keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Neliöitä!

... Ja lisää tuotesijoittelua luvassa :P

Viime päivät ovat menneet vanhojen kunnon isoäidinneliöiden teossa, ja olen myös yrittänyt päästä kiinni uuden puhelimeni saloihin. Näin on siirrytty täälläkin älypuhelin-aikaan Samsung Ace GT-S5830 -luurin avulla! Joskohan tähän jossain vaiheessa vielä tottuisi...

No, kokeilinpas sitten ottaa tällä uudenuutukaisella luurimella kuvankin, mistäs muustakaan kuin tekemistäni neliöistä! Lankana pienimmissä on Kotiväkeä, joista jo aiemmin puhuin. Vielä en tiedä, mitä näistä tekisi... Se on vielä työn alla! :P



-S.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Väriterapiaa

HUOMIO! Postaus sisältää tuotesijoittelua! :D

Mitä syntyy, kun sattuu olemaan suojapussukkaa vailla oleva Samsung Galaxy Tab 2, ja iso läjä Novitan Kotiväkeä eri väreissä?



...No siitähän syntyy tietysti riemunkirjava suojakotelo Tabille.



Ukkoni on pidemmän aikaa jo manaillut, kun tuolle ei ole ollut mitään kunnollista pussukkaa. Minä taas olen pähkäillyt, mitä noille Kotiväki -rullille tekisi. Ratkaisinpas sitten kaksi probleemaa kerralla! Tein tuohon pussukkaan myös läpän, ja siihen pitäisi vielä keksiä sulkemismekanismi... Ajattelin käydä ostamassa tarranauhaa, koska nepparit painaisivat laitteen näyttöä ja napit olisivat kuitenkin ukon nakkisormille liian isot... :D

Kylläpäs tuo lankajemman penkominen on sitten värikästä touhua! Väriterapiaa tosiaankin :) Tuolle Kotiväelle pitäisi keksiä kyllä lisää käyttöä, sitä on niin kiva virkata. Noiden kuvassaolevien lisäksi sitä oli tuolla myös valkoisena. Ehkä niistä vielä jotain keksisi... Ideoita? :)

-S.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Silmät ovat sielun peili?

Olen aina elänyt siinä uskossa, että silmäni ovat siniset. Sitä ne ovat olleetkin, ainakin lapsuudessani. Nyt kuitenkin innostuttuani huvikseni meikkaamaan monen kuukauden jälkeen (wuhuu!), räpsin sitten lärvistäni muutaman kuvan... Ja katsottuani kuvia tietokoneelta, kiinnitin huomioni värikalvon väritykseen (ja klömppisiin ripsiin).Tässä moinen kuva:



Ööö... Ei tuo minusta kyllä näytä ihan siniseltä. Siinä on seassa ruskeaa! Ovatko nuo nyt sitten siniruskeat? Sini-harmaa-viher-kelta-ruskeat? Ja missä vaiheessa tuo väri on muuttunut puhtaan sinisestä tällaiseksi? En voi ymmärtää! Googlettamani mukaan ihmisen silmän väri voi ilmeisesti muuttua elämän varrella... Ilmeisesti silmänvärin määräävä melaniinipitoisuus voi vaihdella tjsp.

Olisi kuitenkin ihan kiva tietää, miksi tällainen muutos on tapahtunut. Eihän tämä minua sinänsä haittaa, mutta tuli vain yllätyksenä koska olen tosiaan aina olettanut olevani sinisilmäinen. Ehkä nuo ruskeat läntit eivät ole sitten niin hyvin havaittavissa tavallisin silmin katsottuna, mutta kamera sai ne paremmin esiin... Oli miten oli, pieni osa minäkäsityksestäni meni uusiksi :D

Asiasta toiseen, tulin maininneeksi että en ollut meikannut moneen kuukauteen. Moista ei tule nykyään hirveämmin harrastettua, useammastakin syystä. Akneni ei nimittäin hirveästi tykkää meikkikerroksista, ja vaikka kuinka tunnollisesti kasvoni pesisin niin seuraavana päivänä ajosten koko ja määrä on lähes tähtitieteellinen! Ja koska en muutenkaan käy ikinä missään, niin ei tee mieli laittautuakaan. Masennuksen vuoksi en ole käynyt esim. baarissa varmaan neljään vuoteen, enkä muutenkaan ole asuntoni ulkopuolella käynyt muutoin kuin kaupassa ja satunnaisilla kävelylenkeillä tuossa pihamaastossa. Eipä tuollaisen takia viitsi meikkaamaan alkaa.

