Eilisen skarppaus, tämän päivän laiskuus

Heräsin tänään n. klo 11, mikä on minulle ihmeenkin aikaisin. ;) Siitä lähtien päivä onkin mennyt lähinnä koomauksen merkeissä, eikä akku ole jostain syystä lähtenyt meikäläisellä käyntiin. Virta on ihan poissa!

Tein eilen jotain ihan radikaalia. 1) Lähdin illalla lenkille. 2) Minä JUOKSIN!!! Aivan, ihan oikeasti juoksin! Jaloillani! :P Teki mieli testata, kuinka pitkän matkan jaksaisin juosta ennen kuin noutaja tulee ja hakee minut läähättämään tuonpuoleiseen. Mutta noutajaa ei tullut, ja jaksamiseni yllätti minut (vaikkei se niin pitkä pätkä ollut että kehtaisin sitä tässä mainita :D). En ole tainnut juosta sitten kouluaikojen. Mutta kyllä ilmeisesti tällaisella ruodottomalla lapamadollakin on jonkinlainen peruskunto alla, kaikista kiloista huolimatta :D

Juoksin niin pitkän matkan kuin vain jalat kantoivat, ja kun viimein jouduin antamaan periksi niin voi jessus sitä läähätyksen määrää! Tai no, vinkumisen oikeastaan, koska siinä taas huomasi miten rasitusastma EI ole kiva juttu, varsinkaan kuivassa pakkassäässä. Mutta vaikka kurkkuun sattui, niin oli silti ihan hyvä olo: mää jaksoin! Katsoin taakseni ja vaikka se matka sinänsä ei ollutkaan mikään suuri, niin se tuntui silti hyvältä... Minä jaksoin juosta koko tuon matkan. Ehkä ensi kerralla pääsen pidemmälle?

Osasyy tuohon juoksuspurttiini oli se, että ostin Citymarketin alelaarista uudet kengät, ja ajattelin että nuo voisivat sopia lenkkeilyyn. Hintaa oli huimat 10€, joten pitihän ne mukaan ottaa... Ja pitihän niitä sitten tietysti myös ulkoiluttaa. Tällaiset monot:

Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, violetti on lempivärini joten nämä pistivät heti alelaarissa silmääni :) Minusta ovat tosi nätit, ja tuli myös testattua että niillä voi myös juosta! Ei alkanut sattua heti joka paikkaan, kuten yleensä. Ja ehkä tuo lenkkeily tulee nyt sitten tavaksikin kun eihän noin nättejä kenkiä raaski vain kaapissa pitää... ;)

Palaanpas vielä eiliseen. Nimittäin eilen olin muutenkin tarmoa täynnä ja olisin aloittanut parikin eri käsityöprojektia, mutta harmikseni jouduin toteamaan että eihän minulla ollut tarpeeksi kankaita. :( Ne jäivät siis odottamaan parempaa hetkeä. En malttanut silti olla täysin toimeton, joten illalla valmistui jonkinmoinen pätkä tällaista...

...Mitä siitä tulee, sen näette ensi jaksossa! ;) Postailen tuotoksistani varmaan huomenna, tai milloin sen nyt valmiiksi saankaan. Kunhan vain nyt saisin itseni käynnistymään tähän päivään, niin voisi jatkaa värkkäämistä.

Kyllä nyt on raahauduttava keittiöön ja keitettävä käynnistyskahvit! Leppoisaa tiistaita myös kaikille Teille! :)

-S.

Pipotalkoot jatkukoon :)

Nyt kun tuli tuosta jo aiemmin hehkuttamastani Kukikkaat Kuosit -blogin pipo-ohjeesta niin kauhea pipokipinä päälle, niin se saa luvan jatkua. Kerrankin kun löytyi helppo ohje! Meikäläinen kun ei ole mikään kauhean hyvä ompelija, niin on tosi mukava kun tulee kerrankin vähän onnistumisen iloakin kaikkien niiden puolalankasuttujen, ratkomisten ja katkenneiden neulojen jälkeen. :D Minulla ja ompelukoneella on ollut aina melkoisen ristiriitaiset välit. Enemmän olen tainnut elämäni aikana harsia juttuja kasaan käsin, kuin koneella. Ei ole kiinni siitä, ettenkö olisi yrittänyt... Ehkä minulla ei ole tarpeeksi pitkä pinna.

Mutta ilmeisesti vanhakin koira oppii uusia temppuja, koska tämänkertainen (viimeöinen) pipoprojekti onnistui lähestulkoonsa nappiin! \o/ Tosin tällainen kriittinen oman kätten töiden arvostelijahan löytää tekeleistään aina jotain valittamisen aihetta, mutta saaja hihkui taas onneaan kun sai päähänsä tällaisen...

