Hupsis!

Melkein kuukausi viime blogipäivityksestä jo vierähtänyt! On ollut niin paljon kaikenlaista härdelliä ja reissuja, ettei ole saanut aikaiseksi mitään postailuja väsäillä. No, nyt tuleekin tällainen pitempi sekalaistilitys, vähän kaikesta mitä nyt on viimepäivinä sattunut ja tapahtunut... Eli tiedossa siis sekalainen soppa meikäläisen arkea kaikilla mausteilla :D

Niin joo, hauskaa vappua kaikille blogiini eksyneille! :) Vappua täällä meillä ei ole mitenkään sinänsä juhlittu, koska tyttö oli meillä yötä eikä simat/tippaleivät ole koskaan olleet meidän juttu. Muutaman ilmapallon tosin puhaltelin, ja serpentiini koristaa olohuonettamme... Siinäpäs ne vaput tässä talossa :P

Sääkin on mitä mahtavin! Hetki sitten parvekkeeltamme avautui tällainen näkymä:

...Aivan yllättäen tänne iski ihan mieletön lumisade! Hiutaleetkin olivat peukalonpään kokoisia. Mahtava vappusää, eikö? Juuri sopivasti vaihdoimme autoon kesärenkaat alle viikonloppuna. Tulivatkin tarpeeseen...

Olimme ukkoni kanssa viikonlopun reissussa eteläsuomessa, appivanhemmilla. Se oli sellainen pikainen kesärenkaanvaihtovisiitti, kun renkaat olivat siellä ja ajateltiin että kyllä se on nyt aika jo vaihtaa nastat pois alta. Samalla tuli käytyä kiertelemässä kirppareita, joista löytyikin taas kassitolkulla tavaraa - leluja tytölle, vaatteita itselle ja ukkokin löysi toisen PlayStation 2:sen (aikoi kokeilla siihen jotain softmodausjuttua, mitä lie nörttijuttuja :P).

Nämä servetit oli pakko ostaa, että saa reteillä ja pyyhkiä seteleihin vaikka suunsa. Kyllä meillon varaa!! (Olisikin...)

Anoppi antoi mukaan ison läjän hänen kutomiaan mattoja! Hänellä on nyt eläkepäivät alkaneet joten mattoja ilmestynee aika rutkasti lisääkin... Vanhuksen sormet vaan kuulemma eivät taivu enää niin hirveän hyvin, joten sain tehtäväkseni päätellä reunat, ja tulihan niistä kai jonkinmoiset:

Pääasia etteivät heti purkaudu tai kierry varpaiden väleihin ohi kävellessä... :P Nuo matot ovat tosi kivan väriset, sopivat meille hyvin! Vaaleanruskeaa, beigeä, valkoista... Kerrankin kävi näin, että kun joku toinen tekee jotain niin se on just passeli. :) Yksi sukulaiseni aina haluaa neuloa minulle vaatteita, mutta väritoivomuksistani huolimatta sieltä tulee aina kaikkea räikeää... Hyh. Mutta anoppi osaa onneksi kuunnella :D

Yhden illan pikakäsityönä tein jonkinaikaa sitten tällaisen pannulapun/alusen. Ihan vain virkkailin suunnilleen samankokoiset neliöt ja harsin pikaisesti yhteen. Helppo nakki :P Tietty voisi paksuutta lisätä laittamalla väliin kangasta tai kolmannenkin virkatun neliön, mutta hyvin tämä on näinkin toiminut.

Yksi juttu vielä! Koimme lieviä kauhunhetkiä sunnuntaina, kun yksi deguistamme sai syödäkseen palan peikonlehdestäni! Se oli viikonloppuna kasvaa venähtänyt sen verran, että lehti osui degujen häkin kaltereihin... Saavuimme kotiin, istahdimme olohuoneeseen ja hetken päästä yksi elukoista äkkäsi lehden ja ehti syödä siitä n. sentin kokoisen palan kunnes äkkäsin mitä tapahtuu. No, ei muuta kuin googlaamaan kuinka myrkyllinen kasvi tuo peikonlehti sitten onkaan...