Nyt kuitenkin tuli vain sellainen fiilis, että teki mieli laittautua. :) Oli yllättävän hankalaa muuten, näin pitkän ajan jälkeen! Niin kuin olisi ekaa kertaa kajaalia laittanut. Pitänee yrittää useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja laittautua, vaikkei siltä aina tuntuisikaan... Onhan se kuitenkin piristävää kun tuntee itsensä edes hetkeksi ihmisen näköiseksi. :D

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua Teille kaikille! :)



-S.

torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille teille, jotka satutte tätä lukemaan! Vaikka seuraajia tällä blogilla ei vielä ole yhtäkään (paitsi minä, koska onnistuin jotenkin laittamaan itseni seuraamaan itseäni :D), tiedän että tätä sentään jokunen ihminen käy silloin tällöin vilkaisemassa. Ainakin niin tämä Blogger väittää. Iso kiitos siis Sinulle, joka täällä käyt! <3 Toivottavasti löysit jotain itsellesi mieluisaa, ja toivon että tulet pyörähtämään uudestaankin! :)

Yleensä minulla ei ole ollut tapana juhlistaa ystävänpäivää esim. korteilla tai lahjoilla. Eikä minulla tätä nykyä ole juuri ystäviäkään, joita voisin kortilla muistaa... Mutta yöllä kukkuessani hereillä tajusin, että minulla ei ole tytölle korttia, ja hän kuitenkin eilen teki iskälleen ja minulle kortin! Joten sainpas inspiksen sitten värkätä sellaisen leikkaa-liimaa-askartele-vartissa -tyyppisen kortin... Ja sen on kyllä näköinenkin.

Ensimmäinen ideani oli virkata sydän jonka voisi liimata korttiin, koska ystävänpäiväthän ovat täynnä sydämiä, hattaraa, kissanpentuja ynnä muuta ällösöpöä. Teinpäs siis tällaisen:

Aloin sitten miettiä, että mihinhän tämän hertan nyt sitten liimaisi? En oikein voinut alkaa koluta askartelukaappejani, koska kello oli 02:15 ja ukkoni veti makuuhuoneessa sikeitä. Ja kun hänellä oli aikainen herätys, niin en viitsinyt häntä herättää, kiltti kun olen... x) Olohuoneessa sitten silmääni iski keltainen kartonkijämä... Keltainen? Onkohan se liian kesäinen? Pinkki tai lila tai joku sellainen olisi varmaan kivempi... No, eipä ollut oikein varaa valita, ja kun otin keltaisen kartongin esiin ja hieman mallailin sydäntä siihen, ajattelin että onhan se ihan kiva. Ja koska keltainen on niin kesäinen ja pirtsakka väri, päätin virkata siihen lisäksi sitten myös kukkia.



Jäihän tuo kortti aika pliisuksi, mutta kun ei ajatus oikein siinä hetkessä kulkenut. Tuo ylläoleva kuva on kortin takapuolesta. Etupuoleen siis liimasin sen tekemäni sydämen ja kirjoitin vain tylsästi "Hyvää ystävänpäivää!"... Ja takapuolelle sitten vielä nimet lisäksi ja valmista tuli. Nyt jälkeenpäin mietittynä olisihan tuohon voinut virkkailla ja liimailla vaikka mitä, mutta näillä nyt mentiin... Pääasiahan on että se kortti on annettu, eikö?

Kyllä tyttö ainakin aamulla kortista tykkäsi. Ihasteli hienoa kukkasta ja sydäntä, ihan kuin ne olisi ollut todella vaikeitakin tehdä... :P Mutta tällä idealla saisi vaikka kuinka hienoja kortteja!

Kävi mielessä, että olisihan sitä voinut virkata toooodella pitkän pätkän ketjusilmukkaa, ja sillä taiteilla etupuolen tekstin kaunokirjaimin. Mutta kun tuo meidän tytsy ei vielä oikein hahmota kaunokirjoitusta, kun vasta on alettu siirtyä pölkkykirjaimista tekstaukseen... Ehkäpä ensi ystävänpäivänä?

Vielä lopuksi kuva laskiaistiistain laskiaispullasta. Ihan vain huvin vuoksi. :P Tosin nuo olisi voinut nimetä ennemminkin laiskiaispulliksi, koska ne on ihan vain kaupasta ostettuja pullia hillolla ja kermalla täytettynä. Mutta hyvää oli!



