Eilisen skarppaus, tämän päivän laiskuus

Heräsin tänään n. klo 11, mikä on minulle ihmeenkin aikaisin. ;) Siitä lähtien päivä onkin mennyt lähinnä koomauksen merkeissä, eikä akku ole jostain syystä lähtenyt meikäläisellä käyntiin. Virta on ihan poissa!

Tein eilen jotain ihan radikaalia. 1) Lähdin illalla lenkille. 2) Minä JUOKSIN!!! Aivan, ihan oikeasti juoksin! Jaloillani! :P Teki mieli testata, kuinka pitkän matkan jaksaisin juosta ennen kuin noutaja tulee ja hakee minut läähättämään tuonpuoleiseen. Mutta noutajaa ei tullut, ja jaksamiseni yllätti minut (vaikkei se niin pitkä pätkä ollut että kehtaisin sitä tässä mainita :D). En ole tainnut juosta sitten kouluaikojen. Mutta kyllä ilmeisesti tällaisella ruodottomalla lapamadollakin on jonkinlainen peruskunto alla, kaikista kiloista huolimatta :D

Juoksin niin pitkän matkan kuin vain jalat kantoivat, ja kun viimein jouduin antamaan periksi niin voi jessus sitä läähätyksen määrää! Tai no, vinkumisen oikeastaan, koska siinä taas huomasi miten rasitusastma EI ole kiva juttu, varsinkaan kuivassa pakkassäässä. Mutta vaikka kurkkuun sattui, niin oli silti ihan hyvä olo: mää jaksoin! Katsoin taakseni ja vaikka se matka sinänsä ei ollutkaan mikään suuri, niin se tuntui silti hyvältä... Minä jaksoin juosta koko tuon matkan. Ehkä ensi kerralla pääsen pidemmälle?

Osasyy tuohon juoksuspurttiini oli se, että ostin Citymarketin alelaarista uudet kengät, ja ajattelin että nuo voisivat sopia lenkkeilyyn. Hintaa oli huimat 10€, joten pitihän ne mukaan ottaa... Ja pitihän niitä sitten tietysti myös ulkoiluttaa. Tällaiset monot:

Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, violetti on lempivärini joten nämä pistivät heti alelaarissa silmääni :) Minusta ovat tosi nätit, ja tuli myös testattua että niillä voi myös juosta! Ei alkanut sattua heti joka paikkaan, kuten yleensä. Ja ehkä tuo lenkkeily tulee nyt sitten tavaksikin kun eihän noin nättejä kenkiä raaski vain kaapissa pitää... ;)

Palaanpas vielä eiliseen. Nimittäin eilen olin muutenkin tarmoa täynnä ja olisin aloittanut parikin eri käsityöprojektia, mutta harmikseni jouduin toteamaan että eihän minulla ollut tarpeeksi kankaita. :( Ne jäivät siis odottamaan parempaa hetkeä. En malttanut silti olla täysin toimeton, joten illalla valmistui jonkinmoinen pätkä tällaista...

...Mitä siitä tulee, sen näette ensi jaksossa! ;) Postailen tuotoksistani varmaan huomenna, tai milloin sen nyt valmiiksi saankaan. Kunhan vain nyt saisin itseni käynnistymään tähän päivään, niin voisi jatkaa värkkäämistä.

Kyllä nyt on raahauduttava keittiöön ja keitettävä käynnistyskahvit! Leppoisaa tiistaita myös kaikille Teille! :)

-S.

Pipotalkoot jatkukoon :)

Nyt kun tuli tuosta jo aiemmin hehkuttamastani Kukikkaat Kuosit -blogin pipo-ohjeesta niin kauhea pipokipinä päälle, niin se saa luvan jatkua. Kerrankin kun löytyi helppo ohje! Meikäläinen kun ei ole mikään kauhean hyvä ompelija, niin on tosi mukava kun tulee kerrankin vähän onnistumisen iloakin kaikkien niiden puolalankasuttujen, ratkomisten ja katkenneiden neulojen jälkeen. :D Minulla ja ompelukoneella on ollut aina melkoisen ristiriitaiset välit. Enemmän olen tainnut elämäni aikana harsia juttuja kasaan käsin, kuin koneella. Ei ole kiinni siitä, ettenkö olisi yrittänyt... Ehkä minulla ei ole tarpeeksi pitkä pinna.

Mutta ilmeisesti vanhakin koira oppii uusia temppuja, koska tämänkertainen (viimeöinen) pipoprojekti onnistui lähestulkoonsa nappiin! \o/ Tosin tällainen kriittinen oman kätten töiden arvostelijahan löytää tekeleistään aina jotain valittamisen aihetta, mutta saaja hihkui taas onneaan kun sai päähänsä tällaisen...

On se minustakin kyllä aika söpö! Hello Kitty -pipo! :) Kangas on jotain hirrrrmuisen pehmeää, en tiedä mitä mutta alunperin se on ollut aamutakki. Ei ole tullut moista käytettyä, ja olen pitemmän aikaa miettinyt, että tekisin siitä esim. Hello Kitty -tyynyn... Mutta teinpäs sitten pipon. Kangasta kyllä on vielä rutkasti jäljellä joten voisihan siitä vielä tyynynkin pyöräyttää.

Virkkasin rusetin, silmät ja nenän jälleen kerran Novitan Kotiväellä ja 1,75 koukulla. Viikset on kotiväkeä myös, mutta ne on ommeltu kankaaseen kiinni. Alunperin tein virkkaamalla nuo viiksisuikaleet, mutta se niiden kiinniompelu osoittautui niin ärsyttäväksi puuhaksi joten vaihdoin sitten menetelmää. Ovathan nuo aika silmiinpistävän epäsymmetriset ja kierot, mutta ei voi mitään :D Eihän ne oikeatkaan kissanviikset varmaan ole ihan identtiset!

Mietiskelin hetken, että onkohan tämmöinen Hello Kitty -pipo jo liian "lapsellinen" kohta ekaluokkalaiselle tytölle? Mutta ei ilmeisesti ole, koska kun näytin pipon tytölle niin hän oli ihan riemuissaan :P Eli ei hän ilmeisesti ole vielä ihan niin aikuinen. Vielä. Tosin tehdäänhän näitä aikuisillekin... Meinasin ottaakin pipon ensin käyttöön itselleni, mutta pysyin sitten kuitenkin päätöksessäni ja annoin sen tytölle kun se kerran kelpasi :P

Loppuun vielä asiaanliittymätön kuva chillailevista deguista. Tai no, söpöyshän näitä kahta kuvaa yhdistää! Mukavaa viikon alkua Teille kaikille! :)

-S.

Ja taas farkkua!

Kun nyt vanhat farkkuvarastot on kerran kaivettu esille, niin täytyyhän niitä myös käyttää. :P Ja nähdessäni Kukikkaat Kuosit -blogin "sen helpon pipo-ohjeen", tuli mieleeni ajatus: voisikohan farkusta tehdä pipon? Onhan se aika jäykkää ja venymätöntä kangasta, mutta voisiko sellaista silti pitää? Eipä siis muuta kuin kokeilemaan!

