Sormet mullassa :)

Vähän on nyt tänä vuonna päässyt venymään tämä meikäläisen huonekasvien lannoitus ja mullanvaihto, eikä vieläkään ole tullut käytyä kaikkia läpi. Aina tässä vaiheessa vuotta sitä miettii, että miksi hitossa noita risuja on tullut haalittua noin hirveästi?! Sitten hetken päästä kävelen jossain Prismassa ja veri vain jotenkin vetää sinne kasviosastolle. Ja harvoin sieltä tulee lähdettyä ilman uutta puskaa :)

Tämä postaus siis sisältää risuja, risuja ja risuja :P Ja se on muuten mukava tunne, kun saa upottaa sormet multaan, vaihdella ruukkuja ja taputella uutta multaa! :D En tiedä miksi, mutta siinä hermo lepää, vähän samalla lailla kuin käsitöitä tehdessä. Ja luonnon omaa väripalettia ei voi koskaan ihailla liikaa... :)

Rönsylilja on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi lempparihuonekasveistani, etenkin tuo "kikkara" versio :P Vaikka ne kukat ovatkin aika tylsiä, niin minusta nuo viherraitaiset lehdet ovat tosi nätit :) Tämä pääsi nyt melkein tuplasti isompaan ruukkuun, ja pääsi vielä aitiopaikalle keittiön ikkunalle amppeliin roikkumaan :)

Koska violetti on lempparivärini, tämä samettilehti on myös yksi suosikeistani :) Alunperin tämä kukka on pistokkaasta kasvatettu ja vielä viime kesänä se oli aika tuuhea ja kiva, mutta nyt talven aikana se kuoli lähes kokonaan ja vain yksi köynnöksenpätkä selvisi... Pätkäisin sen nyt kahteen osaan ja toivon, että toinenkin osa juurtuisi! Pidetään peukkuja...

Tämän värinokkosen värit ovat kivemmat luonnossa, mutta tuo kamera sai ne nyt näyttämään vähän pliisuilta. Edelleen tuommoinen violetin, keltaisen, valkoisen ja vihreän "harmoninen sekamelska" miellyttää minun silmääni suuresti :P Mitä enemmän väriä, sen parempi! Tämä sai myös kokea leikkuuta ja uudelleenistutusta, toivotaan että tämäkin lähtee uuteen kukoistukseen pistokkaiden myötä. Näillä kun on tapana jotenkin varresta alkaa "kaljuuntua", jolloin kukasta tulee vähän ankean näköinen... Siispä pätkäisin kivannäköiset päät pois ja istutin uudestaan :P Ainakin yleensä nämä on juurtuneet aika äkkiä, toivottavasti nytkin. Tämä koristaa tytön huonetta ja likka aina mielissään sitä kastelee, toivotaan siis että se lähtee kasvuun.

Kirjovehkoja tässä mökissä taitaa olla nyt kaikkinensa 3 kipaletta. :P Alunperin sain tämän anopiltani, n. metrin mittaisena. Se kasvoi ja kasvoi, ja kun se oli jo minun pituiseni ajattelin että pakko kai tätä on vähän lyhentää! :P Pätkäisin sen siis kolmeen osaan: jätin "kannon" ruukkuun, välistä pieni varrenpala meni mullan alle ja latvaosa on vielä tänä päivänäkin ruukussa pelkässä vedessä :P Ja kyllä, kaikki kolme palaa lähti kasvuun! Tosin kantopala on aika koomisen näköinen ilmestys, kun se on n. puolimetrinen suora pölli jonka sivusta on lähtenyt uusi iso nippu lehtiä... :P

Mutta mikä tämä kasvi on?! Tällaisen karvalehtisen kukan olen kaveriltani saanut, eikä hänkään muistanut tälle nimeä. Kukinnoista ei ole mitään hajua, koska minulla tämä ei ole koskaan kukkinut... Mutta hyvin se muuten tuntuu kasvavan. Eli jos joku tietää mikä tämä on, saa infota! :P

Aurinkoista kevättä ja kaikkea muuta kivaa kaikille! :P

-S.

