mitä/ketä syyttää... :D

-S.

Viikonlopputunnelmia

Viikonloppu onkin mennyt varsin ailahtelevaisissa merkeissä. Vauhtia ja tekemistä on piisannut, mutta ihmeelliset mahakipukohtaukset ovat vähän varjostaneet tekemisen riemua... :/ No, onneksi on välillä helpottanut ja on saanut jotain pientä aikaiseksikin. :) Tytsyllä on "iskäviikonloppu", joten ääntä on tässä talossa riittänyt... Outo hiljaisuus laskee näin illan tullen kun penska menee unten maille.

Kävin perjantaina vastoin yleistä käytäntöäni kävelyllä, ja ihan itsekseni! :) Hehe, erikoista, eikö vain. No, harvemmin meikäläisellä tulee lähdettyä kävelylle ellei ole jotain oikeaa menoa, mutta perjantaina tuli sellainen fiilis että on pakko päästä ulos asunnosta. Mukavan kirpakka pakkassää oli, ja koska lähdin jotain puolenpäivän aikaan, aurinko lämmitti ihanasti <3 Kyllä siitä auringosta vain saa ihan erilaista virtaa päivään. Pitäisi ottaa nuo kävelyt ihan tavaksi.

Koska minulla sattui olemaan kamera laukussani, otin tuttuun tapaani kuvia kaikesta mikä sattui tulemaan vastaan - olen vähän sellainen ihminen joka kuvaa kaikkea näkemäänsä jos vain kamera on käden ulottuvilla. Tässä jokunen kuva jonka otin!

Sarjassamme "asioita joita on pakko kuvata"... Pikku ruokailija :) Siellä se kaiveli nokallaan jäistä maata ruokaa etsien, ja ilmeisesti sieltä jotain makupalojakin löytyi.

Yritin vangita noihin kuviin sen ihanan, satumaisen kimalteen jota aurinko loi allani narisevan lumen pintaan.... Mutta ei se todellinen kimallus näihin kuviin aivan tallentunut. Harmi :/

Huurteisella jääkuorrutteella varustettu ruusunmarja. Tätä kuvaa ottaessani jalkani humpsahti polvea myöten hankeen ja kenkäni hörppäsi reilusti lunta, mutta kun tämä supertaiteellinen kuva oli vain pakko saada!! :D

Ja nyt siitä on todiste oikein kuvan muodossa: aurinko todella paistaa risukasaankin! :D Tuli tuo typerä sanonta mieleen tämän ohi kulkiessani ja kuvahan oli pakko tilanteesta ottaa.

Sellaisia kuvia kävelyreissulta... On se tuo luonto sitten ihmeellinen asia. Vaikka tässä kaupungin keskustassa asutaankin, niin silti sieltä kusenvärjäämän lumen ja kakkakikkareiden keskeltä vielä löytyy jotain nättiä kuvattavaa. Ehkä siksi ei ole tapana käydä noilla kävelyillä... Siis kun tulee niin kauhea "maailmantuska" kaikesta siitä törystä ja saasteesta jota ympärillään näkee. Huono omatunto siitä että me ihmiset olemme perseestä... :D

Tytsy sai jouluna tontuilta iiiison kasan uusia muovailuvahoja, ja menin lupaamaan tänään, että puunailen hänen muovailuvahajuttunsa uusien tieltä - ja voi *piiiiiiip* minkälaista hommaa se oli! Murrr! Siinähän oli siis kipollinen jos jonkinväristä töhnää ja sieltä seasta piti onkia ns. "piparimuotit" joilla niiden vahojen kanssa on värkätty. Huh huh mikä työ siinä oli... Ei kenelläkään sattuisi olemaan mitään kikkakolmosta jolla tuo homma kävisi vastaisuudessa helpommin? Kynsillähän ne piti aikalailla rappailla, ja loppujen lopuksi käteni olivat sen näköiset että joku olisi niillä tapettu - punainen väri on näemmä ollut tytön muovailuissa suosituin. No, sainhan minä ne muotit jotenkuten puhdistettua, ja kaikki vahat heitettiin uusien tieltä suosiolla menemään.

Tästä se lähti. Nuo muotit ovat kaikenlisäksi niin perkuleen pieniä, että olisi pitänyt olla suurennuslasi apuna.

...Ja tässä lopputulos. Suunnilleen putsatut muotit ja ihkauudet värit :) Laitoin vielä yhteensä kolme eri rasiaa - yhteen muotit ja muut värkit, toiseen vahat ja kolmanteen sitten voi laittaa tehdyt taideteokset joita ei viitsi rikkoa. Eri asia sitten, tuleeko noita rasialajitelmasuunnitelmia toteutettua käytännössä... Mutta se voisi helpottaa tuota hommaa tulevaisuudessa jos ne muotit eivät olisi siellä vahojen sisällä :P

Huomenna olisi kuulemma tarkoitus lähteä luistelemaan jos sää sallii. Ainakin tyttö kovasti odotti pääsevänsä kun on vasta luistelemaan oppinut. Meikäläinenkin sai luistimet anopilta jouluna, kun hänellä ei tule moisia käytettyä... En ole itsekään varmaan 12 vuoteen luistellut, mutta voisihan sitä käydä vähän jäällä kaatuilemassa pitkästä aikaa! Voisi vaikka pakata termariin vähän kaakaota ja ottaa keksejä tms. lisäksi niin voisi kaatuilun päätteeksi vähän napostella... Toivotaan että mahakivut huomiseksi hellittää. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)

-S.