...Ja tällainen siitä sitten tuli. Ei mikään mestariteos, mutta kyllähän sen pipoksi tunnistaa... Joten voisi sanoa, että ekaksi pipokseni ikinä tästähän tuli ihan siisti! :P No, sisäpuoli on toinen tarina, nimittäin siitä vuorikankaasta tuli ihan liian iso vaikka mukamas tein siitä paljon pienemmän. Mutta ulkoisesti tämä on ihan pätevä.

Harmi vaan, että tästä tuli meikäläisen pollalle liian pieni. :D Kyllä se päähän menee, mutta puristaa aika lahjakkaasti. Tätä harmitellessani peilin edessä tyttö tuli heti kysymään, et "mahtuiskohan se mulle? Saanko koittaa, saanko???" ja hänellehän se passasi kuin... no, kuin pipo päähän :P Innosta hyppien pyysi että saako sen omaksi, ja mitäpä tuota kieltämään - hyvä vaan jos kelpaa. Toivottavasti kelpaa äidillensäkin, että tyttö saisi sitä jopa pitää!

Vuorikankaaksi leikkelin vanhan toppini, jotain vaalean lilaa, joustavaa kangasta.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava, yllättävän nopea ja helppo pipo-ohje jopa tällaiselle poropeukalolle. Vahingosta viisastuu, eli leikkelenpäs ensi kerralla heti kunnolla pienemmäksi sen vuorikankaan! Ja kyllä ilmeisesti farkkupipoakin voi pitää, kunhan se vuorikangas tuntuu hyvälle päätä vasten... Ja pipo ei ole liian pieni :P

-S.

Pannulaput (vai pannunaluset..?) osa II

Muistanette varmaan, että postasin jo muutama päivä sitten asiaa tekemistäni farkkupannulapuista (joita muuten kävikin tosi moni katsomassa, iso kiitos siitä!). Niiden valmistuttua aloin miettiä, että voisihan sitä tälle kaverille tehdä niitä saman tien lisääkin, että pärjää; kaksi pannulappua näytti vähän orvolta. Ja kun tämän päivän kierrätyskeskusreissulta mukaan tempautui läjä 90-luvun flanellipaitoja, niin ideani kypsyi - teenpäs niille pannulapuille kaveriksi toiset, hieman yksinkertaisemmat lappuset!

En jaksanut alkaa värkkäämään enää niistä farkun taskuista, joten tein ihan tavalliset pyöreän malliset. Käytin muuten mittana kattilankantta, sillä sai piirrettyä kankaaseen tismalleen pyöreän kaavan :D Tälläkin kertaa sisällä on yksi siivu froteeta, mutta farkkua vain yksi ja toinen puoli ihanaa retroflanellia.

Silitystä vaille valmiit! MUTTA minähän tietysti sitten unohdin näistä erään jutun! Nimittäin ripustuslenkki jäi tekemäti! :/ Huomasin itseasiassa asian vasta nyt kun aloin tekemään tätä blogikirjoitusta. Siispä ajattelin, että ehkä nämä voisivatkin olla pelkät pannunaluset? Eikö niin? :P Nämähän voisi tuikata vaikka kattilan tai vuoan alle... Kun kaveri ottaa sen uunista niillä uusilla hienoilla farkkupannulapuillaan :D Eihän se vyöraksin ompelu olisi mikään iso homma, mutta ei vain juuri nyt innosta alkaa noita purkamaan ja harsimaan niitä käsin. Eiköhän nuo kelpaa ilman ripustuslenkkiäkin. Saa luvan kelvata!! :P

Nyt pitäisi vielä muistaa joskus viedä koko setti saajalleen. Tämä viikonloppu menee uusioperheilyn merkeissä, joten ehkäpä ensi viikonloppuna sitten. Penskalla on muuten jos jonkinnäköistä hiihtokisaa ja koulutapahtumaa lauantaina ja sunnuntaina, joten tekeminen ei lopu kyllä kesken... 

Mukavaa ja värkkäilyntäyteistä viikonloppua kaikille! :)

-S.

Kuulokkeiden tuunausta

Jo kuukausia minun on tehnyt mieli kokeilla bongaamani kuvaa nappikuulokkeiden tuunailemisesta hama-helmien avulla. Taisin moiseen törmätä, kun selailin enkun kielisiltä sivuilta ohjeita hama-helmirannekkeisiin (jota en ole muuten vieläkään tehnyt, vaikka oli tarkoitus). En vain saanut projektia aluilleen, koska kuulokkeeni olivat hukassa! Ajattelin, että jätin ne eräälle etelä-Suomen reissulle jonka teimme kesällä.

Mutta nyt ne löytyivätkin! Jee, siivoaminen tosiaankin kannattaa! :D Enhän minä nyt sitten millään voinut vastustaa kiusausta, vaan kaivoin helmet kaapista ja aloin hommiin.

Aloitin halkomalla helmiä mattoveitsellä, kuten allaoleva kuvakin sen todistaa. :) Pidin vain kynnellä helmeä paikoillaan ja tein viillon. Tämä oli ehkä koko homman ärsyttävin/aikaavievin osa... Ainakin noihin minun kuulokkeisiin näitä upposi satoja!

Päätin nyt tällä kertaa käyttää vain violettia ja mustaa, vaikka kivempi olisi ehkä tullut kun olisi käyttänyt enemmän värejä. Musta ja violetti ovat kuitenkin lemppareitani, joten tämä yhdistelmä sopii meikäläiselle aina. :) Ja jos kyllästyminen uhkaa, kuulokkeiden ilmettähän voi aina muuttaa napsuttamalla uusia helmiä tilalle!

Siinäpäs niitä on halkaistuna jonottamassa vuoroaan. Laitoin ne heti valmiiksi järjestykseen, joten pujottelussa ei tarvinut kiinnittää mitään huomiota väreihin. Kynää käytin apuna pujottelussa! Jollain sivulla neuvottiin käyttämään pinsettejä, mutta kynä ajaa minusta asiansa paremmin. Otin tuosta itse pujottelemisprosessistakin pari kuvaa:

Nappasin siis ensin yhden helmen kynän nokkaan. Tämä oli huomattavasti kätevämpi tapa kuin pyöritellä helmeä näillä nakkisormilla, saatika pinseteillä! :P Helmi pysyi kynässä hyvin, ja sillä oli helppoa raottaa helmeä sen verran että sinne sai johdon sisään. Niin kuin näin:

Etusormella vain painoi helmeä johtoa vasten, ja se lumpsahti näppärästi paikoilleen. :) Enemmän "vaivaa" täytyi tietty nähdä ihan kuulokejohtojen alussa, jossa näitä johtoja oli kaksi vierekkäin... Mutta kätevästi se kävi silti!