Hupsis!

Melkein kuukausi viime blogipäivityksestä jo vierähtänyt! On ollut niin paljon kaikenlaista härdelliä ja reissuja, ettei ole saanut aikaiseksi mitään postailuja väsäillä. No, nyt tuleekin tällainen pitempi sekalaistilitys, vähän kaikesta mitä nyt on viimepäivinä sattunut ja tapahtunut... Eli tiedossa siis sekalainen soppa meikäläisen arkea kaikilla mausteilla :D

Niin joo, hauskaa vappua kaikille blogiini eksyneille! :) Vappua täällä meillä ei ole mitenkään sinänsä juhlittu, koska tyttö oli meillä yötä eikä simat/tippaleivät ole koskaan olleet meidän juttu. Muutaman ilmapallon tosin puhaltelin, ja serpentiini koristaa olohuonettamme... Siinäpäs ne vaput tässä talossa :P

Sääkin on mitä mahtavin! Hetki sitten parvekkeeltamme avautui tällainen näkymä:

...Aivan yllättäen tänne iski ihan mieletön lumisade! Hiutaleetkin olivat peukalonpään kokoisia. Mahtava vappusää, eikö? Juuri sopivasti vaihdoimme autoon kesärenkaat alle viikonloppuna. Tulivatkin tarpeeseen...

Olimme ukkoni kanssa viikonlopun reissussa eteläsuomessa, appivanhemmilla. Se oli sellainen pikainen kesärenkaanvaihtovisiitti, kun renkaat olivat siellä ja ajateltiin että kyllä se on nyt aika jo vaihtaa nastat pois alta. Samalla tuli käytyä kiertelemässä kirppareita, joista löytyikin taas kassitolkulla tavaraa - leluja tytölle, vaatteita itselle ja ukkokin löysi toisen PlayStation 2:sen (aikoi kokeilla siihen jotain softmodausjuttua, mitä lie nörttijuttuja :P).

Nämä servetit oli pakko ostaa, että saa reteillä ja pyyhkiä seteleihin vaikka suunsa. Kyllä meillon varaa!! (Olisikin...)

Anoppi antoi mukaan ison läjän hänen kutomiaan mattoja! Hänellä on nyt eläkepäivät alkaneet joten mattoja ilmestynee aika rutkasti lisääkin... Vanhuksen sormet vaan kuulemma eivät taivu enää niin hirveän hyvin, joten sain tehtäväkseni päätellä reunat, ja tulihan niistä kai jonkinmoiset:

Pääasia etteivät heti purkaudu tai kierry varpaiden väleihin ohi kävellessä... :P Nuo matot ovat tosi kivan väriset, sopivat meille hyvin! Vaaleanruskeaa, beigeä, valkoista... Kerrankin kävi näin, että kun joku toinen tekee jotain niin se on just passeli. :) Yksi sukulaiseni aina haluaa neuloa minulle vaatteita, mutta väritoivomuksistani huolimatta sieltä tulee aina kaikkea räikeää... Hyh. Mutta anoppi osaa onneksi kuunnella :D

Yhden illan pikakäsityönä tein jonkinaikaa sitten tällaisen pannulapun/alusen. Ihan vain virkkailin suunnilleen samankokoiset neliöt ja harsin pikaisesti yhteen. Helppo nakki :P Tietty voisi paksuutta lisätä laittamalla väliin kangasta tai kolmannenkin virkatun neliön, mutta hyvin tämä on näinkin toiminut.

