No niin, teenpäs sitten kaksi postausta saman päivän aikana, huraa! Mahdotonta meininkiä! Aamulla piti saada laittaa tuo aikaisempi postaus ostamastani lastenristikosta (täällä), mutta nyt tuli mieleen ottaa hieman kuvia parista värkkäämästäni pikkujutusta, taas vaihteeksi. Tämä päivä on mennyt istuessa sohvalla ja suunnitellessa kaikenlaista pientä kivaa askartelua, enimmäkseen päänsisäisesti mutta jotain on tullut ihan oikeasti tehtyäkin. Tässä yksi näyte:
Olen useissa blogeissa (ja vähän joka paikassa) nähnyt tällaisia rusettikoruja, ja tulipa mieleeni kokeilla itsekin tehdä moinen. Ompelin rusetin osittain käsipelillä ja osittain koneella. Olen valitettavan huono pitämään koruja, mutta mielelläni niitä kuitenkin teen. Harvemmin sitä vain nykyään tulee laittauduttua niin että tulisi käytettyä korujakin, muitakin kuin kihlasormusta... Mutta ehkä sitä jonain päivänä viitsisi vähän hienostella, vaikka ihan muuten vain ilman mitään tarvettakaan :)
Tein jonkin aikaa sitten myöskin tällaisen kivan korusetin. Ohje löytyi osoitteesta
http://www.ullaneule.net/0207/ohjeet_ookorusetti.html ja tähän törmättyäni ajattelin, että tätä on pakko kokeilla! Tekeminen oli yllättävän nopeaa ja helppoa, renkaisiin virkattiin vain kiinteitä silmukoita. Lopputulos on minusta tosi sievä, vaikka lankana onkin tuollaista jotain tavallista lankaa - ohuemmasta ja kiiltävästä langasta tulisi varmasti hienompi. Tuota rannerengasta olen itseasiassa aika paljonkin käyttänyt, mutta kaulakoru on jäänyt toistaiseksi roikkumaan seinustalle.
Tuota aiempaa rusettikorua ommellessani räpsäisin kuvan myös yyberhienosta neulatyynystäni... Taas niitä hetkiä kun kaikkea pitää kuvata. Olen tehnyt tämän joskus vuosia sitten, ja siihen oli tarkoitus tehdä sankakin että sen saisi ranteeseen, mutta se sitten jäi... Mutta hyvin tämä on kyllä palvellut ihan tällaisenaankin!
...Ja nuo nuppineulat ovat minusta niiiin ihanan väriset! Tuollaisia oikeita helmiäis-pastelli-nonparelli-namusia... :D Ihanat värit. Jostain kirpputorilta löytyneet joskus.
Kirpparista puheen ollen! Juuri ukon kanssa sovimmekin, että huomenna lähdetään kirpputoreille kiertelemään. Toivottavasti löytyisi jotain kivaa, yleensä sitä kun tulee ostelleeksi vain lähinnä tytölle jotain lehtiä tai leluja. Harvemmin itselleni mitään löydän... Mutta huomenna voisi ihan asiasta tehden olla itsekäs ja katsella vain itselleen! ;) Saahan sitä joskus olla vähän itsekäskin?
Yksi ihanimmista viimeaikaisista kirpparilöydöistäni on tämä ylisöpö kynä. Tykkään yleensäkin ostella kyniä ja muita ns. "toimistoturhakkeita", mutta tämä on ihan ylitse muiden! :P Ja tämä nimenomaan on minun omassa käytössäni, ei tytön. Pitäähän sitä vanhemmankin tytön välillä saada sievistellä... :D
Tämä tyttö laittaa iltakahvit tulille, valtaa vielä hetkeksi sohvan itselleen ja jatkaa väriterapiaa virkkaamisen muodossa. Mukavaa torstai-iltaa tasapuolisesti kaikille! :)
-S.