Ja tällaiset niistä sitten tuli! Johtojen "kankeuteenhan" voi itse vaikuttaa sillä, kuinka tiiviisti hamoja johtojen päälle laittaa. Itse laitoin aika tiiviisti, mutta kyllä nämä silti sai pieneen nippuun :) Tällä konstilla ei luulisi enää tulevan niitä rasittavia solmuja johtoihin! Eikä mene kuulokkeet sekaisin, jos tekee koko porukalle eriväriset :)

Minusta näistä tuli todella kivat! Suosittelen kokeilemaan, mikäli kaappien kätköistä löytyy kuulokkeiden lisäksi mattoveitsi ja iso kasa hamoja!

-S.

Pannulaput

Ukkoni kävi viikonloppuna kaverillaan kylässä. Heillä oli jostain tullut puheeksi (ei hajuakaan miten...) että tällä kaverilla ei ollut talossaan yhtäkään pannulappua. :D En tiedä, miten hän on tullut toimeen nämä vuodet, koska pannulaputhan ovat ihan must! Kysyin ukolta, että käsinkö hän on lasagnet uunista ottanut, johon tämä vain vastasi: "no ei olis ylläri"... :D Totta, tästä henkilöstä kun on puhe niin vastaavat tempaukset eivät olisi mikään yllätys.

No, pitihän minun sitten tietysti auttaa miestä mäessä. Kun kerran apua pyydetään, kerrankin! Tietysti käy sitten myös niin, että suorituspaineet lähtevät jyrkkään nousuun kun pitäisi tehdä jotain jollekin muulle kuin itselle...

Mitään väritoivomusta ei kaverilla kuulemma ollut: "ei sillä värillä oo väliä kun ne menee kuitenkin mustaksi!" :D Ajattelin ensin, josko virkkaisin oikein riemunkirjavat lappuset, mutta hylkäsin sitten idean... Turhaan hukkaisin noita herkullisen värisiä lankoja tällaiseen ;) Hetken sitten netissä surffailtuani törmäsin tällaiseen ideaan: pannulaput farkuista! Ja minullahan on useat farkut kaapissa odottamassa repimistä, joten tuumasta toimeen siis :)

Kaivoin esiin vanhat, harmaat farkut (lienevätkö joskus olleet mustatkin?), vanhan froteepyyhkeen, nuppineulat, sakset ja parsinneulan lankoineen. Suurimman ompelu-urakan teki tietysti ompelukoneeni, mutta pitihän se yksi reuna ommella käsin piilopistoilla lopuksi.

Nämä pannulaput tuli tehtyä sellaisella "no on se nyt suunnilleen" -meiningillä, ja tuloshan on se että molemmat ovat aivan erikokoisia ja jokseenkin vinoja. :( Yleensä en kehtaisi missään nimessä antaa tällaisia tekeleitä eteenpäin, mutta saajan tuntien häntä ei kiinnosta pätkääkään, miltä ne näyttävät. Pääasia on että ajavat asiansa! Ja ainahan sitä voi vedota siihen, että halusin vain tehdä niistä persoonalliset, kuten käyttäjänsäkin? :P

Pitää varmaan itse huomenna kokata jotain ja testata näitä, miten hyvin sitten pitävät lämpöä poissa. Sisällä on tosiaan froteeta, vaikka varmaanhan näihin olisi jotain kaupasta saatavaa "eristävää" materiaaliakin... Mutta tuo farkku on jo aika paksua itsessäänkin, joten pienessä päässäni laskeskelin että kaksi siivua farkkua + frotee = suht. paksu ja kädet suojaava pannulappu! Mutta pitääkö se paikkansa? Tämän algoritmin pätevyys pitää itse kokeilla vielä käytännössä. :D

Oli kiva käyttää hyödyksi noita farkkujen omia ompeleita ja yksityiskohtia! Taskuun voi laittaa kätensä jotta saa paremman pidon, ja toki noita voi käyttää "vanhaankin tapaan". Tein vielä ripustuslenkin farkkujen omista vyörakseista, joten niitäkään ei tarvinnut itse alkaa värkkäämään - ei muuta kuin ompeli sen vain farkkukankaiden väliin.

Täytyy oikeasti harjoitella näiden tekoa ja tehdä toisetkin, koska ideana tämä on tosi hieno keksintö! :) Vielä kun saisi tehtyä vähän paremman näköiset... Pitää siis antaa vanhoille farkuille kyytiä ja laittaa pannulapputehdas pystyyn :) Suuntaa-antavat ohjeet löytyvät esim. täältä. En noudattanut ohjeita aivan tasan tarkkaan, mutta siitä näkee perusidean.

Miksei sitä ole itse tullut tällaista ajatelleeksi? Hienoa että jotkut keksivät tällaisia hienoja kierrätysideoita!

-S.

Neliöitä!

... Ja lisää tuotesijoittelua luvassa :P

Viime päivät ovat menneet vanhojen kunnon isoäidinneliöiden teossa, ja olen myös yrittänyt päästä kiinni uuden puhelimeni saloihin. Näin on siirrytty täälläkin älypuhelin-aikaan Samsung Ace GT-S5830 -luurin avulla! Joskohan tähän jossain vaiheessa vielä tottuisi...

No, kokeilinpas sitten ottaa tällä uudenuutukaisella luurimella kuvankin, mistäs muustakaan kuin tekemistäni neliöistä! Lankana pienimmissä on Kotiväkeä, joista jo aiemmin puhuin. Vielä en tiedä, mitä näistä tekisi... Se on vielä työn alla! :P



-S.

Väriterapiaa

HUOMIO! Postaus sisältää tuotesijoittelua! :D

Mitä syntyy, kun sattuu olemaan suojapussukkaa vailla oleva Samsung Galaxy Tab 2, ja iso läjä Novitan Kotiväkeä eri väreissä?

...No siitähän syntyy tietysti riemunkirjava suojakotelo Tabille.

Ukkoni on pidemmän aikaa jo manaillut, kun tuolle ei ole ollut mitään kunnollista pussukkaa. Minä taas olen pähkäillyt, mitä noille Kotiväki -rullille tekisi. Ratkaisinpas sitten kaksi probleemaa kerralla! Tein tuohon pussukkaan myös läpän, ja siihen pitäisi vielä keksiä sulkemismekanismi... Ajattelin käydä ostamassa tarranauhaa, koska nepparit painaisivat laitteen näyttöä ja napit olisivat kuitenkin ukon nakkisormille liian isot... :D

Kylläpäs tuo lankajemman penkominen on sitten värikästä touhua! Väriterapiaa tosiaankin :) Tuolle Kotiväelle pitäisi keksiä kyllä lisää käyttöä, sitä on niin kiva virkata. Noiden kuvassaolevien lisäksi sitä oli tuolla myös valkoisena. Ehkä niistä vielä jotain keksisi... Ideoita? :)

-S.

Silmät ovat sielun peili?

