Pannulappuja, pannulappuja.....

Vaikka blogirintamalla on ollut hiljaista, käsityöpuolella on tullut jotain jopa tehtyäkin. Ja ihan valmiiksi asti! Mitäpäs muutakaan, kuin pannulappuja. Ne ovat aina tarpeellisia, ja helppojakin.

Pahoittelut kuvien laadusta - pikaisia räpsyjä puhelimella. Lisäsin tässä koneella tietty nuo "leimat" niihin, mutta muuten en jaksanut niitä alkaa muokkailemaan hienommiksi. Ja on minulla lisääkin kuvia valmistuneista töistä, mutta ne ovat kamerassa ja se niiden siirtäminenhän on niin kauhean vaikeaa.... Ei vaan ole saanut aikaiseksi ;)

Eikös ole aika ihanan romanttiset? :D Huomaa ettei ole tullut vietettyä hirveästi aikaa ompelukoneella... Jotenkin tuo pelkän SUORAN tikin tekeminen on meikäläiselle jo haaste!

Ja sitten vielä useampi virkattu pannulappu:

Noiden teko on kyllä tosi mukavaa, kun voi käyttää kaikenlaiset ylijäämänöttöset. Ja valmista tulee nopeaa, niin tämmöinenkin hätähousu saa ne valmiiksi. Taustapuolet tein noihin kaikkiin yksivärisiksi, näin ikään:

Tällaista tällä kertaa. Ensi postaus sisältänee ainakin nukenvaatteita, erityisesti Baby Bornille. Niin, ja jotain joulujuttujakin on jo tullut tehtyä, hyvissä ajoin :D Nättiä syksyä tasapuolisesti kaikille teille! <3

- S.

Pääsiäiskranssi ja pikku tipunen

Edelleen pääsiäiskoristehuuma jatkuu, vaikka itse juhla ei ole edes alkanut! :P Tulin kokeilleekseni kranssin tekoa, kun kovasti on tehnyt mieli laittaa ulko-oveen jonkinlaista keväistä ja värikästä... Ja värikästä tosiaankin tuli!

No joo, jos olisin ollut kärsivällinen ja fiksu niin olisin käynyt ihan vain jostain Tiimarista ostamassa kranssin (tai sellaisen styroksikehikon) ja lisännyt siihen haluamani koristeet... Mutta koska kauppaanlähtö vain moisen takia ei oikein innostanut, ompelin rinkulan itse. Ja sen huomaa... Vanut sisällä menivät ihan muhkuksi vaikka kuinka koitin tasoitella. Vähän hävetti laittaa se oveen kaikkien nähtäville, mutta superpirteät värit korvaavat tuollaiset "pienet" viat! :P

Ompelin renkulan beigen värisestä samettimaisesta kankaasta (vaikka kuvassa se näyttääkin pinkiltä) ja pujottelin ympärille vihreää lahjanarua. Ja tulipas noille virkatuille pääsiäismunillekin nyt sitten käyttöä! Sulkiakin sattui jemmoista löytymään, hyvähyvä :)

Kävin vielä kuvauksen jälkeen tökkäämässä sekaan pari pääsiäistipua, jotka ovat olleet hyllyllä jo varmaan 4 vuotta. Ja vasta sen jälkeen tuli mieleeni, että olisihan tämänkin voinut siihen laittaa...

Tuon tivun olen joskus ihan vain kokeeksi virkkaillut, ja puolustukseni voin sanoa että sen ei ollut tarkoituskaan olla oikean tivun muotoinen... :D

Vielä pitäisi kerätä motivaatiota kevätsiivouksen tekoon! Ja uusia verhojakin täytyisi ostaa! Ja vaihtaa huonekalujen järjestystäkin! Tässähän ehtii tulla stressi jo ennen kuin ehtii mitään edes tehdä... Eikä itse kevät ole vielä edes vaivautunut tulemaan paikalle. 20C pakkasia luvataan, eikä vieläkään maata näkyvissä. Murrr.

-S.