torstai 31. tammikuuta 2013
Opettavainen lastenlehti
Ostinpas eilisen shoppailureissun tuoksinassa tytölle ristikkolehden. Hän viikonloppuna mielenkiinnolla selasi ja oikein keskittyneesti lueskeli osittain täytettyä ristikkoani, joten ajattelin josko ostaisi ihan omankin :)
Istuskelin illalla kotiin palattuani alas hieman selailemaan, minkälaisia tehtäviä lehdestä löytyy. Tämä varsin koominen, joskin hieman hämmentävä tehtävä hieman yllätti:
Niin mitääääh? :D "Natsitervehdys helpottaa kun nostaa käden etuviistoon.". Ööh... No okei, en lukeudu niihin ihmisiin joiden mielestä kaikki tähän kansallissosialistiseen suuntaukseen tai Saksan entiseen diktaattoriin liittyvä täytyisi kieltää/salata/lakaista maton alle, mutta en kyllä tiedä mitä sanon, jos ja kun kohta seitsemänvuotias tyttöni alkaa kysellä, mitä tämä tarkoittaa. Ja kauhulla odotan niitä jälkikysymyksiä, joita siitä vielä seuraa. "Mikä on natsi?" "Miksi ne tervehti silleen?" jne jne. Pitäisi keksiä varmaan jo valmiiksi joku vastaus, mikä olisi juuri sopivan ympäripyöreä mutta kuitenkin tarpeeksi täydentävä.
Eli jos sattuu esikoulussa tulemaan vastaan tyttö joka esittelee lehdestä vastaoppimaansa natsitervehdystä, niin tiedätte mitä/ketä syyttää... :D
-S.
Istuskelin illalla kotiin palattuani alas hieman selailemaan, minkälaisia tehtäviä lehdestä löytyy. Tämä varsin koominen, joskin hieman hämmentävä tehtävä hieman yllätti:
Niin mitääääh? :D "Natsitervehdys helpottaa kun nostaa käden etuviistoon.". Ööh... No okei, en lukeudu niihin ihmisiin joiden mielestä kaikki tähän kansallissosialistiseen suuntaukseen tai Saksan entiseen diktaattoriin liittyvä täytyisi kieltää/salata/lakaista maton alle, mutta en kyllä tiedä mitä sanon, jos ja kun kohta seitsemänvuotias tyttöni alkaa kysellä, mitä tämä tarkoittaa. Ja kauhulla odotan niitä jälkikysymyksiä, joita siitä vielä seuraa. "Mikä on natsi?" "Miksi ne tervehti silleen?" jne jne. Pitäisi keksiä varmaan jo valmiiksi joku vastaus, mikä olisi juuri sopivan ympäripyöreä mutta kuitenkin tarpeeksi täydentävä.
Eli jos sattuu esikoulussa tulemaan vastaan tyttö joka esittelee lehdestä vastaoppimaansa natsitervehdystä, niin tiedätte mitä/ketä syyttää... :D
-S.
tiistai 29. tammikuuta 2013
Pieniä värkkäyksiä ja jonotusta päivystyksessä
Aloitetaanpas tämä postaus ensin käsitöistä! Tällä kertaa laittelen kuvia tällaisista pienistä jutuista, joita on tullut tehtyä. Usein iskee kauhea hinku tehdä jotain, muttei tiedä mitä tekisi - silloin tulee sitten tehtyä tällaisia pikkujuttuja, esimerkiksi vaatteita tytön barbeille... Tai sitten sitä vain ottaa virkkuukoukun ja langanpätkää ja virkkaa vain, mitä sattuu mieleen tulemaan. Tämä "avaimenperälisko" muutaman kuukauden takaa on yksi sellainen :) Pätkä mustaa lankaa, koukku, pari helmeä ja ylimääräistä aikaa television ääressä on yhtäkuin:
...Tai vaihtoehtoisesti tällaistakin saattaa syntyä, kuten eilen pääsi käymään:
Barbien vaatteita on minusta tosi mukava tehdä, useammastakin syystä. Ensinnäkin on mukavaa kun saa äkkiä valmista; minunlaiseni hätähousu kun turhautuu äkkiä tekemään isoja töitä. Lisäksi näissä on aina sellainen pieni nostalgia läsnä. Tulee mieleen oma varhaislapsuus ja varsinkin se, kuinka äitivainaani oli äärimmäisen taitava käsistään ja loihti meille tyttärille jos jonkinlaista ihanaa nukenvaatetta. Hän teki nukeillemme vaatteiden lisäksi myös huonekalut ihan itse, siitä vähästä materiaalista mitä nyt sattui löytymään. Vaikka kasvoimme köyhissä oloissa, niin äidillämme oli mielikuvitusta ja taitoa tehdä itse leluja - ja juuri ne olivat parhaita! Äidin tekemät jutut olivat meistä paljon hienompia ja rakkaampia kuin kaupasta ostetut.