Ja myrkyllinenhän se, tietenkin! Aloin soitella paikallisille eläinlääkäreille, joista kukaan ei tietenkään joko vastannut tai pelkkä vastaaja höpötti joutavuuksia. Loppujen lopuksi sain kiinni naapurikunnan pieneläinlääkärin, joka osasi tilanteeseen neuvoa antaa. Loppusissaanhan sitten kuitenkin onni oli matkassa, mitään ei käynyt ja tarina päättyy onnellisesti :P

Koska Elli-degu on nuori, n. puolivuotias, niin sen elimistö ottaa kuulemma tuollaiset myrkyt paremmin vastaan kuin vanhemman. Ja toisekseen, lehti jota Elli nakerteli, oli vanha ja ilmeisesti sisältää vähemmän myrkyllisiä aineita kuin tuoreet lehdet... Ja kuulemma pahempi juttu olisi ollut jos elukka olisi päässyt käsiksi (tai hampaiksi) kasvin varteen tai juuriin. Joten säikähdyksellä ja pienellä ylireagoinnilla asiasta selvittiin, onneksi! Pikkuinen jatkoi eloansa ihan normaaliin malliin, eikä minkäänlaista oireilua näkynyt missään vaiheessa... Ruoka, juoma, kaivelu ja juoksupyöräily maistuu entiseen tapaan :)

Sellainen pikakollaasi viimeaikojen tapahtumista. Seuraavaksi täytyy alkaa selailemaan seuraamieni blogien anteja viimeisen kuukauden ajalta, kun en ole niitäkään muistanut käydä tarkistelemassa. Kahvia kupposeen ja inspiraatiota etsimään siis! Mukavaa ja turvallista vappua kaikille!

-S.

Pipotalkoot jatkukoon :)

Nyt kun tuli tuosta jo aiemmin hehkuttamastani Kukikkaat Kuosit -blogin pipo-ohjeesta niin kauhea pipokipinä päälle, niin se saa luvan jatkua. Kerrankin kun löytyi helppo ohje! Meikäläinen kun ei ole mikään kauhean hyvä ompelija, niin on tosi mukava kun tulee kerrankin vähän onnistumisen iloakin kaikkien niiden puolalankasuttujen, ratkomisten ja katkenneiden neulojen jälkeen. :D Minulla ja ompelukoneella on ollut aina melkoisen ristiriitaiset välit. Enemmän olen tainnut elämäni aikana harsia juttuja kasaan käsin, kuin koneella. Ei ole kiinni siitä, ettenkö olisi yrittänyt... Ehkä minulla ei ole tarpeeksi pitkä pinna.

Mutta ilmeisesti vanhakin koira oppii uusia temppuja, koska tämänkertainen (viimeöinen) pipoprojekti onnistui lähestulkoonsa nappiin! \o/ Tosin tällainen kriittinen oman kätten töiden arvostelijahan löytää tekeleistään aina jotain valittamisen aihetta, mutta saaja hihkui taas onneaan kun sai päähänsä tällaisen...

On se minustakin kyllä aika söpö! Hello Kitty -pipo! :) Kangas on jotain hirrrrmuisen pehmeää, en tiedä mitä mutta alunperin se on ollut aamutakki. Ei ole tullut moista käytettyä, ja olen pitemmän aikaa miettinyt, että tekisin siitä esim. Hello Kitty -tyynyn... Mutta teinpäs sitten pipon. Kangasta kyllä on vielä rutkasti jäljellä joten voisihan siitä vielä tyynynkin pyöräyttää.

Virkkasin rusetin, silmät ja nenän jälleen kerran Novitan Kotiväellä ja 1,75 koukulla. Viikset on kotiväkeä myös, mutta ne on ommeltu kankaaseen kiinni. Alunperin tein virkkaamalla nuo viiksisuikaleet, mutta se niiden kiinniompelu osoittautui niin ärsyttäväksi puuhaksi joten vaihdoin sitten menetelmää. Ovathan nuo aika silmiinpistävän epäsymmetriset ja kierot, mutta ei voi mitään :D Eihän ne oikeatkaan kissanviikset varmaan ole ihan identtiset!