Virkattua laukkua, hama-helmiä ja rikossarjoja :P

Kaikkia noita otsikon asioita yhdistää yksi asia: perjantai! :) Parin päivän "radiohiljaisuuden" jälkeen onkin taas hyvä palata blogin pariin tänään. Sanoin kyllä viime postauksessani palaavani asiaan seuraavana päivänä, mutta pidinpäs Teitä sittenkin jännityksessä pitempään... ;)

Minua kohtasi käsityörintamalla eteen täysi materiaalikato. Ideoita ja tekemisen meininkiä olisi ollut, mutta mihinkään ei riittänyt langat tai kankaat! Mutta nyt olen tänään saanut sentään jotain valmiiksikin, joten on jotain postattavaakin... Nimittäin sain viimein valmiiksi sen jutskan, josta laitoin salaperäisen kuvan viime kerralla. Tuloksena oli siis tällainen:

Kassi on ensin vain virkattu pylväillä, ja sisälle on ommeltu pussukka vielä erikseen jotta se pysyy paremmin muodossaan eikä veny muodottomaksi kun sisälle laittaa jotain. Kankaana käytin vanhaa verhokangasta, jota sattui kaapista löytymään. Mieluummin olisin laittanut jotain mustaa, mutta eipä se ole niin justiinsa vaikka se virkkuusta näkyykin läpi!

Laukun sangat ovat sähköjohtoa, jota ukko toi työpaikaltaan :D Se on vain päällystetty samalla langalla jolla laukku on virkattu. Mitään kiinnitysmekanismia ei tässä vielä ole, mutta ajattelin että tarranauha voisi olla hyvä vaihtoehto - mikäli sellaisen joskus laitan, niin yritän muistaa laittaa päivityskuvaa tänne.

Tässä vielä pari kuvaa perjantaipäiväni sisällöstä:

Tänään otettiin siis jo varaslähtö pääsiäiseen, kun ukko toi kauppareissullaan muutaman munan :P Nämä Minttupeikot ovat ihan älyttömän hyviä! Mausta tulee hieman After Eightit mieleen, ilman sitä mössöä tietty. Lahjalelut ovat kyllä ihan täyttä sekundaa, mutta suklaa on tosi hyvää.

Hama-helmiä on myös näperrelty jo useampanakin iltana, mutta mitään valmista ei ole vielä näyttää. Materiaalikato iskee kyllä silläkin saralla, koska kuvan vihreät helmet ovat viimeiset laatuaan :/ Täytynee käydä huomenna vaikka Tokmannissa ja toivoa, että siellä olisi juuri noita oikeita vihreitä...

Taidanpas palata Criminal Mindsin pariin! Aloitin sarjan seuraamisen ihan eka jaksosta lähtien pari päivää sitten, ja olen nyt 2. kauden puolivälissä menossa. Huippu sarja! Tässä alkaa profiloimaan jo itseäänkin kun on sitä niin intensiivisesti pari päivää seurannut... Ei tarvitse siis ihmetellä, mikäli bloggaustahti hidastuu hieman ;)

-S.

Pipotalkoot jatkukoon :)

Nyt kun tuli tuosta jo aiemmin hehkuttamastani Kukikkaat Kuosit -blogin pipo-ohjeesta niin kauhea pipokipinä päälle, niin se saa luvan jatkua. Kerrankin kun löytyi helppo ohje! Meikäläinen kun ei ole mikään kauhean hyvä ompelija, niin on tosi mukava kun tulee kerrankin vähän onnistumisen iloakin kaikkien niiden puolalankasuttujen, ratkomisten ja katkenneiden neulojen jälkeen. :D Minulla ja ompelukoneella on ollut aina melkoisen ristiriitaiset välit. Enemmän olen tainnut elämäni aikana harsia juttuja kasaan käsin, kuin koneella. Ei ole kiinni siitä, ettenkö olisi yrittänyt... Ehkä minulla ei ole tarpeeksi pitkä pinna.

Mutta ilmeisesti vanhakin koira oppii uusia temppuja, koska tämänkertainen (viimeöinen) pipoprojekti onnistui lähestulkoonsa nappiin! \o/ Tosin tällainen kriittinen oman kätten töiden arvostelijahan löytää tekeleistään aina jotain valittamisen aihetta, mutta saaja hihkui taas onneaan kun sai päähänsä tällaisen...