No, nämä minun tekemät nukenvaatteeni eivät tietenkään ole läheskään niin hienoja, kuin äitini tekemät olivat. Hän oli sentään ammatiltaan ompelija, ja osasi hommansa - nämä meikäläisen värkkäykset nyt ovat vähän yksinkertaisempia. Tässä pari kuvaa parista tekemästäni asusta, jotka olen ommellut käsin ja koneella:
Nuo molemmat barbiet ovat muuten samaisia, joilla olen itse pienenä leikkinyt. Niitä on lisääkin varastossa... Samoin vaatteet, niin ostetut kuin äitini tekemät (ne jotka ovat jääneet jäljelle). Pitäisikin kaivella ne esiin ja ottaa vaikka kuvia! En ole raskinut niitä antaa tytölle leikittäväksi, koska niillä on tunnearvoa. Nämä barbiet ovat kuitenkin hänellä ollut leikeissä mukana :)
Löytyi vielä kuva petivaatteista, jotka nukeille tein jo kolmisen vuotta sitten. Tuossa on siis tyyny ja peitto. Reunapitsiä en ole sentään itse virkannut, vaan se taisi jostain kirpputorilta löytyä joskus aikoinaan...
Kuten postauksen otsikostakin voi päätellä, tuli tosiaan vietettyä aamupäivä paikallisen terveysaseman päivystysjonossa. Odotuksessa meni vain 2,5 h, ihmeen nopeaa toimintaa tällä kertaa! :P Otin onneksi kutimet mukaan niin aika kului nopeammin. Puikoille jäi eilen yksi barbien neulemekko, jonka sain siinä odotellessa valmiiksi :) Kuvia siitä joskus myöhemmin.
Ukon MS-taudista johtuen hänen toinen jalkansa on temppuillut jo vuoden päivät... Ja nyt nilkka muljahti sen verran pahasti että oli pakko käydä sitä näyttämässä. Pelkästä nyrjähdyksestä oli onneksi kyse, että ei mitään pahempaa ollut... Mutta kipeähän tuo on, ja kävely on vieläkin vaikeampaa kuin aikaisemmin (eli nyt se on oikeasti jo paha!).
Pitäisi hommata tuolle varmaan jonkunlainen tuki tuohon nilkkaan, ettei se aina taittuisi. Lääkärin mukaan se nilkan kudos oli aika rasittunutta, huomasi itsekin että sitä on muljautettu aikaisemminkin. Sanoi kuitenkin, ettei sitä vielä kannata tukea millään siteellä kun turvotusta on; saattaa vaikeuttaa verenkiertoa jos sitä nyt tukee. Ehkä sitten voisi katsoa kun nilkka tervehtyy... Pakko tuolle jotain on tehdä, kun joka kerta ulkona kävellessä se nilkka taittuu. Heti kun ukko joutuu kävelemään vähänkin epätasaisemmalla pinnalla. Ihan jo tasaisella lattiallakin se kävely on hänellä vaikeaa, kun tasapaino heittelee minne sattuu ja oikea jalka on jäykkä kuin puuhalko. Tai no, oikeastaan vino puuhalko, koska jalkaterä kääntyy vinoon, ja sehän sen muljautuksenkin sitten aiheuttaa kun epätasaisella pinnalla kävellessä ukko ei ehdi korjata jalan asentoa vaan se menee vinoon ja taittuu sinne tänne. Paska juttu tuo MS-tauti... Jos yhden asian voisin tästä maailmasta poistaa/korjata niin se olisi tuo!