Mietiskelin hetken, että onkohan tämmöinen Hello Kitty -pipo jo liian "lapsellinen" kohta ekaluokkalaiselle tytölle? Mutta ei ilmeisesti ole, koska kun näytin pipon tytölle niin hän oli ihan riemuissaan :P Eli ei hän ilmeisesti ole vielä ihan niin aikuinen. Vielä. Tosin tehdäänhän näitä aikuisillekin... Meinasin ottaakin pipon ensin käyttöön itselleni, mutta pysyin sitten kuitenkin päätöksessäni ja annoin sen tytölle kun se kerran kelpasi :P

Loppuun vielä asiaanliittymätön kuva chillailevista deguista. Tai no, söpöyshän näitä kahta kuvaa yhdistää! Mukavaa viikon alkua Teille kaikille! :)

-S.

Virikkeitä deguille

Täällä taas, pitkästä aikaa! Ajattelinpas tänään postata deguistani ja niiden häkistä. Hirveästi kuvia ja ehkä hieman asiaakin... :)

Ainakin itselläni (silloin kun nuo tyttöset hommasin) oli kovan työn takana keksiä, mitä kaikkea niille voi/saa antaa ja minkälaista virikettä niille voisi laittaa että viihtyvät. No, hankaluuksia on joskus vieläkin, vaikka huhtikuussa tuleekin neitien kanssa eka vuosi täyteen :)

Nuo degut ovat aikasta vaativia häkin suhteen, pitää olla paljon tilaa ja tekemistä. Yritän välillä häkin siivouksen yhteydessä vähän järjestellä juttuja uuteen järjestykseen ja laitella joskus jotain uuttakin, jotteivät alkaisi tylsistymään. Eläinkaupathan ovat täynnä kaikkia hienoja jyrsijäjuttuja, mutta mielestäni on turhaa pulittaa joistain pesämökeistä ja silloista kymmeniä euroja, kun ne kuitenkin pian jyrsitään ja kuseksitaan. :D Ja halpojakin juttuja löytyy! Esimerkiksi pahviahan löytyy aikalailla joka taloudesta, ja puhtaita oksia löytyy ulkoa kun viitsii käydä etsimässä. Ja jos sattuu olemaan käsityöintoilija kuten allekirjoittanut niin pääsee hieman halvemmalla.

Noiden elukoitten tuhoamisvimma on vertaansa vailla. Tuntuu, että mikään määrä puuta ei voi koskaan tyydyttää niiden järsimishimoa! Monesti on myös niin, että vaikka järsimistä varten olisi häkki täynnä oksia niin parhaalta maistuvat juuri ne jutut, joita EI saisi niin mielellään syödä... No, kai se kielletyn hedelmän maku on vaan tavallista parempi :)

Muovia degujen häkkiin ei saisi yleensä laittaa, koska halutessaanhan ne syövät itsensä siitä läpi hetkessä. Mutta minä olen paha ja ilkeä ja paheksuttava, ja olen luistanut tästä hieman: häkissä on pari muovista kulkuputkea. Niihin ei ole onneksi hampailla koskettu, ja homma on toiminut meillä hyvin!

Mutta laitanpas vähän kuvia tekemistäni/ostamistani jutuista joita häkissä on tällä hetkellä. Niitä on paljon lisääkin olemassa, mutta ovat laatikossa odottamassa seuraavaa järjestyksenvaihtoa...

Pahvi on mitä hienoin keksintö! Siitä saa deguille vaikka mitä, se ei maksa juuri mitään ja vain mielikuvitus on rajana. Kyllähän se menee helposti rikkikin, mutta uutta saa aina. Tässä pienin degusemme Elli tähystelee nukkumismökin katolla, ja Siiri syö ruoholootassa :) Tuo kokismuki tuli laitettua roikkumaan tuohon häkinseinään, kun se sattui olemaan ylimääräinen... Sinne laitan aina välillä tikkuja ja aina ne sieltä häviävät, vaikka kertaakaan en ole nähnyt ötöjen siellä käyvän.

Herkkupallero! Virkkasin isolla koukulla sisal-narusta pallon ja täytin sen herkuilla ennen sulkemista. Tai no, herkut ovat tässä tapauksessa omenapuun lehtiä ja nokkosta, koska degujen ruokavalion kanssa saa olla tarkkana. Mutta vielä tätä ei ole saatu rikki... Ihme kyllä.