On se minustakin kyllä aika söpö! Hello Kitty -pipo! :) Kangas on jotain hirrrrmuisen pehmeää, en tiedä mitä mutta alunperin se on ollut aamutakki. Ei ole tullut moista käytettyä, ja olen pitemmän aikaa miettinyt, että tekisin siitä esim. Hello Kitty -tyynyn... Mutta teinpäs sitten pipon. Kangasta kyllä on vielä rutkasti jäljellä joten voisihan siitä vielä tyynynkin pyöräyttää.

Virkkasin rusetin, silmät ja nenän jälleen kerran Novitan Kotiväellä ja 1,75 koukulla. Viikset on kotiväkeä myös, mutta ne on ommeltu kankaaseen kiinni. Alunperin tein virkkaamalla nuo viiksisuikaleet, mutta se niiden kiinniompelu osoittautui niin ärsyttäväksi puuhaksi joten vaihdoin sitten menetelmää. Ovathan nuo aika silmiinpistävän epäsymmetriset ja kierot, mutta ei voi mitään :D Eihän ne oikeatkaan kissanviikset varmaan ole ihan identtiset!

Mietiskelin hetken, että onkohan tämmöinen Hello Kitty -pipo jo liian "lapsellinen" kohta ekaluokkalaiselle tytölle? Mutta ei ilmeisesti ole, koska kun näytin pipon tytölle niin hän oli ihan riemuissaan :P Eli ei hän ilmeisesti ole vielä ihan niin aikuinen. Vielä. Tosin tehdäänhän näitä aikuisillekin... Meinasin ottaakin pipon ensin käyttöön itselleni, mutta pysyin sitten kuitenkin päätöksessäni ja annoin sen tytölle kun se kerran kelpasi :P

Loppuun vielä asiaanliittymätön kuva chillailevista deguista. Tai no, söpöyshän näitä kahta kuvaa yhdistää! Mukavaa viikon alkua Teille kaikille! :)

-S.

Ja taas farkkua!

Kun nyt vanhat farkkuvarastot on kerran kaivettu esille, niin täytyyhän niitä myös käyttää. :P Ja nähdessäni Kukikkaat Kuosit -blogin "sen helpon pipo-ohjeen", tuli mieleeni ajatus: voisikohan farkusta tehdä pipon? Onhan se aika jäykkää ja venymätöntä kangasta, mutta voisiko sellaista silti pitää? Eipä siis muuta kuin kokeilemaan!

...Ja tällainen siitä sitten tuli. Ei mikään mestariteos, mutta kyllähän sen pipoksi tunnistaa... Joten voisi sanoa, että ekaksi pipokseni ikinä tästähän tuli ihan siisti! :P No, sisäpuoli on toinen tarina, nimittäin siitä vuorikankaasta tuli ihan liian iso vaikka mukamas tein siitä paljon pienemmän. Mutta ulkoisesti tämä on ihan pätevä.

Harmi vaan, että tästä tuli meikäläisen pollalle liian pieni. :D Kyllä se päähän menee, mutta puristaa aika lahjakkaasti. Tätä harmitellessani peilin edessä tyttö tuli heti kysymään, et "mahtuiskohan se mulle? Saanko koittaa, saanko???" ja hänellehän se passasi kuin... no, kuin pipo päähän :P Innosta hyppien pyysi että saako sen omaksi, ja mitäpä tuota kieltämään - hyvä vaan jos kelpaa. Toivottavasti kelpaa äidillensäkin, että tyttö saisi sitä jopa pitää!

Vuorikankaaksi leikkelin vanhan toppini, jotain vaalean lilaa, joustavaa kangasta.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava, yllättävän nopea ja helppo pipo-ohje jopa tällaiselle poropeukalolle. Vahingosta viisastuu, eli leikkelenpäs ensi kerralla heti kunnolla pienemmäksi sen vuorikankaan! Ja kyllä ilmeisesti farkkupipoakin voi pitää, kunhan se vuorikangas tuntuu hyvälle päätä vasten... Ja pipo ei ole liian pieni :P

-S.