No, pyrimme ajattelemaan positiivisesti: "onneksi sentään pääsee vielä kävelemään, onneksi sentään toinen jalka toimii...". Aika laiha lohtu sinänsä, mutta eipä sitä muutakaan voi kuin yrittää ajatella positiivisesti. Aika vaikeaa kyllä kun joutuu katsomaan toisen kärsimystä, eikä mitään voi tehdä auttaakseen... Joutuu jatkuvasti pelkäämään toisen puolesta, mitä jos/kun tilanne pahenee... No, pitää yrittää keskittyä nykytilanteeseen ja toivoa parasta.
Lisätietoa tästä viheliäisestä MS-taudista löytyypi mm. sivuilta http://fi.wikipedia.org/wiki/MS-tauti ja http://www.ms-liitto.fi/ms niille, joita tämä kyseinen aihe kiinnostaa :) Onkos lukijoissa mäsäläisiä, tai kenties mäsän omaavien puolisoita? Vertaistuki ei olisi kyllä pahitteeksi, joten jos Teitä löytyy niin kommentoikaa :)
-S.
...Tai vaihtoehtoisesti tällaistakin saattaa syntyä, kuten eilen pääsi käymään:
Barbien vaatteita on minusta tosi mukava tehdä, useammastakin syystä. Ensinnäkin on mukavaa kun saa äkkiä valmista; minunlaiseni hätähousu kun turhautuu äkkiä tekemään isoja töitä. Lisäksi näissä on aina sellainen pieni nostalgia läsnä. Tulee mieleen oma varhaislapsuus ja varsinkin se, kuinka äitivainaani oli äärimmäisen taitava käsistään ja loihti meille tyttärille jos jonkinlaista ihanaa nukenvaatetta. Hän teki nukeillemme vaatteiden lisäksi myös huonekalut ihan itse, siitä vähästä materiaalista mitä nyt sattui löytymään. Vaikka kasvoimme köyhissä oloissa, niin äidillämme oli mielikuvitusta ja taitoa tehdä itse leluja - ja juuri ne olivat parhaita! Äidin tekemät jutut olivat meistä paljon hienompia ja rakkaampia kuin kaupasta ostetut.
No, nämä minun tekemät nukenvaatteeni eivät tietenkään ole läheskään niin hienoja, kuin äitini tekemät olivat. Hän oli sentään ammatiltaan ompelija, ja osasi hommansa - nämä meikäläisen värkkäykset nyt ovat vähän yksinkertaisempia. Tässä pari kuvaa parista tekemästäni asusta, jotka olen ommellut käsin ja koneella:
Nuo molemmat barbiet ovat muuten samaisia, joilla olen itse pienenä leikkinyt. Niitä on lisääkin varastossa... Samoin vaatteet, niin ostetut kuin äitini tekemät (ne jotka ovat jääneet jäljelle). Pitäisikin kaivella ne esiin ja ottaa vaikka kuvia! En ole raskinut niitä antaa tytölle leikittäväksi, koska niillä on tunnearvoa. Nämä barbiet ovat kuitenkin hänellä ollut leikeissä mukana :)
Löytyi vielä kuva petivaatteista, jotka nukeille tein jo kolmisen vuotta sitten. Tuossa on siis tyyny ja peitto. Reunapitsiä en ole sentään itse virkannut, vaan se taisi jostain kirpputorilta löytyä joskus aikoinaan...
Kuten postauksen otsikostakin voi päätellä, tuli tosiaan vietettyä aamupäivä paikallisen terveysaseman päivystysjonossa. Odotuksessa meni vain 2,5 h, ihmeen nopeaa toimintaa tällä kertaa! :P Otin onneksi kutimet mukaan niin aika kului nopeammin. Puikoille jäi eilen yksi barbien neulemekko, jonka sain siinä odotellessa valmiiksi :) Kuvia siitä joskus myöhemmin.
Ukon MS-taudista johtuen hänen toinen jalkansa on temppuillut jo vuoden päivät... Ja nyt nilkka muljahti sen verran pahasti että oli pakko käydä sitä näyttämässä. Pelkästä nyrjähdyksestä oli onneksi kyse, että ei mitään pahempaa ollut... Mutta kipeähän tuo on, ja kävely on vieläkin vaikeampaa kuin aikaisemmin (eli nyt se on oikeasti jo paha!).