Yksi juttu vielä! Koimme lieviä kauhunhetkiä sunnuntaina, kun yksi deguistamme sai syödäkseen palan peikonlehdestäni! Se oli viikonloppuna kasvaa venähtänyt sen verran, että lehti osui degujen häkin kaltereihin... Saavuimme kotiin, istahdimme olohuoneeseen ja hetken päästä yksi elukoista äkkäsi lehden ja ehti syödä siitä n. sentin kokoisen palan kunnes äkkäsin mitä tapahtuu. No, ei muuta kuin googlaamaan kuinka myrkyllinen kasvi tuo peikonlehti sitten onkaan...

Ja myrkyllinenhän se, tietenkin! Aloin soitella paikallisille eläinlääkäreille, joista kukaan ei tietenkään joko vastannut tai pelkkä vastaaja höpötti joutavuuksia. Loppujen lopuksi sain kiinni naapurikunnan pieneläinlääkärin, joka osasi tilanteeseen neuvoa antaa. Loppusissaanhan sitten kuitenkin onni oli matkassa, mitään ei käynyt ja tarina päättyy onnellisesti :P

Koska Elli-degu on nuori, n. puolivuotias, niin sen elimistö ottaa kuulemma tuollaiset myrkyt paremmin vastaan kuin vanhemman. Ja toisekseen, lehti jota Elli nakerteli, oli vanha ja ilmeisesti sisältää vähemmän myrkyllisiä aineita kuin tuoreet lehdet... Ja kuulemma pahempi juttu olisi ollut jos elukka olisi päässyt käsiksi (tai hampaiksi) kasvin varteen tai juuriin. Joten säikähdyksellä ja pienellä ylireagoinnilla asiasta selvittiin, onneksi! Pikkuinen jatkoi eloansa ihan normaaliin malliin, eikä minkäänlaista oireilua näkynyt missään vaiheessa... Ruoka, juoma, kaivelu ja juoksupyöräily maistuu entiseen tapaan :)

Sellainen pikakollaasi viimeaikojen tapahtumista. Seuraavaksi täytyy alkaa selailemaan seuraamieni blogien anteja viimeisen kuukauden ajalta, kun en ole niitäkään muistanut käydä tarkistelemassa. Kahvia kupposeen ja inspiraatiota etsimään siis! Mukavaa ja turvallista vappua kaikille!

-S.

Jes, viikonlopusta selvittiin!

Koska tänään eletään aprillipäivää, olen ottanut tehtäväkseni olla uskomatta mitään tai ketään. Olen parhaani mukaan pyrkinyt välttelemään uutisia ja yleensäkin tiedotusvälineiden antia etten vain tule huijatuksi :P Ja toistaiseksi olen onnistunutkin välttämään jallitukset! Ukollani on yleensä ollut tapana viilata minua jollain tapaa linssiin, joten hieman kauhunsekaisin tuntein odotan, onko tänäänkin jotain luvassa...

Anoppiviikonlopustakin selvittiin, just ja just! Ihan hyvinhän se sitten loppujen lopuksi meni, ja sain siivouksetkin tehtyä ennen "kunniavieraiden" saapumista :P

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, vaihdoin myös verhot keittiöön torstaina. Olin monet kerrat etsinyt kirppareilta jotain kivoja pääsiäisverhoja tuloksetta, mutta viimein sitten löysin niitä kierrätyskeskuksesta! Kolmet verhoparit, hintaa huimat 3€. Ei paha :) Yhdet verhot menivät keittiöön, toiset tytön huoneeseen ja kolmannet odottavat vielä paikkaansa.

Nuo heleän keltaiset verhot löysivät tiensä keittiöön, väri sopi hienosti pöytäliinaan joka oli myöskin kirppislöytö :) Anoppi toi keltaisia tulppaaneja mukanaan, ja nekin toivat vielä lisäpiristystä ja kevään tuntua!