Pannulaput (vai pannunaluset..?) osa II

Muistanette varmaan, että postasin jo muutama päivä sitten asiaa tekemistäni farkkupannulapuista (joita muuten kävikin tosi moni katsomassa, iso kiitos siitä!). Niiden valmistuttua aloin miettiä, että voisihan sitä tälle kaverille tehdä niitä saman tien lisääkin, että pärjää; kaksi pannulappua näytti vähän orvolta. Ja kun tämän päivän kierrätyskeskusreissulta mukaan tempautui läjä 90-luvun flanellipaitoja, niin ideani kypsyi - teenpäs niille pannulapuille kaveriksi toiset, hieman yksinkertaisemmat lappuset!

En jaksanut alkaa värkkäämään enää niistä farkun taskuista, joten tein ihan tavalliset pyöreän malliset. Käytin muuten mittana kattilankantta, sillä sai piirrettyä kankaaseen tismalleen pyöreän kaavan :D Tälläkin kertaa sisällä on yksi siivu froteeta, mutta farkkua vain yksi ja toinen puoli ihanaa retroflanellia.

Silitystä vaille valmiit! MUTTA minähän tietysti sitten unohdin näistä erään jutun! Nimittäin ripustuslenkki jäi tekemäti! :/ Huomasin itseasiassa asian vasta nyt kun aloin tekemään tätä blogikirjoitusta. Siispä ajattelin, että ehkä nämä voisivatkin olla pelkät pannunaluset? Eikö niin? :P Nämähän voisi tuikata vaikka kattilan tai vuoan alle... Kun kaveri ottaa sen uunista niillä uusilla hienoilla farkkupannulapuillaan :D Eihän se vyöraksin ompelu olisi mikään iso homma, mutta ei vain juuri nyt innosta alkaa noita purkamaan ja harsimaan niitä käsin. Eiköhän nuo kelpaa ilman ripustuslenkkiäkin. Saa luvan kelvata!! :P

Nyt pitäisi vielä muistaa joskus viedä koko setti saajalleen. Tämä viikonloppu menee uusioperheilyn merkeissä, joten ehkäpä ensi viikonloppuna sitten. Penskalla on muuten jos jonkinnäköistä hiihtokisaa ja koulutapahtumaa lauantaina ja sunnuntaina, joten tekeminen ei lopu kyllä kesken... 

Mukavaa ja värkkäilyntäyteistä viikonloppua kaikille! :)

-S.

Pannulaput

Ukkoni kävi viikonloppuna kaverillaan kylässä. Heillä oli jostain tullut puheeksi (ei hajuakaan miten...) että tällä kaverilla ei ollut talossaan yhtäkään pannulappua. :D En tiedä, miten hän on tullut toimeen nämä vuodet, koska pannulaputhan ovat ihan must! Kysyin ukolta, että käsinkö hän on lasagnet uunista ottanut, johon tämä vain vastasi: "no ei olis ylläri"... :D Totta, tästä henkilöstä kun on puhe niin vastaavat tempaukset eivät olisi mikään yllätys.

No, pitihän minun sitten tietysti auttaa miestä mäessä. Kun kerran apua pyydetään, kerrankin! Tietysti käy sitten myös niin, että suorituspaineet lähtevät jyrkkään nousuun kun pitäisi tehdä jotain jollekin muulle kuin itselle...

Mitään väritoivomusta ei kaverilla kuulemma ollut: "ei sillä värillä oo väliä kun ne menee kuitenkin mustaksi!" :D Ajattelin ensin, josko virkkaisin oikein riemunkirjavat lappuset, mutta hylkäsin sitten idean... Turhaan hukkaisin noita herkullisen värisiä lankoja tällaiseen ;) Hetken sitten netissä surffailtuani törmäsin tällaiseen ideaan: pannulaput farkuista! Ja minullahan on useat farkut kaapissa odottamassa repimistä, joten tuumasta toimeen siis :)

Kaivoin esiin vanhat, harmaat farkut (lienevätkö joskus olleet mustatkin?), vanhan froteepyyhkeen, nuppineulat, sakset ja parsinneulan lankoineen. Suurimman ompelu-urakan teki tietysti ompelukoneeni, mutta pitihän se yksi reuna ommella käsin piilopistoilla lopuksi.