Juoksupyörät ovat degujen kanssa ainainen kinastelun aihe - saako niitä käyttää vai ei. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, minä olen sitä mieltä että juoksupyörä on jees juttu, kunhan se on oikeaa kokoa ja turvallisen mallinen! Meillä on näitä Zooplussalta ostettuja puisia pyöriä kaksin kappalein. Pitäisi olla kyllä vielä yksi lisää, koska jostain syystä kaikki kolme degua haluavat ravata aina samassa pyörässä... Nämä ovat itse häkin lisäksi varmaan anoat jutut joihin on tullut rahallisesti panostettua kunnolla. Ja on kannattanut!

Tuossa kuvassa näkyvä riippusilta on tehty pahvista ja sisal-narusta. Ja vähän teippiä taisin siinä käyttää myös. Helppotekoinen ja ollut suuressa suosiossa :) Sitä ei ole ihme kyllä lainkaan syöty! Mutta monen monet nokoset siinä on porukalla otettu.

Tämän kuvassa näkyvän sillan olen tehnyt myöskin sisalista, ohuemmasta tosin kuin tuo aikaisempi. Tämän virkkasin isohkolla koukulla, ihan vain perus pylväs/ketjusilmukka -systeemillä. Valmistui nopeasti, mutta äkkiä siinä alkoi rannetta juilimaan. Sisal ei ole mitään hirveän taipuisaa materiaalia... Taso on vesivaneria, ja sen päällä näkyy ompelemani tyyny. Täytteenä siinä on ihan vain kutterinpurua, siis sitä samaa matskua millä koko häkki on täytetty. Ei siis haittaa vaikka tyynyä vähän syötäisiinkin.

Tämä heinäpallo on paikallisesta lemmikkiliikkeestä ostettu, mutta se löytyi alekorista parilla eurolla. Siis sehän on ollut pallo, mutta tässä kuvassa jo hieman kärsineen näköinen :D

Kauhea sekasotku näkyy tuolla häkin takana... Ei välitetä siitä. Tässä kuvassa näkyy vielä lisää tekemiäni kulkusiltoja (niitä ei ole ikinä liikaa!). Kuten näkyy, virkkaamalla noita saa tehtyä tosi helposti ja myös kankaanjämistä saa tehtyä hyviä riippumattoja ja kiipeilysiltoja. Puisen jutun tein niin, että pätkin oksasaksilla omenapuunoksia suunnilleen samanpituisiksi ja yhdistelin ne sitten rautalangalla toisiinsa. Rautalanka on mitä oivin väline näihin hommiin, kunhan muistaa päätellä sen niin, ettei mitään piikikästä jää törröttämään mihinkään!

Pahvia, pahvia. Tein tuohon pikkumökkiin aloitusreiäksi tuollaisen ikkunan, mutta toistaiseksi sitä ei ole vielä innostuttu järsimään suuremmaksi. Tuo putki taas on kirpputorin eteisestä bongattu, lähellä "saa ottaa" -koria. En oikeasti tiedä, olisiko sitä saanut edes ottaa, mutta minä sen vain nappasin siitä kainalooni kun ajattelin että tuskin sillä mitään tärkeää virkaa siinä eteisessä oli! :D Sillä oli pituutta pari metriä, ja sain siitä tehtyä kaksi kivaa putkea. Toinen on nyt häkissä, ja toinen on aina juoksutuksissa mukana.

Heinäteline on myös valmiiksi ostettu, jostain Citymarketista ellen ihan väärin muista. Pikkutaso on itse tekemäni, tuollaisesta kulmaraudasta ja pienestä laudanpätkästä :D Ei mikään nätti kapine, mutta toimii! Noita on useampikin, ja niiden avulla on kätevää loikkia häkin puolelta toiselle :) Ja välillä pitää tietysti stopata syömään heinää.

Ja lopuksi kuva vielä koko häkistä kaikessa "komeudessaan"! Tilaa tuossa on kyllä hirmuisesti. Ja tosiaan nuo muoviset putket löytyvät, koska niiden avulla degut pääsevät kerrokselta toiselle. Ehkä niiden tilalle voisi keksiä jotain muutakin ratkaisua, mutta en ole jaksanut moiseen ryhtyä kun nuo muovisetkin ovat asiansa ajaneet. Ehkä sitten jos niitä aletaan syödä.