Pitäisi hommata tuolle varmaan jonkunlainen tuki tuohon nilkkaan, ettei se aina taittuisi. Lääkärin mukaan se nilkan kudos oli aika rasittunutta, huomasi itsekin että sitä on muljautettu aikaisemminkin. Sanoi kuitenkin, ettei sitä vielä kannata tukea millään siteellä kun turvotusta on; saattaa vaikeuttaa verenkiertoa jos sitä nyt tukee. Ehkä sitten voisi katsoa kun nilkka tervehtyy... Pakko tuolle jotain on tehdä, kun joka kerta ulkona kävellessä se nilkka taittuu. Heti kun ukko joutuu kävelemään vähänkin epätasaisemmalla pinnalla. Ihan jo tasaisella lattiallakin se kävely on hänellä vaikeaa, kun tasapaino heittelee minne sattuu ja oikea jalka on jäykkä kuin puuhalko. Tai no, oikeastaan vino puuhalko, koska jalkaterä kääntyy vinoon, ja sehän sen muljautuksenkin sitten aiheuttaa kun epätasaisella pinnalla kävellessä ukko ei ehdi korjata jalan asentoa vaan se menee vinoon ja taittuu sinne tänne. Paska juttu tuo MS-tauti... Jos yhden asian voisin tästä maailmasta poistaa/korjata niin se olisi tuo!
No, pyrimme ajattelemaan positiivisesti: "onneksi sentään pääsee vielä kävelemään, onneksi sentään toinen jalka toimii...". Aika laiha lohtu sinänsä, mutta eipä sitä muutakaan voi kuin yrittää ajatella positiivisesti. Aika vaikeaa kyllä kun joutuu katsomaan toisen kärsimystä, eikä mitään voi tehdä auttaakseen... Joutuu jatkuvasti pelkäämään toisen puolesta, mitä jos/kun tilanne pahenee... No, pitää yrittää keskittyä nykytilanteeseen ja toivoa parasta.
Lisätietoa tästä viheliäisestä MS-taudista löytyypi mm. sivuilta http://fi.wikipedia.org/wiki/MS-tauti ja http://www.ms-liitto.fi/ms niille, joita tämä kyseinen aihe kiinnostaa :) Onkos lukijoissa mäsäläisiä, tai kenties mäsän omaavien puolisoita? Vertaistuki ei olisi kyllä pahitteeksi, joten jos Teitä löytyy niin kommentoikaa :)
-S.
Tunnisteet:
avautuminen,
käsityöt,
ms-tauti,
nukenvaatteet,
ompelu,
virkkaus
lauantai 26. tammikuuta 2013
Viikonlopputunnelmia
Viikonloppu onkin mennyt varsin ailahtelevaisissa merkeissä. Vauhtia ja tekemistä on piisannut, mutta ihmeelliset mahakipukohtaukset ovat vähän varjostaneet tekemisen riemua... :/ No, onneksi on välillä helpottanut ja on saanut jotain pientä aikaiseksikin. :) Tytsyllä on "iskäviikonloppu", joten ääntä on tässä talossa riittänyt... Outo hiljaisuus laskee näin illan tullen kun penska menee unten maille.
Kävin perjantaina vastoin yleistä käytäntöäni kävelyllä, ja ihan itsekseni! :) Hehe, erikoista, eikö vain. No, harvemmin meikäläisellä tulee lähdettyä kävelylle ellei ole jotain oikeaa menoa, mutta perjantaina tuli sellainen fiilis että on pakko päästä ulos asunnosta. Mukavan kirpakka pakkassää oli, ja koska lähdin jotain puolenpäivän aikaan, aurinko lämmitti ihanasti <3 Kyllä siitä auringosta vain saa ihan erilaista virtaa päivään. Pitäisi ottaa nuo kävelyt ihan tavaksi.
Koska minulla sattui olemaan kamera laukussani, otin tuttuun tapaani kuvia kaikesta mikä sattui tulemaan vastaan - olen vähän sellainen ihminen joka kuvaa kaikkea näkemäänsä jos vain kamera on käden ulottuvilla. Tässä jokunen kuva jonka otin!