Nämä pannulaput tuli tehtyä sellaisella "no on se nyt suunnilleen" -meiningillä, ja tuloshan on se että molemmat ovat aivan erikokoisia ja jokseenkin vinoja. :( Yleensä en kehtaisi missään nimessä antaa tällaisia tekeleitä eteenpäin, mutta saajan tuntien häntä ei kiinnosta pätkääkään, miltä ne näyttävät. Pääasia on että ajavat asiansa! Ja ainahan sitä voi vedota siihen, että halusin vain tehdä niistä persoonalliset, kuten käyttäjänsäkin? :P

Pitää varmaan itse huomenna kokata jotain ja testata näitä, miten hyvin sitten pitävät lämpöä poissa. Sisällä on tosiaan froteeta, vaikka varmaanhan näihin olisi jotain kaupasta saatavaa "eristävää" materiaaliakin... Mutta tuo farkku on jo aika paksua itsessäänkin, joten pienessä päässäni laskeskelin että kaksi siivua farkkua + frotee = suht. paksu ja kädet suojaava pannulappu! Mutta pitääkö se paikkansa? Tämän algoritmin pätevyys pitää itse kokeilla vielä käytännössä. :D

Oli kiva käyttää hyödyksi noita farkkujen omia ompeleita ja yksityiskohtia! Taskuun voi laittaa kätensä jotta saa paremman pidon, ja toki noita voi käyttää "vanhaankin tapaan". Tein vielä ripustuslenkin farkkujen omista vyörakseista, joten niitäkään ei tarvinnut itse alkaa värkkäämään - ei muuta kuin ompeli sen vain farkkukankaiden väliin.

Täytyy oikeasti harjoitella näiden tekoa ja tehdä toisetkin, koska ideana tämä on tosi hieno keksintö! :) Vielä kun saisi tehtyä vähän paremman näköiset... Pitää siis antaa vanhoille farkuille kyytiä ja laittaa pannulapputehdas pystyyn :) Suuntaa-antavat ohjeet löytyvät esim. täältä. En noudattanut ohjeita aivan tasan tarkkaan, mutta siitä näkee perusidean.

Miksei sitä ole itse tullut tällaista ajatelleeksi? Hienoa että jotkut keksivät tällaisia hienoja kierrätysideoita!

-S.

Torstaitunnelmia

No niin, teenpäs sitten kaksi postausta saman päivän aikana, huraa! Mahdotonta meininkiä! Aamulla piti saada laittaa tuo aikaisempi postaus ostamastani lastenristikosta (täällä), mutta nyt tuli mieleen ottaa hieman kuvia parista värkkäämästäni pikkujutusta, taas vaihteeksi. Tämä päivä on mennyt istuessa sohvalla ja suunnitellessa kaikenlaista pientä kivaa askartelua, enimmäkseen päänsisäisesti mutta jotain on tullut ihan oikeasti tehtyäkin. Tässä yksi näyte:

Olen useissa blogeissa (ja vähän joka paikassa) nähnyt tällaisia rusettikoruja, ja tulipa mieleeni kokeilla itsekin tehdä moinen. Ompelin rusetin osittain käsipelillä ja osittain koneella. Olen valitettavan huono pitämään koruja, mutta mielelläni niitä kuitenkin teen. Harvemmin sitä vain nykyään tulee laittauduttua niin että tulisi käytettyä korujakin, muitakin kuin kihlasormusta... Mutta ehkä sitä jonain päivänä viitsisi vähän hienostella, vaikka ihan muuten vain ilman mitään tarvettakaan :)

Tein jonkin aikaa sitten myöskin tällaisen kivan korusetin. Ohje löytyi osoitteesta
http://www.ullaneule.net/0207/ohjeet_ookorusetti.html ja tähän törmättyäni ajattelin, että tätä on pakko kokeilla! Tekeminen oli yllättävän nopeaa ja helppoa, renkaisiin virkattiin vain kiinteitä silmukoita. Lopputulos on minusta tosi sievä, vaikka lankana onkin tuollaista jotain tavallista lankaa - ohuemmasta ja kiiltävästä langasta tulisi varmasti hienompi. Tuota rannerengasta olen itseasiassa aika paljonkin käyttänyt, mutta kaulakoru on jäänyt toistaiseksi roikkumaan seinustalle.