Häkki on nimeltään Furet Tower. Näitä saa esim. Zooplussalta, ja varmasti monesta muustakin paikasta. Tämä on ollut kyllä hintansa väärti! No, tuolla Zooplussalla alkuperäinen hinta on 349€, mutta itse ostin tämän 110€ käytettynä, netistä bongasin. Ja hyvä ostos on ollut. Kerran tästä tosin hajosi rulla alta, mutta niitäkin sai onneksi tilattua uusia. Ja onhan se siivoaminen vähän hankalaa ainakin yksin, mutta ei se mielestäni ole iso vaiva kun ajattelee kuinka paljon parempi tämä deguille on kuin joku metri x metri koppero... :D Tämä häkki on siitäkin hyvä, että noita "kerroksia" myydään erikseenkin, joten tuostahan saisi niin ison kuin vain haluaisi. Netissä on kuvia sellaisistakin viritelmistä, jossa on laitettu kaksi tällaista kaksitasoista rinnakkain! Siinä olisi tilaa jo ties kuinka monelle elukalle!

Ja niin joo, mukavaa laskiaistiistaita, vielähän sitä on pari tuntia jäljellä! :)

-S.

Teknisiä ongelmia...

Vietin pari päivää yrittäessäni säätää blogini ulkoasua paremmaksi, vaihtelevalla menestyksellä. Vaihdoin sivun "teemaa" useampaan otteeseen, mutta aina jokin näytti minusta jotenkin omituiselta eikä epäkohtien säätäminen ottanut onnistuakseen :P Sitten huomasin, että eri selaimetkin näyttävät sivun eri tavalla - pöytäkoneen Firefoxilla sivu näkyi moitteetta, mutta kun menin läppärille ja selasin Chromen kautta, hommat meni reisille. Blogin otsikkoteksti näkyi lisäämäni bannerikuvan päällä, vaikka mitä yritin! Yritin jopa "purkkapatenttia" ja säätää tekstiä läpinäkyväksi, mutta Chrome näytti sen silti mustana. Jumalauta! 

No, Ukkoni vääntää kaikenmoisia sivukoodeja kaikki päivät ja vielä huvikseen, ja häneltä viimein rukoillessani neuvoa oli hänkin ihmeissään että "mikä tässä nyt on". No, nyt hetki sitten Ukko keksikin jujun jolla tekstistä voisi päästä eroon, ja tadaa - se toimii! Jee, päiväni on pelastettu! :)

Tämä viikonloppu on alkanut rauhaisissa tunnelmissa kotona löhötessä (kuten aikalailla kaikki muutkin viikonloput. Ja arjet...). Mutta mukaviakin, piristäviä väripilkkuja harmaaseen arkeen on mahtunut! Esimerkiksi eilen löysin kaupan pihalta euron (rahan tuloa ei voi estää!), ja kävimme Ukon kanssa kiertelemässä kirpputoreja. Tämä viikonloppu on ns. "lapsivapaa", koska tyttö ei ole tällä kertaa kanssamme - hän käy seuraamme sulostuttamassa joka toinen viikonloppu. Olemmekin siis viettäneet aikaamme hyvin aikuismaisissa tunnelmissa, katsoen tv-sarjoja ja istuen tietokoneella. :D

Kirpputoreilta ei nyt sattunut mukaan mitään erikoisempia löytöjä tällä kertaa, lähinnä lukemista itselle ja tytölle; Karvisia ja WITCHiä nuoremmalle lukijalle ja itselleni National Geographic -lehtisiä (ilmaiseksi sai!). Törmäsin tosin kirpputorilla "palaan lapsuuttani"! Pöydässä lojui samainen violetti Pinball -peli jolla itsekin pelailin joskus 90-luvulla! :P Harmittelin, kun ei ollut kameraa mukana että olisin voinut oikein kuvata tämän nostalgisen kapineen. Mutta oli se hienoa. Hetkeksi palasin lapsuuteeni kun sitä kokeilin, muistin ne hienot ääniefektitkin ulkoa. Oi niitä aikoja...

Laitetaanpas tähän loppuun vielä vanha mutta söpö kuva nukkuvista deguista. On niitä siinä kaksi kappaletta :P Nyttemmin niitä on jo kolme tyttöä samassa asumuksessa. Pitää lähteä häkinsiivousoperaatioon kohtapuoliin, joten palaillaan taas jonain toisena päivänä! o/

-S.