On se minustakin kyllä aika söpö! Hello Kitty -pipo! :) Kangas on jotain hirrrrmuisen pehmeää, en tiedä mitä mutta alunperin se on ollut aamutakki. Ei ole tullut moista käytettyä, ja olen pitemmän aikaa miettinyt, että tekisin siitä esim. Hello Kitty -tyynyn... Mutta teinpäs sitten pipon. Kangasta kyllä on vielä rutkasti jäljellä joten voisihan siitä vielä tyynynkin pyöräyttää.

Virkkasin rusetin, silmät ja nenän jälleen kerran Novitan Kotiväellä ja 1,75 koukulla. Viikset on kotiväkeä myös, mutta ne on ommeltu kankaaseen kiinni. Alunperin tein virkkaamalla nuo viiksisuikaleet, mutta se niiden kiinniompelu osoittautui niin ärsyttäväksi puuhaksi joten vaihdoin sitten menetelmää. Ovathan nuo aika silmiinpistävän epäsymmetriset ja kierot, mutta ei voi mitään :D Eihän ne oikeatkaan kissanviikset varmaan ole ihan identtiset!

Mietiskelin hetken, että onkohan tämmöinen Hello Kitty -pipo jo liian "lapsellinen" kohta ekaluokkalaiselle tytölle? Mutta ei ilmeisesti ole, koska kun näytin pipon tytölle niin hän oli ihan riemuissaan :P Eli ei hän ilmeisesti ole vielä ihan niin aikuinen. Vielä. Tosin tehdäänhän näitä aikuisillekin... Meinasin ottaakin pipon ensin käyttöön itselleni, mutta pysyin sitten kuitenkin päätöksessäni ja annoin sen tytölle kun se kerran kelpasi :P

Loppuun vielä asiaanliittymätön kuva chillailevista deguista. Tai no, söpöyshän näitä kahta kuvaa yhdistää! Mukavaa viikon alkua Teille kaikille! :)

-S.

Ja taas farkkua!

Kun nyt vanhat farkkuvarastot on kerran kaivettu esille, niin täytyyhän niitä myös käyttää. :P Ja nähdessäni Kukikkaat Kuosit -blogin "sen helpon pipo-ohjeen", tuli mieleeni ajatus: voisikohan farkusta tehdä pipon? Onhan se aika jäykkää ja venymätöntä kangasta, mutta voisiko sellaista silti pitää? Eipä siis muuta kuin kokeilemaan!

...Ja tällainen siitä sitten tuli. Ei mikään mestariteos, mutta kyllähän sen pipoksi tunnistaa... Joten voisi sanoa, että ekaksi pipokseni ikinä tästähän tuli ihan siisti! :P No, sisäpuoli on toinen tarina, nimittäin siitä vuorikankaasta tuli ihan liian iso vaikka mukamas tein siitä paljon pienemmän. Mutta ulkoisesti tämä on ihan pätevä.

Harmi vaan, että tästä tuli meikäläisen pollalle liian pieni. :D Kyllä se päähän menee, mutta puristaa aika lahjakkaasti. Tätä harmitellessani peilin edessä tyttö tuli heti kysymään, et "mahtuiskohan se mulle? Saanko koittaa, saanko???" ja hänellehän se passasi kuin... no, kuin pipo päähän :P Innosta hyppien pyysi että saako sen omaksi, ja mitäpä tuota kieltämään - hyvä vaan jos kelpaa. Toivottavasti kelpaa äidillensäkin, että tyttö saisi sitä jopa pitää!

Vuorikankaaksi leikkelin vanhan toppini, jotain vaalean lilaa, joustavaa kangasta.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava, yllättävän nopea ja helppo pipo-ohje jopa tällaiselle poropeukalolle. Vahingosta viisastuu, eli leikkelenpäs ensi kerralla heti kunnolla pienemmäksi sen vuorikankaan! Ja kyllä ilmeisesti farkkupipoakin voi pitää, kunhan se vuorikangas tuntuu hyvälle päätä vasten... Ja pipo ei ole liian pieni :P

-S.

Pannulaput (vai pannunaluset..?) osa II

Muistanette varmaan, että postasin jo muutama päivä sitten asiaa tekemistäni farkkupannulapuista (joita muuten kävikin tosi moni katsomassa, iso kiitos siitä!). Niiden valmistuttua aloin miettiä, että voisihan sitä tälle kaverille tehdä niitä saman tien lisääkin, että pärjää; kaksi pannulappua näytti vähän orvolta. Ja kun tämän päivän kierrätyskeskusreissulta mukaan tempautui läjä 90-luvun flanellipaitoja, niin ideani kypsyi - teenpäs niille pannulapuille kaveriksi toiset, hieman yksinkertaisemmat lappuset!

En jaksanut alkaa värkkäämään enää niistä farkun taskuista, joten tein ihan tavalliset pyöreän malliset. Käytin muuten mittana kattilankantta, sillä sai piirrettyä kankaaseen tismalleen pyöreän kaavan :D Tälläkin kertaa sisällä on yksi siivu froteeta, mutta farkkua vain yksi ja toinen puoli ihanaa retroflanellia.