Tuota aiempaa rusettikorua ommellessani räpsäisin kuvan myös yyberhienosta neulatyynystäni... Taas niitä hetkiä kun kaikkea pitää kuvata. Olen tehnyt tämän joskus vuosia sitten, ja siihen oli tarkoitus tehdä sankakin että sen saisi ranteeseen, mutta se sitten jäi... Mutta hyvin tämä on kyllä palvellut ihan tällaisenaankin!

...Ja nuo nuppineulat ovat minusta niiiin ihanan väriset! Tuollaisia oikeita helmiäis-pastelli-nonparelli-namusia... :D Ihanat värit. Jostain kirpputorilta löytyneet joskus.

Kirpparista puheen ollen! Juuri ukon kanssa sovimmekin, että huomenna lähdetään kirpputoreille kiertelemään. Toivottavasti löytyisi jotain kivaa, yleensä sitä kun tulee ostelleeksi vain lähinnä tytölle jotain lehtiä tai leluja. Harvemmin itselleni mitään löydän... Mutta huomenna voisi ihan asiasta tehden olla itsekäs ja katsella vain itselleen! ;) Saahan sitä joskus olla vähän itsekäskin?

Yksi ihanimmista viimeaikaisista kirpparilöydöistäni on tämä ylisöpö kynä. Tykkään yleensäkin ostella kyniä ja muita ns. "toimistoturhakkeita", mutta tämä on ihan ylitse muiden! :P Ja tämä nimenomaan on minun omassa käytössäni, ei tytön. Pitäähän sitä vanhemmankin tytön välillä saada sievistellä... :D

Tämä tyttö laittaa iltakahvit tulille, valtaa vielä hetkeksi sohvan itselleen ja jatkaa väriterapiaa virkkaamisen muodossa. Mukavaa torstai-iltaa tasapuolisesti kaikille! :)

-S.

Pieniä värkkäyksiä ja jonotusta päivystyksessä

Aloitetaanpas tämä postaus ensin käsitöistä! Tällä kertaa laittelen kuvia tällaisista pienistä jutuista, joita on tullut tehtyä. Usein iskee kauhea hinku tehdä jotain, muttei tiedä mitä tekisi - silloin tulee sitten tehtyä tällaisia pikkujuttuja, esimerkiksi vaatteita tytön barbeille... Tai sitten sitä vain ottaa virkkuukoukun ja langanpätkää ja virkkaa vain, mitä sattuu mieleen tulemaan. Tämä "avaimenperälisko" muutaman kuukauden takaa on yksi sellainen :) Pätkä mustaa lankaa, koukku, pari helmeä ja ylimääräistä aikaa television ääressä on yhtäkuin:

...Tai vaihtoehtoisesti tällaistakin saattaa syntyä, kuten eilen pääsi käymään:

Barbien vaatteita on minusta tosi mukava tehdä, useammastakin syystä. Ensinnäkin on mukavaa kun saa äkkiä valmista; minunlaiseni hätähousu kun turhautuu äkkiä tekemään isoja töitä. Lisäksi näissä on aina sellainen pieni nostalgia läsnä. Tulee mieleen oma varhaislapsuus ja varsinkin se, kuinka äitivainaani oli äärimmäisen taitava käsistään ja loihti meille tyttärille jos jonkinlaista ihanaa nukenvaatetta. Hän teki nukeillemme vaatteiden lisäksi myös huonekalut ihan itse, siitä vähästä materiaalista mitä nyt sattui löytymään. Vaikka kasvoimme köyhissä oloissa, niin äidillämme oli mielikuvitusta ja taitoa tehdä itse leluja - ja juuri ne olivat parhaita! Äidin tekemät jutut olivat meistä paljon hienompia ja rakkaampia kuin kaupasta ostetut.