Olen aina elänyt siinä uskossa, että silmäni ovat siniset. Sitä ne ovat olleetkin, ainakin lapsuudessani. Nyt kuitenkin innostuttuani huvikseni meikkaamaan monen kuukauden jälkeen (wuhuu!), räpsin sitten lärvistäni muutaman kuvan... Ja katsottuani kuvia tietokoneelta, kiinnitin huomioni värikalvon väritykseen (ja klömppisiin ripsiin).Tässä moinen kuva:

Ööö... Ei tuo minusta kyllä näytä ihan siniseltä. Siinä on seassa ruskeaa! Ovatko nuo nyt sitten siniruskeat? Sini-harmaa-viher-kelta-ruskeat? Ja missä vaiheessa tuo väri on muuttunut puhtaan sinisestä tällaiseksi? En voi ymmärtää! Googlettamani mukaan ihmisen silmän väri voi ilmeisesti muuttua elämän varrella... Ilmeisesti silmänvärin määräävä melaniinipitoisuus voi vaihdella tjsp.

Olisi kuitenkin ihan kiva tietää, miksi tällainen muutos on tapahtunut. Eihän tämä minua sinänsä haittaa, mutta tuli vain yllätyksenä koska olen tosiaan aina olettanut olevani sinisilmäinen. Ehkä nuo ruskeat läntit eivät ole sitten niin hyvin havaittavissa tavallisin silmin katsottuna, mutta kamera sai ne paremmin esiin... Oli miten oli, pieni osa minäkäsityksestäni meni uusiksi :D

Asiasta toiseen, tulin maininneeksi että en ollut meikannut moneen kuukauteen. Moista ei tule nykyään hirveämmin harrastettua, useammastakin syystä. Akneni ei nimittäin hirveästi tykkää meikkikerroksista, ja vaikka kuinka tunnollisesti kasvoni pesisin niin seuraavana päivänä ajosten koko ja määrä on lähes tähtitieteellinen! Ja koska en muutenkaan käy ikinä missään, niin ei tee mieli laittautuakaan. Masennuksen vuoksi en ole käynyt esim. baarissa varmaan neljään vuoteen, enkä muutenkaan ole asuntoni ulkopuolella käynyt muutoin kuin kaupassa ja satunnaisilla kävelylenkeillä tuossa pihamaastossa. Eipä tuollaisen takia viitsi meikkaamaan alkaa.

Nyt kuitenkin tuli vain sellainen fiilis, että teki mieli laittautua. :) Oli yllättävän hankalaa muuten, näin pitkän ajan jälkeen! Niin kuin olisi ekaa kertaa kajaalia laittanut. Pitänee yrittää useammin ottaa itseään niskasta kiinni ja laittautua, vaikkei siltä aina tuntuisikaan... Onhan se kuitenkin piristävää kun tuntee itsensä edes hetkeksi ihmisen näköiseksi. :D

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua Teille kaikille! :)

-S.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille teille, jotka satutte tätä lukemaan! Vaikka seuraajia tällä blogilla ei vielä ole yhtäkään (paitsi minä, koska onnistuin jotenkin laittamaan itseni seuraamaan itseäni :D), tiedän että tätä sentään jokunen ihminen käy silloin tällöin vilkaisemassa. Ainakin niin tämä Blogger väittää. Iso kiitos siis Sinulle, joka täällä käyt! <3 Toivottavasti löysit jotain itsellesi mieluisaa, ja toivon että tulet pyörähtämään uudestaankin! :)

Yleensä minulla ei ole ollut tapana juhlistaa ystävänpäivää esim. korteilla tai lahjoilla. Eikä minulla tätä nykyä ole juuri ystäviäkään, joita voisin kortilla muistaa... Mutta yöllä kukkuessani hereillä tajusin, että minulla ei ole tytölle korttia, ja hän kuitenkin eilen teki iskälleen ja minulle kortin! Joten sainpas inspiksen sitten värkätä sellaisen leikkaa-liimaa-askartele-vartissa -tyyppisen kortin... Ja sen on kyllä näköinenkin.

Ensimmäinen ideani oli virkata sydän jonka voisi liimata korttiin, koska ystävänpäiväthän ovat täynnä sydämiä, hattaraa, kissanpentuja ynnä muuta ällösöpöä. Teinpäs siis tällaisen:

Aloin sitten miettiä, että mihinhän tämän hertan nyt sitten liimaisi? En oikein voinut alkaa koluta askartelukaappejani, koska kello oli 02:15 ja ukkoni veti makuuhuoneessa sikeitä. Ja kun hänellä oli aikainen herätys, niin en viitsinyt häntä herättää, kiltti kun olen... x) Olohuoneessa sitten silmääni iski keltainen kartonkijämä... Keltainen? Onkohan se liian kesäinen? Pinkki tai lila tai joku sellainen olisi varmaan kivempi... No, eipä ollut oikein varaa valita, ja kun otin keltaisen kartongin esiin ja hieman mallailin sydäntä siihen, ajattelin että onhan se ihan kiva. Ja koska keltainen on niin kesäinen ja pirtsakka väri, päätin virkata siihen lisäksi sitten myös kukkia.

Jäihän tuo kortti aika pliisuksi, mutta kun ei ajatus oikein siinä hetkessä kulkenut. Tuo ylläoleva kuva on kortin takapuolesta. Etupuoleen siis liimasin sen tekemäni sydämen ja kirjoitin vain tylsästi "Hyvää ystävänpäivää!"... Ja takapuolelle sitten vielä nimet lisäksi ja valmista tuli. Nyt jälkeenpäin mietittynä olisihan tuohon voinut virkkailla ja liimailla vaikka mitä, mutta näillä nyt mentiin... Pääasiahan on että se kortti on annettu, eikö?

Kyllä tyttö ainakin aamulla kortista tykkäsi. Ihasteli hienoa kukkasta ja sydäntä, ihan kuin ne olisi ollut todella vaikeitakin tehdä... :P Mutta tällä idealla saisi vaikka kuinka hienoja kortteja!

Kävi mielessä, että olisihan sitä voinut virkata toooodella pitkän pätkän ketjusilmukkaa, ja sillä taiteilla etupuolen tekstin kaunokirjaimin. Mutta kun tuo meidän tytsy ei vielä oikein hahmota kaunokirjoitusta, kun vasta on alettu siirtyä pölkkykirjaimista tekstaukseen... Ehkäpä ensi ystävänpäivänä?

Vielä lopuksi kuva laskiaistiistain laskiaispullasta. Ihan vain huvin vuoksi. :P Tosin nuo olisi voinut nimetä ennemminkin laiskiaispulliksi, koska ne on ihan vain kaupasta ostettuja pullia hillolla ja kermalla täytettynä. Mutta hyvää oli!

-S.