Kuvassa näkyy osa "risuistani", joista suurin osa on muuten kuin ihmeen kaupalla selvinnyt talvesta hengissä. Tuossa näkyvät ainakin purppurajuoru, kirjorönsylilja, puukaktus ja raatokukka ja pieni palanen pikkuposliinikukkaa :) Pitäisi alkaa tehdä niitä mullanvaihtoja ja lannoituksia ja samalla voisi oikein kirjoittaa ylös, mitä kaikkia niitä vielä löytyykään! Ainakin ihmepensas ja kirjojuoru heittivät lusikan nurkkaan joulun jälkeen... Syynä on joko ikkunan välistä viheltänyt viima, tai sitten saan syyttää itseäni kun taisin hieman unohtaa kastelun :/

Mukavan keväistä viikkoa kaikille Teille bloggereille! :)

-S.

Päänvaivana pääsiäisruoho

Miksen minä ikinä saa rairuohoviljelmistäni hyvän näköisiä? Kaikkialla netissä kävelee vastaan mitä ihanamman näköisiä asetelmia tuuheine ruohoineen. Mutta miltä näyttää minun ruohoni joka ikinen pääsiäinen? Tältä:

Viljelmäni ovat aina ihan säälittävän aneemisia! Joka vuosi ostan uuden siemenpussin, ja tulos on silti aina tämä. Olen yrittänyt myös talouspaperin päälle kylvöä, mutta tulos ei ole ollut tätä kummoisempi... Nakkasin tämän juuri roskiin ja kylvin uudelleen, koska ostin eilen TAAS uuden pussin. Tällä kertaa jotain eri merkkiä, tosin... Ehkäpä siitä tulisi jotain?

Kertokaa hyvät ihmiset vinkkinne, millaisilla siemenillä ja toimenpiteillä olette saaneet kivat ruohoasetelmat pääsiäiseksi! :)

-S.

Ensiastuminen blogittamisen maailmaan!

No niin, tästä se nyt lähtee - blogin kirjoittelu. Paljon olen toisten ihmisten blogeja selaillut ja ihastellut, ja mielessä on kypsynyt idea omankin perustamisesta... Ja tässä sitä nyt sitten ollaan!

Täällä näppäimistön takana säheltää 26-vuotias (JO!) naisihminen, joka nyt toistaiseksi piilottelee mystisesti (ja varsin kekseliäästi...) nimimerkin "S." takana. Mukana arjen menossa kanssani ovat rakas avomieheni, jota tuttavallisesti Ukoksi kutsuttakoon - sekä myös pian seitsemän vuotta täyttävä ihmisenalkutyttönen.

Ja mitähän tämä blogi tulee sitten sisältämään? No, todennäköisesti aika paljon tekstiä ja ehkä vähän asiaakin siinä sivussa. Ajatuksiani uusioperheen arjesta, haaveita tulevasta, muisteluja menneistä ja huumoriakin saattaa kenties ajoittain vilahtaa silloin tällöin. Mietiskelyjeni ja kaikenlaisen yleisen tilittämisen lisäksi tulen tänne varmasti postailemaan otteita myös kaikenlaisesta puuhasta josta elämäni koostuu - esimerkiksi käsitöistä, ruoanlaitosta, huonekasveista, mistä nyt milloinkin. Olen innokas kuvienräpsijä (taidoista en sitten tiedä) ja todennäköisesti tulen tänne puskemaan milloin mitäkin kuvia - olipa arkeni sitten harmaata tai kirkkaanpaa sävyä :)

Kuvia ei satu nyt vielä olemaan tässä hollilla, vaan ne ovat jumissa kamerassani. Pitäisi saada ne sieltä ulos, kunhan löytyisi se johto jostain... Eipä juuri nyt jaksa oikein mitään nasevaa tänne kirjoittaakaan, mutta tuskin sillä niin kova kiire on - tuskin tänne hirveää yleisöryntäystä heti tulee :P Mutta Sinä joka tänne eksyt, niin sydämellisesti tervetuloa, ja kiitos että olet jaksanut tänne asti jo lukea! Lupaan, että tulen vielä hienosäätämään ja täyttämään tätä blogia ja toivon, että viihdyt sivullani! :)

o/

- S.