No, nämä minun tekemät nukenvaatteeni eivät tietenkään ole läheskään niin hienoja, kuin äitini tekemät olivat. Hän oli sentään ammatiltaan ompelija, ja osasi hommansa - nämä meikäläisen värkkäykset nyt ovat vähän yksinkertaisempia. Tässä pari kuvaa parista tekemästäni asusta, jotka olen ommellut käsin ja koneella:

Nuo molemmat barbiet ovat muuten samaisia, joilla olen itse pienenä leikkinyt. Niitä on lisääkin varastossa... Samoin vaatteet, niin ostetut kuin äitini tekemät (ne jotka ovat jääneet jäljelle). Pitäisikin kaivella ne esiin ja ottaa vaikka kuvia! En ole raskinut niitä antaa tytölle leikittäväksi, koska niillä on tunnearvoa. Nämä barbiet ovat kuitenkin hänellä ollut leikeissä mukana :)

Löytyi vielä kuva petivaatteista, jotka nukeille tein jo kolmisen vuotta sitten. Tuossa on siis tyyny ja peitto. Reunapitsiä en ole sentään itse virkannut, vaan se taisi jostain kirpputorilta löytyä joskus aikoinaan...

Kuten postauksen otsikostakin voi päätellä, tuli tosiaan vietettyä aamupäivä paikallisen terveysaseman päivystysjonossa. Odotuksessa meni vain 2,5 h, ihmeen nopeaa toimintaa tällä kertaa! :P Otin onneksi kutimet mukaan niin aika kului nopeammin. Puikoille jäi eilen yksi barbien neulemekko, jonka sain siinä odotellessa valmiiksi :) Kuvia siitä joskus myöhemmin.

Ukon MS-taudista johtuen hänen toinen jalkansa on temppuillut jo vuoden päivät... Ja nyt nilkka muljahti sen verran pahasti että oli pakko käydä sitä näyttämässä. Pelkästä nyrjähdyksestä oli onneksi kyse, että ei mitään pahempaa ollut... Mutta kipeähän tuo on, ja kävely on vieläkin vaikeampaa kuin aikaisemmin (eli nyt se on oikeasti jo paha!).

Pitäisi hommata tuolle varmaan jonkunlainen tuki tuohon nilkkaan, ettei se aina taittuisi. Lääkärin mukaan se nilkan kudos oli aika rasittunutta, huomasi itsekin että sitä on muljautettu aikaisemminkin. Sanoi kuitenkin, ettei sitä vielä kannata tukea millään siteellä kun turvotusta on; saattaa vaikeuttaa verenkiertoa jos sitä nyt tukee. Ehkä sitten voisi katsoa kun nilkka tervehtyy... Pakko tuolle jotain on tehdä, kun joka kerta ulkona kävellessä se nilkka taittuu. Heti kun ukko joutuu kävelemään vähänkin epätasaisemmalla pinnalla. Ihan jo tasaisella lattiallakin se kävely on hänellä vaikeaa, kun tasapaino heittelee minne sattuu ja oikea jalka on jäykkä kuin puuhalko. Tai no, oikeastaan vino puuhalko, koska jalkaterä kääntyy vinoon, ja sehän sen muljautuksenkin sitten aiheuttaa kun epätasaisella pinnalla kävellessä ukko ei ehdi korjata jalan asentoa vaan se menee vinoon ja taittuu sinne tänne. Paska juttu tuo MS-tauti... Jos yhden asian voisin tästä maailmasta poistaa/korjata niin se olisi tuo!

No, pyrimme ajattelemaan positiivisesti: "onneksi sentään pääsee vielä kävelemään, onneksi sentään toinen jalka toimii...". Aika laiha lohtu sinänsä, mutta eipä sitä muutakaan voi kuin yrittää ajatella positiivisesti. Aika vaikeaa kyllä kun joutuu katsomaan toisen kärsimystä, eikä mitään voi tehdä auttaakseen... Joutuu jatkuvasti pelkäämään toisen puolesta, mitä jos/kun tilanne pahenee... No, pitää yrittää keskittyä nykytilanteeseen ja toivoa parasta.

Lisätietoa tästä viheliäisestä MS-taudista löytyypi mm. sivuilta http://fi.wikipedia.org/wiki/MS-tauti ja http://www.ms-liitto.fi/ms niille, joita tämä kyseinen aihe kiinnostaa :) Onkos lukijoissa mäsäläisiä, tai kenties mäsän omaavien puolisoita? Vertaistuki ei olisi kyllä pahitteeksi, joten jos Teitä löytyy niin kommentoikaa :)

-S.