Virikkeitä deguille

Täällä taas, pitkästä aikaa! Ajattelinpas tänään postata deguistani ja niiden häkistä. Hirveästi kuvia ja ehkä hieman asiaakin... :)

Ainakin itselläni (silloin kun nuo tyttöset hommasin) oli kovan työn takana keksiä, mitä kaikkea niille voi/saa antaa ja minkälaista virikettä niille voisi laittaa että viihtyvät. No, hankaluuksia on joskus vieläkin, vaikka huhtikuussa tuleekin neitien kanssa eka vuosi täyteen :)

Nuo degut ovat aikasta vaativia häkin suhteen, pitää olla paljon tilaa ja tekemistä. Yritän välillä häkin siivouksen yhteydessä vähän järjestellä juttuja uuteen järjestykseen ja laitella joskus jotain uuttakin, jotteivät alkaisi tylsistymään. Eläinkaupathan ovat täynnä kaikkia hienoja jyrsijäjuttuja, mutta mielestäni on turhaa pulittaa joistain pesämökeistä ja silloista kymmeniä euroja, kun ne kuitenkin pian jyrsitään ja kuseksitaan. :D Ja halpojakin juttuja löytyy! Esimerkiksi pahviahan löytyy aikalailla joka taloudesta, ja puhtaita oksia löytyy ulkoa kun viitsii käydä etsimässä. Ja jos sattuu olemaan käsityöintoilija kuten allekirjoittanut niin pääsee hieman halvemmalla.

Noiden elukoitten tuhoamisvimma on vertaansa vailla. Tuntuu, että mikään määrä puuta ei voi koskaan tyydyttää niiden järsimishimoa! Monesti on myös niin, että vaikka järsimistä varten olisi häkki täynnä oksia niin parhaalta maistuvat juuri ne jutut, joita EI saisi niin mielellään syödä... No, kai se kielletyn hedelmän maku on vaan tavallista parempi :)

Muovia degujen häkkiin ei saisi yleensä laittaa, koska halutessaanhan ne syövät itsensä siitä läpi hetkessä. Mutta minä olen paha ja ilkeä ja paheksuttava, ja olen luistanut tästä hieman: häkissä on pari muovista kulkuputkea. Niihin ei ole onneksi hampailla koskettu, ja homma on toiminut meillä hyvin!

Mutta laitanpas vähän kuvia tekemistäni/ostamistani jutuista joita häkissä on tällä hetkellä. Niitä on paljon lisääkin olemassa, mutta ovat laatikossa odottamassa seuraavaa järjestyksenvaihtoa...

Pahvi on mitä hienoin keksintö! Siitä saa deguille vaikka mitä, se ei maksa juuri mitään ja vain mielikuvitus on rajana. Kyllähän se menee helposti rikkikin, mutta uutta saa aina. Tässä pienin degusemme Elli tähystelee nukkumismökin katolla, ja Siiri syö ruoholootassa :) Tuo kokismuki tuli laitettua roikkumaan tuohon häkinseinään, kun se sattui olemaan ylimääräinen... Sinne laitan aina välillä tikkuja ja aina ne sieltä häviävät, vaikka kertaakaan en ole nähnyt ötöjen siellä käyvän.

Herkkupallero! Virkkasin isolla koukulla sisal-narusta pallon ja täytin sen herkuilla ennen sulkemista. Tai no, herkut ovat tässä tapauksessa omenapuun lehtiä ja nokkosta, koska degujen ruokavalion kanssa saa olla tarkkana. Mutta vielä tätä ei ole saatu rikki... Ihme kyllä.

Juoksupyörät ovat degujen kanssa ainainen kinastelun aihe - saako niitä käyttää vai ei. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, minä olen sitä mieltä että juoksupyörä on jees juttu, kunhan se on oikeaa kokoa ja turvallisen mallinen! Meillä on näitä Zooplussalta ostettuja puisia pyöriä kaksin kappalein. Pitäisi olla kyllä vielä yksi lisää, koska jostain syystä kaikki kolme degua haluavat ravata aina samassa pyörässä... Nämä ovat itse häkin lisäksi varmaan anoat jutut joihin on tullut rahallisesti panostettua kunnolla. Ja on kannattanut!

Tuossa kuvassa näkyvä riippusilta on tehty pahvista ja sisal-narusta. Ja vähän teippiä taisin siinä käyttää myös. Helppotekoinen ja ollut suuressa suosiossa :) Sitä ei ole ihme kyllä lainkaan syöty! Mutta monen monet nokoset siinä on porukalla otettu.

Tämän kuvassa näkyvän sillan olen tehnyt myöskin sisalista, ohuemmasta tosin kuin tuo aikaisempi. Tämän virkkasin isohkolla koukulla, ihan vain perus pylväs/ketjusilmukka -systeemillä. Valmistui nopeasti, mutta äkkiä siinä alkoi rannetta juilimaan. Sisal ei ole mitään hirveän taipuisaa materiaalia... Taso on vesivaneria, ja sen päällä näkyy ompelemani tyyny. Täytteenä siinä on ihan vain kutterinpurua, siis sitä samaa matskua millä koko häkki on täytetty. Ei siis haittaa vaikka tyynyä vähän syötäisiinkin.

Tämä heinäpallo on paikallisesta lemmikkiliikkeestä ostettu, mutta se löytyi alekorista parilla eurolla. Siis sehän on ollut pallo, mutta tässä kuvassa jo hieman kärsineen näköinen :D

Kauhea sekasotku näkyy tuolla häkin takana... Ei välitetä siitä. Tässä kuvassa näkyy vielä lisää tekemiäni kulkusiltoja (niitä ei ole ikinä liikaa!). Kuten näkyy, virkkaamalla noita saa tehtyä tosi helposti ja myös kankaanjämistä saa tehtyä hyviä riippumattoja ja kiipeilysiltoja. Puisen jutun tein niin, että pätkin oksasaksilla omenapuunoksia suunnilleen samanpituisiksi ja yhdistelin ne sitten rautalangalla toisiinsa. Rautalanka on mitä oivin väline näihin hommiin, kunhan muistaa päätellä sen niin, ettei mitään piikikästä jää törröttämään mihinkään!

Pahvia, pahvia. Tein tuohon pikkumökkiin aloitusreiäksi tuollaisen ikkunan, mutta toistaiseksi sitä ei ole vielä innostuttu järsimään suuremmaksi. Tuo putki taas on kirpputorin eteisestä bongattu, lähellä "saa ottaa" -koria. En oikeasti tiedä, olisiko sitä saanut edes ottaa, mutta minä sen vain nappasin siitä kainalooni kun ajattelin että tuskin sillä mitään tärkeää virkaa siinä eteisessä oli! :D Sillä oli pituutta pari metriä, ja sain siitä tehtyä kaksi kivaa putkea. Toinen on nyt häkissä, ja toinen on aina juoksutuksissa mukana.

Heinäteline on myös valmiiksi ostettu, jostain Citymarketista ellen ihan väärin muista. Pikkutaso on itse tekemäni, tuollaisesta kulmaraudasta ja pienestä laudanpätkästä :D Ei mikään nätti kapine, mutta toimii! Noita on useampikin, ja niiden avulla on kätevää loikkia häkin puolelta toiselle :) Ja välillä pitää tietysti stopata syömään heinää.

Ja lopuksi kuva vielä koko häkistä kaikessa "komeudessaan"! Tilaa tuossa on kyllä hirmuisesti. Ja tosiaan nuo muoviset putket löytyvät, koska niiden avulla degut pääsevät kerrokselta toiselle. Ehkä niiden tilalle voisi keksiä jotain muutakin ratkaisua, mutta en ole jaksanut moiseen ryhtyä kun nuo muovisetkin ovat asiansa ajaneet. Ehkä sitten jos niitä aletaan syödä.