-S.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Virikkeitä deguille

Täällä taas, pitkästä aikaa! Ajattelinpas tänään postata deguistani ja niiden häkistä. Hirveästi kuvia ja ehkä hieman asiaakin... :)

Ainakin itselläni (silloin kun nuo tyttöset hommasin) oli kovan työn takana keksiä, mitä kaikkea niille voi/saa antaa ja minkälaista virikettä niille voisi laittaa että viihtyvät. No, hankaluuksia on joskus vieläkin, vaikka huhtikuussa tuleekin neitien kanssa eka vuosi täyteen :)

Nuo degut ovat aikasta vaativia häkin suhteen, pitää olla paljon tilaa ja tekemistä. Yritän välillä häkin siivouksen yhteydessä vähän järjestellä juttuja uuteen järjestykseen ja laitella joskus jotain uuttakin, jotteivät alkaisi tylsistymään. Eläinkaupathan ovat täynnä kaikkia hienoja jyrsijäjuttuja, mutta mielestäni on turhaa pulittaa joistain pesämökeistä ja silloista kymmeniä euroja, kun ne kuitenkin pian jyrsitään ja kuseksitaan. :D Ja halpojakin juttuja löytyy! Esimerkiksi pahviahan löytyy aikalailla joka taloudesta, ja puhtaita oksia löytyy ulkoa kun viitsii käydä etsimässä. Ja jos sattuu olemaan käsityöintoilija kuten allekirjoittanut niin pääsee hieman halvemmalla.

Noiden elukoitten tuhoamisvimma on vertaansa vailla. Tuntuu, että mikään määrä puuta ei voi koskaan tyydyttää niiden järsimishimoa! Monesti on myös niin, että vaikka järsimistä varten olisi häkki täynnä oksia niin parhaalta maistuvat juuri ne jutut, joita EI saisi niin mielellään syödä... No, kai se kielletyn hedelmän maku on vaan tavallista parempi :)

Muovia degujen häkkiin ei saisi yleensä laittaa, koska halutessaanhan ne syövät itsensä siitä läpi hetkessä. Mutta minä olen paha ja ilkeä ja paheksuttava, ja olen luistanut tästä hieman: häkissä on pari muovista kulkuputkea. Niihin ei ole onneksi hampailla koskettu, ja homma on toiminut meillä hyvin!

Mutta laitanpas vähän kuvia tekemistäni/ostamistani jutuista joita häkissä on tällä hetkellä. Niitä on paljon lisääkin olemassa, mutta ovat laatikossa odottamassa seuraavaa järjestyksenvaihtoa...


Pahvi on mitä hienoin keksintö! Siitä saa deguille vaikka mitä, se ei maksa juuri mitään ja vain mielikuvitus on rajana. Kyllähän se menee helposti rikkikin, mutta uutta saa aina. Tässä pienin degusemme Elli tähystelee nukkumismökin katolla, ja Siiri syö ruoholootassa :) Tuo kokismuki tuli laitettua roikkumaan tuohon häkinseinään, kun se sattui olemaan ylimääräinen... Sinne laitan aina välillä tikkuja ja aina ne sieltä häviävät, vaikka kertaakaan en ole nähnyt ötöjen siellä käyvän.


Herkkupallero! Virkkasin isolla koukulla sisal-narusta pallon ja täytin sen herkuilla ennen sulkemista. Tai no, herkut ovat tässä tapauksessa omenapuun lehtiä ja nokkosta, koska degujen ruokavalion kanssa saa olla tarkkana. Mutta vielä tätä ei ole saatu rikki... Ihme kyllä.

Juoksupyörät ovat degujen kanssa ainainen kinastelun aihe - saako niitä käyttää vai ei. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, minä olen sitä mieltä että juoksupyörä on jees juttu, kunhan se on oikeaa kokoa ja turvallisen mallinen! Meillä on näitä Zooplussalta ostettuja puisia pyöriä kaksin kappalein. Pitäisi olla kyllä vielä yksi lisää, koska jostain syystä kaikki kolme degua haluavat ravata aina samassa pyörässä... Nämä ovat itse häkin lisäksi varmaan anoat jutut joihin on tullut rahallisesti panostettua kunnolla. Ja on kannattanut!


Tuossa kuvassa näkyvä riippusilta on tehty pahvista ja sisal-narusta. Ja vähän teippiä taisin siinä käyttää myös. Helppotekoinen ja ollut suuressa suosiossa :) Sitä ei ole ihme kyllä lainkaan syöty! Mutta monen monet nokoset siinä on porukalla otettu.


