Ja taas farkkua!

Kun nyt vanhat farkkuvarastot on kerran kaivettu esille, niin täytyyhän niitä myös käyttää. :P Ja nähdessäni Kukikkaat Kuosit -blogin "sen helpon pipo-ohjeen", tuli mieleeni ajatus: voisikohan farkusta tehdä pipon? Onhan se aika jäykkää ja venymätöntä kangasta, mutta voisiko sellaista silti pitää? Eipä siis muuta kuin kokeilemaan!

...Ja tällainen siitä sitten tuli. Ei mikään mestariteos, mutta kyllähän sen pipoksi tunnistaa... Joten voisi sanoa, että ekaksi pipokseni ikinä tästähän tuli ihan siisti! :P No, sisäpuoli on toinen tarina, nimittäin siitä vuorikankaasta tuli ihan liian iso vaikka mukamas tein siitä paljon pienemmän. Mutta ulkoisesti tämä on ihan pätevä.

Harmi vaan, että tästä tuli meikäläisen pollalle liian pieni. :D Kyllä se päähän menee, mutta puristaa aika lahjakkaasti. Tätä harmitellessani peilin edessä tyttö tuli heti kysymään, et "mahtuiskohan se mulle? Saanko koittaa, saanko???" ja hänellehän se passasi kuin... no, kuin pipo päähän :P Innosta hyppien pyysi että saako sen omaksi, ja mitäpä tuota kieltämään - hyvä vaan jos kelpaa. Toivottavasti kelpaa äidillensäkin, että tyttö saisi sitä jopa pitää!

Vuorikankaaksi leikkelin vanhan toppini, jotain vaalean lilaa, joustavaa kangasta.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava, yllättävän nopea ja helppo pipo-ohje jopa tällaiselle poropeukalolle. Vahingosta viisastuu, eli leikkelenpäs ensi kerralla heti kunnolla pienemmäksi sen vuorikankaan! Ja kyllä ilmeisesti farkkupipoakin voi pitää, kunhan se vuorikangas tuntuu hyvälle päätä vasten... Ja pipo ei ole liian pieni :P

-S.