Häkki on nimeltään Furet Tower. Näitä saa esim. Zooplussalta, ja varmasti monesta muustakin paikasta. Tämä on ollut kyllä hintansa väärti! No, tuolla Zooplussalla alkuperäinen hinta on 349€, mutta itse ostin tämän 110€ käytettynä, netistä bongasin. Ja hyvä ostos on ollut. Kerran tästä tosin hajosi rulla alta, mutta niitäkin sai onneksi tilattua uusia. Ja onhan se siivoaminen vähän hankalaa ainakin yksin, mutta ei se mielestäni ole iso vaiva kun ajattelee kuinka paljon parempi tämä deguille on kuin joku metri x metri koppero... :D Tämä häkki on siitäkin hyvä, että noita "kerroksia" myydään erikseenkin, joten tuostahan saisi niin ison kuin vain haluaisi. Netissä on kuvia sellaisistakin viritelmistä, jossa on laitettu kaksi tällaista kaksitasoista rinnakkain! Siinä olisi tilaa jo ties kuinka monelle elukalle!

Ja niin joo, mukavaa laskiaistiistaita, vielähän sitä on pari tuntia jäljellä! :)

-S.

Maistuis varmaan sullekkin

Herkkuja, herkkuja. Olen aikamoinen herkkusuu, ja makeanhimo yltyy joinakin iltoina aivan hillittömiin mittasuhteisiin. Suureksi ihmetyksekseni kuitenkin eilen kävikin niin, että ukkoni toivoi minun tekevän lättyjä - siis kerrankin meni niin päin, että minä en ollut se joka valitteli että "kylläpä tekis mieli lättyjä!". Pitihän sitä sitten tietty tuo toive toteuttaa... Mitäpä en ukkoni vuoksi tekisi :D No, myönnetään, oma lehmä oli ojassa tällä(kin) kertaa... :D

Varoitus: seuraavat kuvat sisältävät paljon sokeria ja rasvaa ja saattavat aiheuttaa akuuttia makeanhimoa.

Siinä se taikina kypsyy! Joko pääsee paistamaan, joko joko??

 Lättyjä saatiinkin vino pino, mutta kummasti niitä siinä välissä jonnekin aina katosi kesken kaiken... Minnehän lie menivät!

Ja vielä vähän kermavaahtoa ja hilloa päälle niin on jo kumma jos ei sokerinhimo lähde! Ainakin hetkeksi. Ja nuo ihanan rapeat ja tummat reunat kruunasivat koko makuelämyksen <3

-S.

♫♫♫

...Siis musiikkia! :) Aloitin musiikkifiilistelyn heti aamusta. Tämä on yksi niistä päivistä, jolloin "löytää" uudelleen kappaleet ja esittäjät joista pitää... Ja joita on kuunnellut jo vuosia. Mutta hyvä musiikkihan ei tunnetusti vanhene :)

Tässä muutama kipale jotka ovat tänään kaiuttimistani soineet (ei paremmuusjärjestyksessä tietenkään, eihän sellaiseen pysty!). Laitoin noiden taakse vielä linkin Youtubeen, että pääsee mukaan fiilistelyyn. Youtuben videothan eivät tietty ole aina mitään loistolaatua, mutta äänet sentään kuuluvat...

Týr - Gátu Ríma

Michael Jackson - Another Part of Me

Alice in Chains - Would?

Heljareyga - Vetrarbreytin 

Petteri Sariola - Silence!

Insane Clown Posse - In Yo Face

No joo, kuten ehkä huomaa niin musiikkimakuni on suhteellisen laaja... Tämäkin päivä on ollut sekalainen soppa fäärin kielistä pakanametallia, Popin Kuningasta ja huumoripitoista murharäppiä... :D No, mutta eihän sitä minkään kategorian perusteella musiikkia kuunnella? Minä ainakin kuuntelen sitä, joka sattuu sillä hetkellä kuulostamaan mieluisalta. Ja olenhan minä muutenkin sellainen sekalainen tyyppi... :P

Aika iso osa kuuntelemistani artisteista ovat sellaisia, jotka vaikuttavat minuun lauluäänellään... Itsekin laulamista harrastaneena kiinnitän siihen aina huomiota, ja etenkin vahvan äänen omaavat ihmiset saavat minulta suurta arvostusta... :) Esimerkiksi Layne Staley, Heri Joensen, Corey Taylor... Ja sanokoot mitä sanovat, mutta kyllä myös Michael Jacksonilla oli äänessään vahvuutta :) Oma lauluharrastukseni on suureksi harmikseni sittemmin jäänyt vain omaksi pikku lurittelukseni tiskaamisen lomassa, mutta näiden suurten lahjakkuuksien kuunteleminen suo minulle suuren ilon! <3

Mutta sitten muihin asioihin. Ajattelin laittaa tähän vielä pari napsaisua vanhoista käsitöistäni, taas jälleen kerran. :P Ei ole tullut saatua mitään nyt valmiiksi viime päivinä, joten laittelen vanhoja kuvia näytille...

Tytölle leikkeihin pari pientä äksyä lintua. Nämä olen tehnyt muistaakseni vuosi sitten... Oli tarkoitus tehdä muunkin väriset, mutta se sitten jäi. Nämä kaksi ovat kuitenkin olleet kovassa käytössä. Ovat pieniä, ehkä 2-3cm halkaisijaltaan. Mitään mallia näihin ei ollut, joten ihan omasta päästä keksitty ja sen ovat näköisiäkin... :D

Ja pitihän sitä tytölle tehdä myös lintupipo viime vuonna! Kuva hieman vääristää värejä; nokkaosa on virkattu keltaisesta langasta vaikka se tässä näyttääkin valkoiselta. Tämä on ollut kovassa käytössä, ja tekokin oli aika helppo.

Tämä liina on vielä(kin) kesken, koska en tiedä yhtään minkälaiset reunat tähän virkkaisi. Alunperin olin virkannut tuon keskiosan "tähtikuvion" jo useita vuosia sitten, mutta nyt vastikään löysin sen tytön lelujen joukosta ja jatkoin sitä eteenpäin... Omasta päästä jälleen. Eipä tälle mitään käyttöä sinänsä ole, mutta voisihan tuon joskus valmiiksikin tehdä kunhan keksii ne reunukset! Ideoita kellään? :)

-S.

"Mikä ihmeen PCOS?"

Seuraava postaus onkin hieman asiapitoisempi, eikä luvassa tällä kertaa ole käsitöitä. Ajattelin kirjoittaa hieman kokemuksiani tästä yhdestä potemastani sairaudesta, koska se herättää usein kysymyksiä ihmisissä.