Sarjassamme "asioita joita on pakko kuvata"... Pikku ruokailija :) Siellä se kaiveli nokallaan jäistä maata ruokaa etsien, ja ilmeisesti sieltä jotain makupalojakin löytyi.
Yritin vangita noihin kuviin sen ihanan, satumaisen kimalteen jota aurinko loi allani narisevan lumen pintaan.... Mutta ei se todellinen kimallus näihin kuviin aivan tallentunut. Harmi :/
Huurteisella jääkuorrutteella varustettu ruusunmarja. Tätä kuvaa ottaessani jalkani humpsahti polvea myöten hankeen ja kenkäni hörppäsi reilusti lunta, mutta kun tämä supertaiteellinen kuva oli vain pakko saada!! :D
Ja nyt siitä on todiste oikein kuvan muodossa: aurinko todella paistaa risukasaankin! :D Tuli tuo typerä sanonta mieleen tämän ohi kulkiessani ja kuvahan oli pakko tilanteesta ottaa.
Sellaisia kuvia kävelyreissulta... On se tuo luonto sitten ihmeellinen asia. Vaikka tässä kaupungin keskustassa asutaankin, niin silti sieltä kusenvärjäämän lumen ja kakkakikkareiden keskeltä vielä löytyy jotain nättiä kuvattavaa. Ehkä siksi ei ole tapana käydä noilla kävelyillä... Siis kun tulee niin kauhea "maailmantuska" kaikesta siitä törystä ja saasteesta jota ympärillään näkee. Huono omatunto siitä että me ihmiset olemme perseestä... :D
Tytsy sai jouluna tontuilta iiiison kasan uusia muovailuvahoja, ja menin lupaamaan tänään, että puunailen hänen muovailuvahajuttunsa uusien tieltä - ja voi *piiiiiiip* minkälaista hommaa se oli! Murrr! Siinähän oli siis kipollinen jos jonkinväristä töhnää ja sieltä seasta piti onkia ns. "piparimuotit" joilla niiden vahojen kanssa on värkätty. Huh huh mikä työ siinä oli... Ei kenelläkään sattuisi olemaan mitään kikkakolmosta jolla tuo homma kävisi vastaisuudessa helpommin? Kynsillähän ne piti aikalailla rappailla, ja loppujen lopuksi käteni olivat sen näköiset että joku olisi niillä tapettu - punainen väri on näemmä ollut tytön muovailuissa suosituin. No, sainhan minä ne muotit jotenkuten puhdistettua, ja kaikki vahat heitettiin uusien tieltä suosiolla menemään.
Tästä se lähti. Nuo muotit ovat kaikenlisäksi niin perkuleen pieniä, että olisi pitänyt olla suurennuslasi apuna.
...Ja tässä lopputulos. Suunnilleen putsatut muotit ja ihkauudet värit :) Laitoin vielä yhteensä kolme eri rasiaa - yhteen muotit ja muut värkit, toiseen vahat ja kolmanteen sitten voi laittaa tehdyt taideteokset joita ei viitsi rikkoa. Eri asia sitten, tuleeko noita rasialajitelmasuunnitelmia toteutettua käytännössä... Mutta se voisi helpottaa tuota hommaa tulevaisuudessa jos ne muotit eivät olisi siellä vahojen sisällä :P
Huomenna olisi kuulemma tarkoitus lähteä luistelemaan jos sää sallii. Ainakin tyttö kovasti odotti pääsevänsä kun on vasta luistelemaan oppinut. Meikäläinenkin sai luistimet anopilta jouluna, kun hänellä ei tule moisia käytettyä... En ole itsekään varmaan 12 vuoteen luistellut, mutta voisihan sitä käydä vähän jäällä kaatuilemassa pitkästä aikaa! Voisi vaikka pakata termariin vähän kaakaota ja ottaa keksejä tms. lisäksi niin voisi kaatuilun päätteeksi vähän napostella... Toivotaan että mahakivut huomiseksi hellittää. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)
-S.