Tämän kuvassa näkyvän sillan olen tehnyt myöskin sisalista, ohuemmasta tosin kuin tuo aikaisempi. Tämän virkkasin isohkolla koukulla, ihan vain perus pylväs/ketjusilmukka -systeemillä. Valmistui nopeasti, mutta äkkiä siinä alkoi rannetta juilimaan. Sisal ei ole mitään hirveän taipuisaa materiaalia... Taso on vesivaneria, ja sen päällä näkyy ompelemani tyyny. Täytteenä siinä on ihan vain kutterinpurua, siis sitä samaa matskua millä koko häkki on täytetty. Ei siis haittaa vaikka tyynyä vähän syötäisiinkin.


Tämä heinäpallo on paikallisesta lemmikkiliikkeestä ostettu, mutta se löytyi alekorista parilla eurolla. Siis sehän on ollut pallo, mutta tässä kuvassa jo hieman kärsineen näköinen :D


Kauhea sekasotku näkyy tuolla häkin takana... Ei välitetä siitä. Tässä kuvassa näkyy vielä lisää tekemiäni kulkusiltoja (niitä ei ole ikinä liikaa!). Kuten näkyy, virkkaamalla noita saa tehtyä tosi helposti ja myös kankaanjämistä saa tehtyä hyviä riippumattoja ja kiipeilysiltoja. Puisen jutun tein niin, että pätkin oksasaksilla omenapuunoksia suunnilleen samanpituisiksi ja yhdistelin ne sitten rautalangalla toisiinsa. Rautalanka on mitä oivin väline näihin hommiin, kunhan muistaa päätellä sen niin, ettei mitään piikikästä jää törröttämään mihinkään!


Pahvia, pahvia. Tein tuohon pikkumökkiin aloitusreiäksi tuollaisen ikkunan, mutta toistaiseksi sitä ei ole vielä innostuttu järsimään suuremmaksi. Tuo putki taas on kirpputorin eteisestä bongattu, lähellä "saa ottaa" -koria. En oikeasti tiedä, olisiko sitä saanut edes ottaa, mutta minä sen vain nappasin siitä kainalooni kun ajattelin että tuskin sillä mitään tärkeää virkaa siinä eteisessä oli! :D Sillä oli pituutta pari metriä, ja sain siitä tehtyä kaksi kivaa putkea. Toinen on nyt häkissä, ja toinen on aina juoksutuksissa mukana.


Heinäteline on myös valmiiksi ostettu, jostain Citymarketista ellen ihan väärin muista. Pikkutaso on itse tekemäni, tuollaisesta kulmaraudasta ja pienestä laudanpätkästä :D Ei mikään nätti kapine, mutta toimii! Noita on useampikin, ja niiden avulla on kätevää loikkia häkin puolelta toiselle :) Ja välillä pitää tietysti stopata syömään heinää.


Ja lopuksi kuva vielä koko häkistä kaikessa "komeudessaan"! Tilaa tuossa on kyllä hirmuisesti. Ja tosiaan nuo muoviset putket löytyvät, koska niiden avulla degut pääsevät kerrokselta toiselle. Ehkä niiden tilalle voisi keksiä jotain muutakin ratkaisua, mutta en ole jaksanut moiseen ryhtyä kun nuo muovisetkin ovat asiansa ajaneet. Ehkä sitten jos niitä aletaan syödä.

Häkki on nimeltään Furet Tower. Näitä saa esim. Zooplussalta, ja varmasti monesta muustakin paikasta. Tämä on ollut kyllä hintansa väärti! No, tuolla Zooplussalla alkuperäinen hinta on 349€, mutta itse ostin tämän 110€ käytettynä, netistä bongasin. Ja hyvä ostos on ollut. Kerran tästä tosin hajosi rulla alta, mutta niitäkin sai onneksi tilattua uusia. Ja onhan se siivoaminen vähän hankalaa ainakin yksin, mutta ei se mielestäni ole iso vaiva kun ajattelee kuinka paljon parempi tämä deguille on kuin joku metri x metri koppero... :D Tämä häkki on siitäkin hyvä, että noita "kerroksia" myydään erikseenkin, joten tuostahan saisi niin ison kuin vain haluaisi. Netissä on kuvia sellaisistakin viritelmistä, jossa on laitettu kaksi tällaista kaksitasoista rinnakkain! Siinä olisi tilaa jo ties kuinka monelle elukalle!


Ja niin joo, mukavaa laskiaistiistaita, vielähän sitä on pari tuntia jäljellä! :)

-S.