Mikä siis on tämä PCOS? No, tuo nimitys tulee englanninkielisestä nimestään "polycystic ovary syndrome", joka kääntyy siis suomeksi nimelle "munasarjojen monirakkulaoireyhtymä". Käsittääkseni tämä hormonihäiriö on suhteellisen yleinen, mutta silti minulta usein kysytään että mikäs tämä tällainen sairaus on. Kystien peittämät munasarjat tosin ovat naisilla melkoisen yleisiä, mutta tämä varsinainen PCOS diagnosoidaan vasta sitten, kun tiettyjä oireita esiintyy myös.

Oireiden kirjo on suuri, ja esimerkiksi itselläni on lähestulkoon kaikki oireet joita tähän sairauteen tunnetaan liittyvän. Tässäpäs lista siis omista, noloista oireistani:

-Harvoin esiintyvät kuukautiset eli oligomenorrea: meikäläisellä sanonta "se aika kuukaudesta" voitaisiin ennemminkin siirtää muotoon "se aika vuodesta": saan keskimäärin neljät kuukautiset vuodessa. Monet naiset voisivat pitää sitä siunauksena, mutta vastaavasti kuukautisten kivut ovat suorastaan helvetistä. Ja ne kestävät yleensä n. 1-2 viikkoa.

-Ylipaino ja etenkin vatsanseudun lihavuus: olen aina ollut hieman pyöreä, mutta nyt viime vuosina kiloja on kertynyt aika runsaasti. Myönnän, että tällä hetkellä elämäntapani ja ruokatottumukseni eivät auta asiaa, mutta aikaisempina vuosina olen toden teolla yrittänyt laihduttaa mutta se ei vain ole onnistunut. Tiedän myös, että minun oikeasti täytyisi yrittää enemmän, mutta vielä en vain ole saanut tarpeeksi motivaatiota moiseen...

-Hedelmättömyys ja lisääntynyt keskenmenon riski: olen käynyt läpi yhden keskenmenon, eikä aikaisemmista yrityksistä huolimatta hedelmöitys ole enää onnistunut. Tästä on sitten tietty kerääntynyt ongelmia myös henkiselle puolelle, koska eihän tällainen tilanne koskaan ole helppo.

-Akne: minulla on ollut huono iho jo nuoruudesta saakka - siskoillani on akne, äidilläni oli akne, isälläni on akne... Joten ehkä tämä oire ei ollut niin paha kolaus, koska olen tästä jo vuosia kärsinyt, ennen kuin sain tietää sairastavani PCOS:aa. Mutta ei tämä silti helppoa ole... Ihoni on usein kivulias, ja pakkohan se on myöntää, etteivät ne finnit ja paiseet mitenkään kauniitakaan ole.

-Hirsutismi eli karvojen liikakasvu: tämähän johtuu siis siitä, että kehoni pukkaa jostain hirmuiset määrät mieshormonia, testosteronia. Joskus tunnen oloni Chewbaccaksi, sillä höylän täytyisi soida lähes päivittäin jotta karvoitus pysyisi kurissa.

-Miestyyppinen kaljuus: tästä saamme myöskin syyttää testosteronia. Näistä kaikista oireista ehkä juuri tämä on omasta mielestäni se pahin... Ainakin ulkonäköongelmista. Karvat voi ajella ja aknen peittää, mutta hiuksia en saa koskaan enää takaisin... Joka päivä peilikuvani muistuttaa minua tästä sairaudesta ja siitä, että sen pysäyttäminen ei onnistu. Tunnen oloni lihavaksi, vanhaksi mieheksi, en nuoreksi naiseksi.

-Taivetummuus eli akantoosi: tätä minulla esiintyy vain kainaloissa, ja onneksi hyvin vähäisenä. Olen nähnyt kuvia ihmisistä, joilla tätä esiintyy niskassa, käsivarsissa, polvissa... Onni onnettomuudessa, että omani ovat noinkin piilossa.

Sellaisia oireita siis meikäläisellä... Ei mitään kaunista katsottavaa :P Ja tämän taudin lisäksi kun sairastan masennusta, niin voin sanoa että en tunne itseäni kauhean hyväksi... :D Toisaalta tuon PCOS -diagnoosin saaminen aikoinaan helpotti tilannetta, kun viimein sai tietää mikä minua vaivasi. Olin jo vuosia ollut varma, että jotain on vialla, ja olikin helpottavaa kun sai tietää että nuo kaikki oireet johtuikin yhdestä ja samasta asiasta; munasarjoista ja hormoneista.

Sattuukos tätä lukemaan kukaan, jolla on samaisia kokemuksia? No, ette ole yksin tämän asian kanssa :) Mikäli tästä aiheesta haluaa lukea tarkemmin, tässä pari linkkiä mistä asiaa löytyy:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Munasarjojen_monirakkulaoireyhtym%C3%A4
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00686

-S.

Ei itketä lauantaina!

Sainpas eilen illalla joskus yhdentoista aikaan inspiraation yrittää leipoa elämäni ensimmäisen tiikerikakun. Olin aikaisemminkin jo asiaa miettinyt, koska ostin eräällä kirpputorireissulla ikivanhan alumiinisen rengasvuoan, ja nyt kun se kaapista sattui tulemaan vastaan niin päätin ottaa ja kokeilla. Hintaa tuolla vuoalla oli huima euro, ei siis iso hinta 72 vuotta vanhasta kakkuvuoasta, vaikkei mikään uudenuutukainen tietysti olekaan:

No, tiikerikakku onnistui sinänsä ihan hyvin, mutta se olisi saanut olla uunissa ehkä vielä pikkuisen kauemmin. Hieman sellaiseksi pehmeäksi jäi keskusta, mutta hyvää se kyllä oli :) Tunnetustihan olen niin malttamaton, että otin sen pois turhan aikaisin kun pelkäsin että se palaa... Yllättävän hyvä lopputulos, kun ajattelee että se oli ensimmäinen yrittämäni tiikerikakku ikinä. Tässä kakku aivan uunituoreena:

No, sitten tähän päivään. Heräsin kello 12, levollisten yöunien jälkeen :) Pomppasin ylös, kävin raikkaassa suihkussa ja päätin kasata itselleni aamupalaa... Aamuni alkoi siis tällaisella kokoonpanolla:

...Tuoretta kahvia maidolla, pari voileipää (kuvassa vain yksi, koska ensimmäinen ehti mennä jo parempiin suihin ;P), sekä jälkkäriksi eilistä tiikerikakkua parin jaffakeksin kera. Jos ei tuolla lähde päivä käyntiin, niin ei sitten millään! Ja tuo tiikerikakku maistui muuten paljon paremmalta oltuaan yön jääkaapissa. Vielä yksi hehkutuskuva tästä kakusta...