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Askarteluja pikkuväelle :)
Hei taas! Sainpas otettua nyt taas pari kuvaa aikaisemmista askarteluistani, joten laitan ne tänne! :P Tuli joulun alla tehtyä taikataikinaa pariinkin otteeseen, ja niistä tuli tehtyä vähän kaikenlaista; tässä pari kuvaa.
Nuo Angry Birdsit menivät vähän häneksi useammastakin syystä: 1) ne "lösähtivät" kuivumisen aikana, 2) olin niin malttamaton maalaamisessa että värit sekoittuivat paikoitellen toisiinsa, 3) olin edelleenkin malttamaton, ja lakkasin ne ilmeisesti liian aikaisin koska pinnasta tuli ryttyinen (lakatessa se oli vielä sileä, ja niin oli kyllä lakkaamisen jälkeenkin - ilmeisesti vaan koko taikina olikin jäänyt sisältä vielä "raa'aksi" kun se ryttyyntyi ajan saatossa :/). No, hyvin nuo on kuitenkin tytön leikeissä menneet mukana, ja etenkin tuo pesä ja munat ovat olleet tosi mieluisia. Lakkana oli jotain cernit-massoihin käytettävää lakkaa Tiimarista... Merkkiä en nyt muista.
Tässä on hama-helmeistä tehty taulu. Tämä on jo pari-kolme vuotta vanha tekele, mutta vielä se tytön huoneen seinällä komeilee. Hello Kitty on aina niin in ja söpskä, että tämä tulee varmaan olemaan seinällä vielä vuosia... :D
Nuo Angry Birdsit menivät vähän häneksi useammastakin syystä: 1) ne "lösähtivät" kuivumisen aikana, 2) olin niin malttamaton maalaamisessa että värit sekoittuivat paikoitellen toisiinsa, 3) olin edelleenkin malttamaton, ja lakkasin ne ilmeisesti liian aikaisin koska pinnasta tuli ryttyinen (lakatessa se oli vielä sileä, ja niin oli kyllä lakkaamisen jälkeenkin - ilmeisesti vaan koko taikina olikin jäänyt sisältä vielä "raa'aksi" kun se ryttyyntyi ajan saatossa :/). No, hyvin nuo on kuitenkin tytön leikeissä menneet mukana, ja etenkin tuo pesä ja munat ovat olleet tosi mieluisia. Lakkana oli jotain cernit-massoihin käytettävää lakkaa Tiimarista... Merkkiä en nyt muista.
Tässä on sitten penskan keittiö/kauppaleikkeihin tekemiäni leivonnaisia :P Löytyy piparia, sämpylää ja jotain suklaakeksejä... Värjäsin osan taikinasta kaakaojauheella ja kanelilla.
Tässä on hama-helmeistä tehty taulu. Tämä on jo pari-kolme vuotta vanha tekele, mutta vielä se tytön huoneen seinällä komeilee. Hello Kitty on aina niin in ja söpskä, että tämä tulee varmaan olemaan seinällä vielä vuosia... :D
...Ja vielä vähän lisää lastenjuttuja hama-helmistä. Moshi Monstereita! Meidän tyttö on ihan hullaantunut näihin monstereihin, se ei vaan saa niistä tarpeekseen. Yllätinpäs hänet sitten kerrattain tekemällä nämä hahmot ja ne ovat olleet tosi rakkaita.
Sellaisia kuvia tällä kertaa. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, kamerani on ikivanha ja kuvien ottajallakin tärisee aina kädet heti kun pitäisi jotain kuvata ilman salamaa. Ehkä sitä joskus saisi vaikka lottovoiton niin voisi ostaa kunnon järkkärin kaikkine lisäherkkuineen... Eri asia sitten oppisiko sitä käyttämään. Tuntuu olevan tuo "karvalakkimallinkin" käyttö vähän hakusessa :D
Kommenttia saapi jättää meikäläiselle, kysymyksiä, tervehdyksiä... Ja toki olen avoin ehdotuksille, jos on jotain aihetta mistä toivoisit minun postaavan! Mistä olet tykännyt, mitä toivoisit lisää? :)
-S.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