Silitystä vaille valmiit! MUTTA minähän tietysti sitten unohdin näistä erään jutun! Nimittäin ripustuslenkki jäi tekemäti! :/ Huomasin itseasiassa asian vasta nyt kun aloin tekemään tätä blogikirjoitusta. Siispä ajattelin, että ehkä nämä voisivatkin olla pelkät pannunaluset? Eikö niin? :P Nämähän voisi tuikata vaikka kattilan tai vuoan alle... Kun kaveri ottaa sen uunista niillä uusilla hienoilla farkkupannulapuillaan :D Eihän se vyöraksin ompelu olisi mikään iso homma, mutta ei vain juuri nyt innosta alkaa noita purkamaan ja harsimaan niitä käsin. Eiköhän nuo kelpaa ilman ripustuslenkkiäkin. Saa luvan kelvata!! :P

Nyt pitäisi vielä muistaa joskus viedä koko setti saajalleen. Tämä viikonloppu menee uusioperheilyn merkeissä, joten ehkäpä ensi viikonloppuna sitten. Penskalla on muuten jos jonkinnäköistä hiihtokisaa ja koulutapahtumaa lauantaina ja sunnuntaina, joten tekeminen ei lopu kyllä kesken... 

Mukavaa ja värkkäilyntäyteistä viikonloppua kaikille! :)

-S.

Kuulokkeiden tuunausta

Jo kuukausia minun on tehnyt mieli kokeilla bongaamani kuvaa nappikuulokkeiden tuunailemisesta hama-helmien avulla. Taisin moiseen törmätä, kun selailin enkun kielisiltä sivuilta ohjeita hama-helmirannekkeisiin (jota en ole muuten vieläkään tehnyt, vaikka oli tarkoitus). En vain saanut projektia aluilleen, koska kuulokkeeni olivat hukassa! Ajattelin, että jätin ne eräälle etelä-Suomen reissulle jonka teimme kesällä.

Mutta nyt ne löytyivätkin! Jee, siivoaminen tosiaankin kannattaa! :D Enhän minä nyt sitten millään voinut vastustaa kiusausta, vaan kaivoin helmet kaapista ja aloin hommiin.

Aloitin halkomalla helmiä mattoveitsellä, kuten allaoleva kuvakin sen todistaa. :) Pidin vain kynnellä helmeä paikoillaan ja tein viillon. Tämä oli ehkä koko homman ärsyttävin/aikaavievin osa... Ainakin noihin minun kuulokkeisiin näitä upposi satoja!

Päätin nyt tällä kertaa käyttää vain violettia ja mustaa, vaikka kivempi olisi ehkä tullut kun olisi käyttänyt enemmän värejä. Musta ja violetti ovat kuitenkin lemppareitani, joten tämä yhdistelmä sopii meikäläiselle aina. :) Ja jos kyllästyminen uhkaa, kuulokkeiden ilmettähän voi aina muuttaa napsuttamalla uusia helmiä tilalle!

Siinäpäs niitä on halkaistuna jonottamassa vuoroaan. Laitoin ne heti valmiiksi järjestykseen, joten pujottelussa ei tarvinut kiinnittää mitään huomiota väreihin. Kynää käytin apuna pujottelussa! Jollain sivulla neuvottiin käyttämään pinsettejä, mutta kynä ajaa minusta asiansa paremmin. Otin tuosta itse pujottelemisprosessistakin pari kuvaa:

Nappasin siis ensin yhden helmen kynän nokkaan. Tämä oli huomattavasti kätevämpi tapa kuin pyöritellä helmeä näillä nakkisormilla, saatika pinseteillä! :P Helmi pysyi kynässä hyvin, ja sillä oli helppoa raottaa helmeä sen verran että sinne sai johdon sisään. Niin kuin näin:

Etusormella vain painoi helmeä johtoa vasten, ja se lumpsahti näppärästi paikoilleen. :) Enemmän "vaivaa" täytyi tietty nähdä ihan kuulokejohtojen alussa, jossa näitä johtoja oli kaksi vierekkäin... Mutta kätevästi se kävi silti!

Ja tällaiset niistä sitten tuli! Johtojen "kankeuteenhan" voi itse vaikuttaa sillä, kuinka tiiviisti hamoja johtojen päälle laittaa. Itse laitoin aika tiiviisti, mutta kyllä nämä silti sai pieneen nippuun :) Tällä konstilla ei luulisi enää tulevan niitä rasittavia solmuja johtoihin! Eikä mene kuulokkeet sekaisin, jos tekee koko porukalle eriväriset :)

Minusta näistä tuli todella kivat! Suosittelen kokeilemaan, mikäli kaappien kätköistä löytyy kuulokkeiden lisäksi mattoveitsi ja iso kasa hamoja!

-S.