Koska jo heti aamulla aloitin tukevan tankkaamisen, jatkoin samaa linjaa koko päivän. :D Rakas Ukkoni teki meille ruoan tänään, ja luvassa oli possupihviä, ranskalaisia ja paistettua sipulia - rasvan kanssa ei todellakaan säästelty. Saahan sitä viikonloppuna syödä vähän tuhdimmin, vai mitä?? :P

Tuo ruoka oli aivan älyttömän hyvää - rasvaista, pippurista, suolaista. Juuri niin kuin ruoan täytyy välillä ollakin :D Myönnän, tänään olen läski-paska ja ylpeä siitä... :D Kyllähän tuo kaipasi jotain vihreää ja kevyempääkin kaveriksi tasapainottamaan, mutta valitettavasti meillä ei ollut kaapissa mitään salaattiaineksia. Mutta nälkä lähti varsin hyvin ilmankin. :P

Vielä tähän lopuksi kuva korviksista, jotka tein. Kukkasen tein ihan vain tavallisesta mustasta langasta virkkaamalla ja laitoin sen vanhan korvisriipuksen tilalle. En käyttänyt koruun mitään tärkkiä, vaan sivelin sen askartelulakalla, jota käytetään esim. cernit -massatöihin. Se antoi hyvin tukea ja myös mukavan kiillon!

Kaiken kaikkiaan tämä lauantai on ollut ihanan leppoisa, hyvän makuinen ja pirteän värinen :) Nämä kiireettömät viikonloput ovat kyllä mukavia. Huomenna voisi käydä vaikka kävelyllä, tehdä hieman käsitöitä... Mistä sitä tietää mitä sitä huomenna keksii tehdä. Sepäs nähdään!

-S.

Kirpputorikierroksen satoa

Olipas mukava kirppiskierrostelu! Kävimme muistaakseni yhteensä viidessä eri kirpparissa, plus sitten vielä paikallisessa kierrätyskeskuksessa. Kun pääsimme vihdoin kotiin, laskimme ostokset sohvalle ja näky oli tämä:

...Yhteensä kierroksen saldona oli siis neljä kassillista romua, tai siis tuiki tarpeellista tavaraa! Tästä kuvasta puuttuu eteisen matto jonka löysin viidellä eurolla, sekä Ukkoni löytämä läppäri joka maksoi huimat 15€. No, konehan on tietysti hieman hajalla, mutta koska se on suunnilleen samaa mallia kuin yksi kone joka meillä jo on, niin ajattelimme että siitä saa vaihdettua parempia osia vanhaan. Ja Ukkohan nörttinä odotti kädet syyhyten että pääsee tuon projektin pariin... Siitäpä johtuen keittiön pöydällä avautuu tällaiset näkymät:

Tosiaan aikaisempi, vanha läppärini on tuollainen Acer ja nykyisin se toimittaa lähinnä paperipainon virkaa, koska se on väistynyt tämän uudemman Amilon tieltä. Nyt tuo tänään ostettu Acer on tuosta aikaisemmasta hieman uudempi versio tuplaprosessoreineen (aikaisemmassa kun ei ollut sellaistakaan ylellisyyttä :D). En tiedä, voiko sitä edes vaihtaa, mutta ei sillä ole niin väliäkään - akku ja muistit ainakin saa vaihdettua :) Ehkä sitä tulisi sitten käytettyä johonkin tuota vanhaakin konetta.

Suurin osa tämän päivän ostoksista on vaatteita - sekä minulle että tytölle. :) Tytön kaikki vaatteethan ovat hänellä äitinsä kotona, mutta nyt kun halvalla löytyi oikean kokoisia paitoja niin ostinpahan tänne isillekin jotain, vaikka varavaatteiksi. Tytön äiti tuntuu kyllä olevan sen verran hifistelijä, ettei hirveämmin tunnu kirpputorivaatteista välittävän, mutta kyllä minä ainakin mielelläni käytettyjä vaatteita ostan... Ihan vain jo hinnan takia, ja jos vain vähän viitsii etsiä niin käytettyjä vaatteitakin voi löytää tosi siistejä ja hyviä. Kierrätys kunniaan! Usein näkee kirppareilla tosi halvalla vaatteita, joita ei ole kuin kerran pidetty - miksei niitä siis voisi käyttää? En ymmärrä joidenkin ihmisten tunkkaista asennetta käytettyihin vaatteisiin ja tavaroihin... Onneksi me Ukon kanssa sentään ollaan "opetettu" tytölle että käytetytkin voivat olla ihan yhtä hyviä, ja hän tykkääkin käydä aina kirpputoreilla iskäviikonloppuisin :) Mutta koska hänen äitinsä suhtautuu kirppisvaatteisiin niin nihkeästi, niin näitä voidaan käyttää sitten vaikka vain meillä, jos ne äidin mielestä kerran on niin "köyhien juttuja"... x)

Koska halusin olla varta vasten itsekäs ja etsiä itsellenikin jotain, niin marssin kierrätyskeskukseen ja ostin sieltä kassillisen vaatteita! Kassillisen hinnaksi tuli huimat 3,50€ - halvaksi tuli :) Ja vaikkei nuo kaikki vaatteet olekaan ihan uudennahkeita, niin ei se mitään haittaa. Ehjiä ja ihan siistejä ovat, täyttävät siis minun vaatimukseni :P

Osa noista vaatteista on muuten niistä "saa ottaa" -laatikoista joita on usein kirpputorien ja kierrätyskeskusten eteisissä. Minulla on tapana koluta ne aina läpi, ja lähes aina niistä jotain löytyy :)

Lisäksi löysin tytölle söpöt sydänpussilakanat, Littlest Pet Shop -juomapullon, My Little Pony -dvd:n ja sitten tuollaisen Mikki Hiiri -peltirasian, ilmeisesti siinä on joskus ollut jotain keksejä :) Tiedän, minulla oli alunperin tarkoituksena että etsin vain itselleni jotain, mutta eihän näitä nyt voinut olla ostamatta! Kun halvalla löytyy niin pitäähän sitä. Sitäpaitsi esimerkiksi nuo pussilakanat olivat tosi hyvä löytö, kun meillä on vielä aika vähän tytölle noita aikuisen koon pussilakanoita... Kun siitä ei ole pitkä aika kun vasta siirryttiin juniorikoosta isompaan.

Mutta kyllähän minä itsellenikin löysin vaikka ja mitä, noiden vaatteiden lisäksi. Esimerkiksi tuollaisen kivan hajuveden. Joku ihmeen Pianissimo nimeltään. Mukavan kukkainen tuoksu, ei liian väkevä. Sitten löysin vielä kengätkin, pipon, ukolle paidan... Mutta niitä en jaksanut kuvata. Kaikenkaikkiaan kiva saldo, eikä tullut tämä shoppailureissu tosiaankaan kalliiksi!

Pitäisi useammin pitää tällainen kirppispäivä <3 Kyllähän sitä usein tulee pikaisesti käytyä yhdessä tai kahdessa, mutta mukavaa oli kyllä kiertää kaikki ihan ajan kanssa läpi. Kävimme myös ABC:llä syömässä lounaat, ja voi tsiisus että söimmekin itsemme ähkyyn! Ei sitä ihanaa kananrintaa vain voinut vastustaa. Hyvät muonat oli ja kruunasi koko päivän :) Nyt sitten hetki televisiota ja kahvia oman kullan kainalossa, mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsee :)

-S.